Mari Koo - Blogeja, kulutusta ja jatko-opiskelua

9.9.2007

Blogit ja sukupuolten väliset erot

Kun toukokuussa olin Jyväskylän blogimiitissä, niin ainakin Hessun kanssa tuli pohdintaa blogikirjoittamisen eroista sukupuolten välillä. Hän oli kiinnostunut touhusta teknologialähtoisesti, minä taas viestinnällisistä syistä.

Muutoinkin olen aina välillä miettinyt sukupuolten eroja blogaamisessa: että onko se vain minun fiilikseni, että tuttavapiirin blogaavat miehet julkituovat blogeissaan usein oman nimensä ja kirjoittavat "yleistä" asiaa, kun taas naiset pistävät nimimerkin, jonka takana haluavat myös pysyä, ja kirjoittavat henkilökohtaisempaa päiväkirjaa.  Tai esimerkiksi naistoimittaja pitää ikää kuin työnsä puolesta yhtä blogia ja kirjoittaa nimimerkillä toista.

Sivusilmällä olen vilkuillut aihetta käsitelleitä tutkimuksia. Nyt Marjut nosti esiin Mining the Blogosphere: Age, gender and the varieties of self-expression -tutkimuksen. Samaan syssyyn Pirkka pohtii netin miehisyys/naisellisuus -aspektia ja toteaa, että digiboksi on luonteeltaan mies ja blogi nainen.

Eli lienee aika pureutua aiheeseen tarkemmin: vaikuttaako sukupuoli blogikirjoittamiseen ja miten? Tutkimukset ovat muualta maailmalta, mutta olettaisin, että samoja lainalaisuuksia löytyy myös suomalaisesta blogosfääristä.

Naiset ovat kiinnostuneempia sosiaalisesta puolesta 

"Effects of Age and Gender on Blogging (pdf)" -otsikon alla kerrotaan, että miesten ja naisten blogaaminen eroaa merkittävästi. Kaikenikäiset miehet kirjoittavat enemmän politiikasta, teknologiasta ja rahasta kuin naiset. Naiset kertovat omasta elämästään ja myös käyttävät persoonallisempaa kieltä. Pieni, mielenkiintoinen havainto ikään liittyen on, että blogaajien vanhenemisen myötä käytetään enemmän hyperlinkkejä.

Brittiläisiä blogeja tutkineet Sarah Pedersen ja Caroline Macafee vahvistavat, että myös sillä suunnalla linjaus on sama kuin Yhdysvalloissa. Naiset ilmoittivat olevansa kiinnostuneempia blogaamisen sosiaalisesta puolesta, kun miehet taas taas tiedosta ja mielipiteistä. Miesten blogit olivat myös teknisesti kehittyneempiä. Yksityisyys oli tärkeää naisille (sekä homoseksuaaleille sukupuolesta riippumatta).

Tutkijat toteavat, että kaikki nämä tekijät voivat selittää sitä, että Britanniassa naisblogaajien julkinen profiili on miehiä alhaisempi.

Alussa mainittu, Marjutin vinkkaama tutkimus keskitty kielelliseen ilmaisuun ja tukee samaa "miehet tekniikkaa, naiset tunteita" -ajattelua.

"In content–based features, we see the factors Religion, Politics, Business, and Internet used more frequently by male bloggers, while the factors Conversation, AtHome, Fun, Romance, and Swearing are more often used by female bloggers."

Teinien blogit "enemmän samankaltaisia kuin erilaisia" 

Toisaalta Gender, identity, and language use in teenage blogs -tutkimuksessa Huffaker ja Calver toteavat, että eri sukupuolta olevien nuorten blogit ovat keskenään enemmän samanlaisia kuin erilaisia.  

"Perhaps the technical ease of use of blogs levels the differences between males and females, or perhaps this generation of Internet users is becoming more androgynous in its online communication and interaction."

Ne syvällisemmät taustat ja minä itse

Onko tällä sukupuolisuudella ja sen tutkimuksella sitten oikeasti väliä ja mitä kaiken taustalla on? Melissa Gregin tekstiä esittelevässä tiivistelmässä todetaan:

"It argues that generalisations about the so-called ‘trivial’ content of women’s blogs are of little use to the extent that they leave the apparently opposite term - ‘political’ - undefined. The chapter aims to situate discussions about gender and political participation within a wider historical and intellectual framework. In doing so, it suggests that both gender and blogging reflect broader social anxieties about an expanding public sphere."

Taustalla siis lymyilee historiallista, kulttuurisia ja sosiaalisia tekijöitä, ja miesten blogit nähdään helposti merkittävimpinä kuin naisten kirjoittelut. Naiset eivät siis kirjoita politiikasta, koska eivät siinä muutenkaan ole olleet mukana.

Minä miellän kirjoittavani Kulutusjuhlaan myös yhteiskunnallisesti merkittävämpää tekstiä: siellä olen "vaikuttaja". Marinadi-blogissani olen selvästi naispäiväkirjailija.

Tässä Mari Koo -blogissanikin ilmeisesti näkyy naisille tyypillisempiä tapoja miettiä myös asiantuntijuuttaan. Olenhan tuonut julki epäilykseni mm. omasta tietämättömyydestä, enkä ole vain kirjoittanut "tiukkaa asiaa" ja mielipiteitä: minulla on esimerkiksi kategoria "Fiilikset", jotta voin tunteilla.

18.8.2007

Ikuinen aloittaja ja Facebook

Jotta tiedekunnassamme säilyttäisi jatko-opiskeluoikeuden, on vuoden sisällä opiskelijaksi hyväksymisestä jätettävä opinto- ja tutkimussuunnitelmat. Oma ensivuoteni lähenee loppuaan, ja mitään näkyvää en siis varsinaisesti ole saanut jatko-opintojen suhteen aikaan. Nyt sitten taas kirjoittelin tutkimussuunnitelmaa uusiksi, ja ajattelin ottaa kohteeksi muoti- ja trendiblogit ja niiden kulutuskirjoittelun. Olisi jo sentään hiukkasen rajausta aiheeseen.

Mutta näillä näkymin uhkaan jäädä ikuiseksi "väitöskirjaa aloittelevaksi". Täytyy myöntää, että pidän jatko-opintoja jonkinlaisena takaovena: jos ei ole muuta, niin voin aina sanoa tekeväni niitä (tosin enpä ole edes yhtään apurahaa anonut, joten mitään rahoitusta tai ulkopuolista porkkanaa tälle harrastukselle ei ole).

Toisaalta nautin kyllä akateemisessa maailmassa pörräilystä. Se tuo ajatteluun erilaista näkökulmaa ja syvyyttä, ja sen kautta toki saa luotua myös kontakteja. Joten ehkä jonakin päivänä otan ja repäisen, alan tosissani pakertaa (kunhan on oma talous kunnossa!) ja se väitöskirjakin voisi syntyä.

Tosin kynnys esimerkiksi tieteellisen tekstin tuottamiseen on kohonnut korkealle, ja englanniksi en koe osaavani kirjoittaa oikeastaan mitään järjellistä. Siis kyllä näitä ylitettäviä kynnyksiä riittää.

Mutta jos nyt ensiksi se opintosuunnitelma johonkin kuntoon ja tutkimussuunnitelma proffalle hyväksyttäväksi. Säilyisi sitten edes tämä jatko-opiskelijan kätevä status, heh.

Facebookista pöhistään nyt 

Ongelmansa on siinäkin, että nettimaailmassa tapahtuu niin paljon ja vauhdilla, etten malta keskittyä vain blogeihin ja niihin liittyviin aineistoihin. Tänäänkin huomasin lukevani Facebookia tarkastelevasta tutkimuksesta (Ellison & al. 2007), koska olen itsekin nyt jotenkin ryhtynyt ajattelemaan, että se on näistä monista SNS (Social Network Sites)  -palveluista jollain lailla omaan elämään sopivan tuntuinen (profiilini). Suomalaisten käyttäjien määrä Facebookissa kasvaa vauhdilla ja omiakin tuttuja liittyy mukaan yllättävän vauhdikkaasti.

Facebookin lähtöpaikkanahan on Yhdysvallat ja sikäläinen opiskelumaailma, jonka tietysti huomaa Facebookia käyttäessään. Kyseisessä tutkimuksessa ovatkin kohteena juuri opiskelijat ja heidän Facebookin hyödyntäminen. Tutkimus vahvisti sen käsityksen, jonka olin itselleni Facebookista muodostanut: sitä käytetään ns. offline-yhteyksien ylläpitoon eikä juurikaan uusien suhteiden luomiseen. Facebookia kyselyyn vastanneet käyttävät varsin ahkerasti: kyselyyn vastannet seikkailivat sivuilla normaalisti 10-30 minuuttia päivässä ja heillä oli 150-200 toveria listattuna.

"Online social network sites may play a role different from that described in early literature on virtual communities. Online interactions do not necessarily remove people from their offline world but may indeed be used to support relationships and keep people in contact, even when life changes move them away from each other."

Itse en ole hirveän aktiivinen ollut näillä missään sivustoissa. Minun "offline"-lähipiirissäni on kovin monia sellaisia, jotka eivät ole juurikaan mukana "online", joten sikäli kaikki SNS-sivustoni kontaktit ovat toistaiseksi pitkälti samojen henkilöiden kanssa verkottumista, ja erityisesti tietysti blogeista tuttujen kanssa. Eli siis kontakteista puuttuu monta oikeasti minulle todella tärkeää ihmistä, ja sitten mukana on myös niitä, joita en ole koskaa edes tavannut ja joihin offline-yhteyskään ei välttämättä ole kovin vahva.

Joten Esinetarinoissa olevalle toteamukselle on helppo nyökytellä:

"Sellaista päivää ei tule, että kaikki hyppäävät Facebookin sivuilla klikkailemassa send me a beer -ikoneita. Sen sijaan ihmiset varmasti keskittyvät niihin mahdollisuuksiin, joilla saa höystettyä päiväänsä hieman vakavammin ajatuksin. Ne pitäisi saada näkyviin, jotta touhun mielekkyys kantaa hypen yli. Sielukkaat palvelut elävät kyllä."

(Facebookiin liittyviä muiden blogaajien lausahduksia kokosin tuonne TalSan Omaan sanaan ja varmaan teen sitä jatkossakin osuvien kommenttien tullessa kohdalle).  

29.3.2007

Laajennettu puskaradio ja ostokäyttäytyminen

Salmenkiven Sami on koonnut DigiTalikkoon tietoja kolmesta viimeaikojen kyselyistä, joilla on pyritty selvittämään, kuinka paljon ihmiset lukevat keskustelupalstoja tai blogeja. Taustalla on mm. MediaComin tutkailu, josta tällä viikolla sai mediatilaa ja jota viime viikolla ohimennen sivusin kuultuani siitä (kyseisestä uutisesta ovat kirjoittaneet ainakin Miia, Madkola ja Sanakari, kukin omalla tahollaan kyselyä perustellusti negatiivissävytteisesti kommentoiden).

Henkilökohtaisesti minua ei enää juurikaan kiinnosta nämä tutkimukset siitä, kuinka moni sanoo seuraavansa blogeja tai kertovatko he tekstien vaikuttuvan ostopäätöksiin. Itseäni viime viikolta lainaten:

"- - - kuluttajan käyttäytyminen ja ostopäätösprosessi on edelleen monimutkainen. 
- - -  On tuotteita, jotka olen nettivinkkien perusteella hankkinut, mutta paljon teen ostoksia ihan muista syistä."

Toinen asia on se, että googletuksen kautta löydettyä sivua ei ajatella varmasti useinkaan keskustelupalstana tai blogina. Se on tietolähde siinä, missä muutkin. Ja puskaradio on, kuten sanottu, vanha juttu.

Kyselyiden ongelmana on tietysti se tunnettu seikka, että kuluttaja voi vastata toisin kuin oikeasti toimii. En minäkään muista, miten tuotteiteni ostopäätökset syntyvät. Aika vahvana tekijänä arjessa ovat kuitenkin tottumukset tai hetken mielihalut.    

Mikä minua sitten blogeissa ja kulutuskirjoittelussa kiinnostaa? Se, miten tuotteista kirjoitetaan (tai kuvataan) ja millaisen merkityksen ne osana muuta aineistoa saavat. Mainitaanko tuotenimiä vai ei? Kerrotaanko, mistä kirjoittaja ajattelee kimmoikkeen ostokselle saaneensa? Harvempi mainitsee arkiset ostoksensa, vaan kyse on yleensä jostain uutuustuotteesta, merkittävämmästä hankinnasta, epätavallisen hyvästä tai huonosta palvelusta tai jotenkin tunteisiin vedonneesta (kauan etsitty, kirppislöydöt jne.). Ja leviävätkö tiedot hyvistä ja huonoista vinkeistä blogeissa, ja jos leviävät, niin milloin ja miksi?

Entäs tulevaisuudessa, kun jokaisella on mahdollisuus jo kaupassa jakaa tietoa ostoistaan jonkun järjestelmän avulla?   

8.3.2007

Sittenkin artikkelikokoelma?

Kävin tänään moikkaamassa Kuluttajatutkimuskeskuksen Petteri Repoa, koska hänestä on jo tähän mennessä ollut mukavasti apua ja iloa aloittelevalla jatko-opiskelijuudelleni. Hän kysyi, aionko tehdä monografian (eli yhtenäisen teoksen) vai artikkeliväitöskirjan.

En ollut oikeastaan edes ajatellut artikkeliväitöskirjan mahdollisuutta, mutta kun Petteri esitteli sen hyviä puolia, niin kieltämättä ajatus alkoi kiehtoa. Sopisi ehkä paremmin tutkimusaiheeseen ja omaan mielenlaatuuni, jos kokoaisin hyväksyttyjä, tieteellisiä artikkeleita ja näin koostaisin työni pienistä palasista sen sijaan, että yrittäisin juntata yhden ison ulos.

Jään siis puntaroimaan, miten työni lopulta tekisin.

Toki Petteriä oli muutenkin mukava nähdä. Tapasin hänet ensi kerran vuosi sitten, kun minut pyydettiin Ylen aamutelevisioon puhumaan netin kuluttaja-aktivistina. Pidin tuolloin Kuluttavasta elämästä -blogia itsekseni, eli edustin "tavallista kuluttajaa" (enhän vielä tuolloin ollut jatko-opiskelija). Petteri oli asiantuntijahaastateltavana. Nyt sitten tiet ovat kohdanneet täällä kuluttajatutkimuksen maailmassa.

Petteri vinkkari Kuluttajatutkimuksen Ruoka ja vastuullisuus -blogista, joka pitänee ottaa seurantaan. KTK:lla on muitakin blogeja, joista ainakin Asumisen kehitysareena on tällä hetkellä kohtuullisen aktiivisena.  

Lounaskeskustelussa jutusteltiin mm. ubiikista ja kanta-asiakastietojen keräämisestä. Sieltäkin jäi ajatusmuruja pohdittavaksi.  

2.3.2007

Väitöskirja verkkoyhteisöistä

Tänään on väitellyt KTM Maria Antikainen:

VTT:n tutkijan Maria Antikaisen tuoreen väitöstutkimuksen mukaan verkkoyhteisöjen perustaminen ja hyödyntäminen voivat monin tavoin tehostaa yritysten pitkäaikaisten asiakassuhteiden kehittämistä. Yksi merkittävimmistä hyödyistä on suora vuorovaikutus asiakkaan kanssa sekä toisaalta asiakkaiden välisen dialogin mahdollistaminen ja sen hyödyntäminen. Yritys oppii tuntemaan asiakkaitaan ja voi näin hyödyntää oppimaansa toiminnassaan. (VTT:n tiedote)

Pitänee jossain vaiheessa kaivella itse väitöskirja (nimeltään "The Attraction of Company Online Communities – A Multiple Case Study") esiin ja vilkaista. 

 - - -

Myöhään eilen illalla sain kuin sainkin jotain tutkimussuunnitelman pohjaa rävellettyä ja lähetin sen professorilleni, jonka kanssa olen sopinut tapaamisen maanantaiksi. Aika paljon pitää vielä tehdä ajatus- ja kirjoitustöitä, jotta suunnitelma jämäköityisi ja palvelisi oikeasti minuakin. Mutta sisälsi se nyt mm. seuraavaa tietoa: 

Tutkimuksen tavoitteena on perehtyä siihen, miten kuluttajuus näkyy suomalaisissa blogiteksteissä. Blogiteksti antaa mahdollisuuden tutkia ihmisten asenteita ja kulutuskäyttäytymistä mielenkiintoisen aineiston kautta: kirjoittajat ovat laatineet tekstejä ilman, että heitä on pyydetty kirjoittamaan kuluttamisestaan.

Tutkimuksessa haetaan vastauksia mm. seuraaviin kysymyksiin:

  • millaista kuluttajakuvaa blogikirjoittajat luovat itsestään?

  • miten blogeissa näkyvät eri tuotteet ja tuoteryhmät?

  • miten blogeissa kehutaan/haukutaan tuotteita ja palveluita? (kuinka paljon, kerrotaanko nimiä jne.)

  • millaisia vinkkejä omaan kulutukseen blogien lukijat saavat?

  • miten blogeissa esiintyviin, kuluttamiseen liittyviin tuotteiden ja palveluiden kommentteihin suhtaudutaan?

  • miten blogeissa esiintyvä mainonta koetaan ja olisiko blogaaja itse valmis ottamaan mainoksia blogiinsa tai esimerkiksi toimimaan suosittelijana, jos itse saisi vaikkapa tuotenäytteitä?

  • kuinka tiettyyn tuoteryhmään keskittyneessä blogissa käsitellään tuotteita?

- - -

Sari oli tehnyt mielenkiintoisia havaintoja nettiin liittyvästä lehtikirjoittelusta Hesarin arkistoja tutkimalla. Verkkopäiväkirjamaininnat lisääntyivät melkoisesti vuonna 2005 edelliseen vuoteen verrattuna. Lisäksi Sarin poiminnat tarjoavat hauskoja makupaloja menneisyydestä, joka ei ole kovin monen vuoden päässä, mutta silti tuntuu jo kaukaiselta.  

15.2.2007

Markkinointi näkyy jo Ruotsin blogeissa

Ruotsalainen PR-toimisto Mahir on tutkinut blogitekstien vaikutusta lukijoiden ostokäyttäytymiseen (via):

"Bland annat hävdar närmare 60 procent att de genomfört ett köp efter att ha läst om en produkt på en blogg. Undersökningen visar också att förtroendet för bloggarnas kunskap och den upplevda kvaliteten på bloggarnas innehåll är mycket högt, vilket kan vara en del av förklaringen till att bloggläsandet i så hög grad leder till faktiska köp."

Eli juuri sitä samaa, jota olen jo varmaan kyllästymiseen asti toistellut: blogaajista muodostuu vastaava puskaradio kuin mistä tahansa muusta yhteisöstä. Luotan erityisesti jollain lailla tutuksi kokemani blogaajan kommentteihin ja kokemuksiin yhtä lailla kuin kenen tahansa ns. IRL-kaverin.

Kävin etsimässä käsiini Mikan Absolut-blogissa mainitun Dagens Nyheterin artikkelin (Ekonomi, s. 13, toimittajana Anne Parichart Eriksson), ja juttu sisälsi mielenkiintoista tietoa naapurimaamme blogeista ja blogimainostuksesta.

Kysely oli tammikuun lopulla toteutettu niin, että 25 suosittua blogia seuraavaata, runsaalta 1 700 vastaajalta oli kysytty, miksi ja kuinka he lukevat näitä blogeja. Vastaajista kolme neljäsosaa oli naisia.

  • 87 % lukee blogeja huviksi ja ajankuluksi
  • 84 % lukee blogeja päivittäin
  • 82 % mielestä blogien vinkit ja jutut ovat hyviä tai todella hyviä
  • 75 % luottaa blogaajan aihealueen tuntemukseen
  • 59 % on joskus ostanut tuotteen saatuaan vinkin jostain blogista
  • 87 % uskoo, että blogeissa on luotettavaa tietoa
  • 47 % sanoo, ettei mainonta blogissa vaikuta luotettavuuteen; 30 % mainonta vähentää luotettavuutta, 6 % lisää luotettavuutta, 17 % ei vastannut 

Juttuun haastateltu Mahir-toimiston Fredrik Pallin toteaa, että blogaajat voisivat hankkia rahaa mainoksilla ilman, että menettäisivät kovinkaan montaa lukijaa. Ruotsissa yritykset tekevät jo pienissä määrin oikeaa yhteistyötä blogaajien kanssa, mutta tarkempaa tietoa Pallin ei paljasta.

H&M uskoo blogimarkkinointiin 

H&M sen sijaan kertoo yrityksen ensimmäisestä blogi-pr-kampanjasta: 15 muotiblogaajalle oli annettu mahdollisuus arvioida tuotteita ennen niiden tuloa kauppoihin. Yrityksen mukaan blogien avulla tavoitetaan nuoria ja saadaan laajemi näkyvyys, ja tavoitteena on rakentaa blogaajien kanssa pitkäaikaisempaa yhteistyötä.

Lisäksi juttuun on haastateltu Hannahsthlm-muotiblogin Johanna Törnqvistiä. Hän kertoo saavansa yrityksiltä muutamia sähköposteja viikottain, ja lisäksi yritykset ovat lähettäneet hänelle tuotteita, jotta hän kirjoittaisi niistä. Blogaaja on saanut yrityksiltä myös tarjouksia siitä, että jos Johanna mainostaa, niin hänelle lähetetään tuotteita.

Johannan mukaan valtaosa tuotteista, joista hän kirjoittaa, ovat kuitenkin sellaisia, jotka hän on itse löytänyt. Hänen lukijansa eivät kuitenkaan saa tietää, onko jonkun tuotteen taustalla pr-kampanja. Johanna sanoo valitsevansa aina itse, kirjoittaako vai ei, eikä tunne, että häntä pakotettaisiin jonkin tuotteen mainostamiseen.

Suomi tulee perässä?

Varmasti suomalaisiin blogeihinkin markkinointi tekee tuloaa, kunhan vauhtiin päästään. Toistaiseksi en ainakaan ole kuullut tuollaisista merkittävimmistä pr-toiminnoista, mutta jos joku lukija tietää, niin voisi vinkata.

Oman tutkimuksen kannalta pohdin, että ehkä joku vastaava kysely suomalaisissa blogeissa voisi toimia edes jonkinlaisena pienenä alkusoittona: ei välttämättä mitään vankkaa tieteellistä pohjaa, mutta hieman hahmottelua siihen, missä täällä mennään.

10.2.2007

Virtuaalista kuluttamista

Tällä viikolla kuulin YleX:ltä Vili Lehdonvirran haastattelun, ja häntä oli myös jututettu Tekniikka&Talouteen. Olen seuraillut Vilin blogia, mutta nyt vasta kiinnostuin toden teolla hänen virtuaalisen kuluttamiseen liittyvästä tutkimuksesta. Lehtijutussa todetaan:

Lehdonvirran mielestä kaikki kuluttaminen on enemmän tai vähemmän virtuaalista. Vain pieni osa kulutuksesta menee fyysisten tarpeiden tyydyttämiseen. Etenkin nuorison trendikuluttamisessa vaatteet valitaan aivan muiden perusteiden, kuin niiden suojaavuuden tai kestävyyden pohjalta.

Radiohaastattelussa Vili puhui myös siitä, kuinka virtuaalisesta kuluttamisesta tulee samalla tavalla "pakko" kuin vaikkapa puutarhanhoidosta. On pidettävä huolta tästä identiteetistä ja siitä, millaisen kuvan annamme itsestämme muille, ja siksi siihen käytetään rahaa.

Vili myös kertoi haastattelussa siitä, miten ristiriitaisesti pelimaailmassa suhtaudutaan siihen, jos joku ostaa asemansa pelaamisen sijaan. Asetelma on sama kuin "vanhan rahan" ja nousukkaiden suhteessa.

Näitä samoja juttujahan se Thorstein Veblen kirjaili Joutilas luokka -teoksessaan sata vuotta sitten. Nyt olemme vain siirtynyt toisen tyyppiseen ympäristöön. Kuten Vili toteaa:

"Kriitikoiden mielestä virtuaalisilla tavaroilla ei ole mitään arvoa. Taloustieteissä arvo on kuitenkin subjektiivista. Tavaran tai hyödykkeen arvo on se, mitä ihmiset ovat valmiita maksamaan niistä."

Blogeissa arvo on suurelta osin sisällössä. Mutta ei kai se olisi kovin ihmeellistä, jos joku haluaisi päästä blogosfäärissä arvostettuun asemaan ja ostaisi joltain muulta jo läjän valmiita tekstejä. Koska myös linkitykset tuovat arvoa, niin onhan jo nyt suomalaisissakin blogeissa ollut tätä ilmiötä, että blogaaja saa sähköpostia "linkitä minuun, niin linkitän sinuun". Vaihdantatalouttahan se on.

Itseäni tietysti kiinnostaa se, mitä ihmiset kertovat kuluttamisestaan blogeissa: mitä sillä halutaan viestiä? Miksi minä lähetän kuvia joistakin ostoksistani kännykkäkuvablogiini ja olen valmis maksamaan sen tekstiviestin hinnan joka kuvasta?

Blogihan tarjoaa myös mahdollisuuden kertoa, mitä ostaisi, jos ei tarvitsisi mammonasta välittää. Muotiblogit ovat tässä hyvä esimerkki. Kaikkea ei tarvitse siis hankkia itse, vaan riittää jo se, että viestii, mistä olisi kiinnostunut.

6.12.2006

Hyvästä blogista on moneksi

Kävin läpi Mieto marinadi -blogissani olleen blogikyselyn vastauksia kohdasta "Millainen on hyvä blogi?"

(Vastaajien itsestään kertomia tietoja, esimerkiksi blogien lukuaktiivisuudesta, olen pohtinut hieman jo aiemmin). 

Millainen on mielestäsi hyvä blogi (esim. millaiset sisällöt sinua kiinnostavat, luetko mieluummin tuttujen blogeja, miten paljon arvostat blogin ulkoasua, pitääkö blogin päivittyä aktiivisesti, haluatko lukea asiaa vai ihmisten kuulumisia?)

Kysymys oli, kuten vastauksissa kommentoitiin, sinällään hankalasti vastattavissa:

”Ah, vaikea kysymys, kuin kysyisi, että millainen on mielestäsi hyvä lehti tai elokuva.”

Samainen vastaaja onkin aika hyvin kuvannut monen muunkin vastaajan ajatuksia:

"Jotain ominaispiirteitä voi ehkä silti kursia kasaan: hyvä blogi on jollain tapaa ajan hermolla (oma elämä tai ympäröivä maailma), melko usein päivittyvä (normaalisti vähintään viikossa), tiivis kuten hyvä web-teksti yleensäkin, persoonallinen. Niin juuri, hyvä blogi on rohkeasti subjektiivinen, tämä on selkeä ero hyvinä pitämiini nettilehtiin ja -uutispalveluihin, joissa perinteinen objektiivisuuteen pyrkivä tiedonvälitys on kiistatta hyve."

Blogi toimii viihdyttäjänä ja tiedonvälittäjänä

Monet kirjoittivat lukevansa mielellään erityyppisiä blogeja, eli blogien lukemisella, kuten vaikkapa tv:n katseluun, on erilaisia syitä (viihde, tiedonhankinta jne). Koska esitin kysymyksen Mieto marinadi-blogissa, joka on päiväkirjamainen, ei yllätä, että moni kertoi lukevansa juuri ihmisten kuulumisia tavalla tai toisella käsitteleviä blogeja.

Blogeissa tunnutaan arvostan monipuolista pohdintaa, oman elämän ja arjen käsittelyä. Tosin se pitää tehdä sopivasti tasapainotelle, sillä tuntemattomien pelkkää oman navan ympärillä pyörivää blogia ei välttämättä jakseta lukea: 

"Luen ennemmin kuulumis-blogeja - tosin, pelkkää "tänään tein sitä - huomenna ehkä tätä" juttuja en jaksa lukea - on kiva jos kuulumiset on nivottu johonkin suurempaan kokonaisuuteen tai teemaan."

Asiablogitkin usein mainittiin, mutta ei samassa mittakaavassa kuin arkea käsittelevät. Toisaalta joukosta löytyi jokunen niitäkin, jotka ilmoittivat seuraavansa lähinnä jonkun teeman, aiheen tai harrastuksen ympärille rakentuneita blogeja.

"Jollain kierolla tavalla kuitenkin pidän enemmän päiväkirjamaisista elämää kuvaavista blogeista, haen blogeilta ehkä enemmän omasta arjesta ulospääsyä kuin päivänpolttamiin asioihin perehtymistä."

arvostan sisältöä, jossa sopivassa suhteessa asiaa, höpöä ja muuta sellaista.

Luen sekä asiapitoisia että ns. hömppäblogeja, enimmäkseen tuntemattomien.”

Suosikeissani on sekä lämminhenkisiä haircut-blogeja kuten Marinadi, poliittista polemisointia, kulttuuria, huumoria, sanataidetta, erikoisalojen blogeja, linkkiblogeja.”

Kirjoistustyyli korostuu

Myös hyvän kirjoitustyylin merkitystä korostettiin erityisesti tuntemattomien blogeja luettaessa. Esimerkiksi kirjoitusvirheet koetaan helposti niin ärsyttäväksi, että blogi jää lukematta. Jotkut nostavat suosikeikseen nimenomaan hyvin kirjoitetuiksi kokemansa blogit.


seuraan tuttujen blogeja sekä tuntemattomien, jotka kirjoittavat minua kiinnostavista aiheista tai kirjoitustyyli on hyvä/hauska/mielenkiintoinen.”

Arvostan ennen muuta sanankäytön sujuvuutta, sisällöt lukemissani blogeissa vaihtelevat suuresti.”

hyviä, näppäriä kirjoittajia on mukava seurata.”

Visuaalisuudella on väliä 

Ulkoasun merkitys vaihtelee. Osa toteaa, että riittää, kun tekstistä saa selvän. Toiset taas kertovat, että visuaalisesti epämieluisa blogi jää auttamattomasti lukematta. Muutamat mainitsivat erityisesti tumman pohjan ja vaalean tekstin tuomat ongelmat.


tyhmäkin ulkoasu voi toimia, jos teksti on hyvää tai tutun kirjoittamaa”

Koska seuraan blogeja pääasiassa RSS-lukijan kautta, ulkoasulla ei ole juuri merkitystä.”

Pidän siitä, että blogilla on omaleimainen ulkoasu.”

Ulkoasulla on tosi suuri merkitys, perus-bloggereita harvoin jaksaa aloittaa edes lukemaan, koska niitä ei ulkoasun takia erota toisistaan.”

käyttäjäystävällisyys on pop (siis suht siisti leiska ja toiminnallisuudet ”

Arvostan miellyttävää ulkoasua ja kuvitusta.”
 

Hyvä blogi päivittyy usein 

Päivityksiä odotetaan hyvältä blogilta kohtuullisen usein. Toiset toivovat lähes päivittäistä kirjoittelua, toisille riittää kerran viikossa. Lukijasuhteen synnyttyä blogille voidaan "antaa anteeksi" se, että päivittymisiä ei tulekaan totutulla tavalla.

"Jos olen jo tutustunut bloginpitäjän tyyliin ja pidän siitä, voin ihan tyytyväisenä pitää hänet suosikkilistallani, vaikkei blogi joka päivä päivittyisikään."

Joillekin liika on kuitenkin liikaa:

"Liian usein päivittyvät blogit alkavat ahdistaa, kun ei kaikkia postauksia kuitenkaan ehdi lukea."

Osa mainitsi lukevansa tuttujen blogeja. Esimerkiksi blogimiiteissä tavattujen henkilöiden blogeja kerrottiin seurattavan. Toisaalta vastaajissa oli niitäkin, jotka eivät tunteneet yhdenkään blogin takana olevia henkilöitä.  

Summattuna 

Yhteenvetona voisi sanoa, että vastaukset heijastelevat varsin hyvin sitä olettamusta, mikä lienee useimmilla blogien kirjoittajilla ja lukijoilla hyvistä blogeista. Ei ole yhtä varmaa tapaa tehdä hyvä blogi, mutta selvästi siihen auttaa kirjoitusote, joka "tuo esiin oman äänen", hyvä kielellinen ilmaisu, ahkerahko päivittäminen ja miellyttävä visuaalinen ilme.

Vastauksissa ei tullut esiin esimerkiksi se, onko kommentoinnilla tai kommentteihin vastaamisella jotain merkitystä blogista pitämiseen. Kysymyksenasettelussa olisi pitänyt miettiä tätäkin, sillä näppituntumalta väittäisin, että monissa blogeissa kommentit ja kirjoittajan reagointi niihin saavat kohtuullisen suuren merkitysarvon.  

Eri tyyppisille blogeille on omat lukijajoukkonsa, ja erilaisilta blogeilta odotetaan hieman erilaisia asioita. 

"Päiväkirjablogeissa ei tarvitse olla kuvia, vain hyvää tekstiä, mutta käsityöblogit ovat ikään kuin insipiraationa ja siihen tarvitaan kuvia."

 

- - - 

Kaikki 93 avointa kommenttia Millainen on hyvä blogi -kysymykseen.  

19.11.2006

Tietoa blogilukijoista omassa kyselyssäni

Eilen suljin Mieto marinadi -blogissani olleen kyselyn, jossa selvittelin mm. blogin luku- ja kommentointitottumuksia sekä mielipiteitä niin kyseisestä blogista kuin yleisesti hyvistä blogeista. Kyselyyn vastanneita kertyi yllättävän hyvin eli 146.

Kokosin kaikki vastaukset myös tähän blogiin, jos vaikka joku muukin on niistä tarkemmin kiinnostunut.

Aktiiviset blogistit 

Yleisesti voisi sanoa sen, että ainakin kyselyyn vastanneet ovat aktiivisia lukemaan blogeja. Yli 60 prosenttia kertoi joko lukevansa yli 20 blogia tai olevansa blogikoukussa, eli seuraavansa lukuisa blogeja. Aktiivisuudesta kertoo sekin, että 59 prosenttia sanoo käyvänsä Mieto marinadi -blogissa päivittäin tai lähes päivittäin ja 23 prosenttia yhdestä kolmeen kertaan viikossa.

Lähes samalla vastaajamäärällä (57 %) on myös oma blogi Blogilista.fi -sivustolla. Kymmenellä prosentilla on blogi, jota ei listalta löydä. Neljäsosa vastaajista sanoo, ettei omaa blogia ole eikä sitä aio lähitulevaisuudessa perustaa. 

Blogin kautta tutuksi 

Valtaosalla (66 %) Mieto marinadi -blogin lukijoista ei ole minuun muuta kosketusta kuin blogini. Oletan, että reilu vuosi sitten tämä luku olisi ollut huomattavasti suurempi. Siitä kertoo sekin, että 30 vastaajaa (21 %) kertoo joko tavanneensa minut esim. blogimiitissä tai on jollain lailla tullut paremmaksikin tutuksi kanssani blogin kautta. "Blogitutuksi" (esim. on ollut sähköpostilla yhteydessä kanssani) minut koki kymmenen vastaajaa (14 %).

Vastaajista minut ensin "todellisessa elämässä" tunteneita (kaverit, sukulaiset) oli pieneksi yllätyksekseni vain kuusi kappaletta. Olen kyllä kertonut blogista tuttavapiirissä, mutta ehkä he eivät kuitenkaan ole innostuneet blogiani lukemaan tai eivät kokeneet mielekkääksi vastata kyselyyn.

Blogilista.fi tuo valtaosan kävijöistä 

Blogilista.fi -on yleisin tapa tulla Mieto -marinadi -blogiin (60 %). Myös linkit muualta tuovat varsin paljon kävijöitä (24 %). Kyselyyn vastanneista Googlen kautta tuli 5 prosenttia, mutta käyttämäni Google Analytics -kävijäseurannan mukaan kymmenesosa kävijöistä tulee blogiin googlettamalla erilaisia hakusanoja. Tietystikään esimerkiksi satunnainen marinadiohjeen hakija ei varmastikaan jää vastailemaan blogikyselyyn.

Kommentointi ei niin tavallista

Yli puolet kyselyyn vastanneista ei ollut koskaan kommentoinut blogia, mutta viidesosa oli sitä joskus suunnitellut.

Mieto marinadi -blogi on blogeistani suosituin. Se näkyy myös tässä kyselyssä niin, että 54,5 prosenttia vastanneista ei seuraa muita blogejani kuin Marinadia. Kulutusjuhla.comia lukee noin joka kolmas ja tätä opiskelublogia joka viides.    

- - -

Vastausten analysointia jatkan piakkoin!   

13.11.2006

Marinadi kyselee

Julkaisin eilen Mieto marinadi -blogissani kyselyn kyseiseen blogiin ja sen lukijoihin liittyen. Kyselyssä ei todellakaan ole mitään suurta tieteellistä tavoitetta eikä se täytä tutkimuksiin liittyviä kriteerejä, mutta ajattelin saavani mahdollisesti jotakin uutta ideaa siitä, miksi ihmiset blogeja lukevat, kirjoittavat ja kommentoivat. Lisäksi olen tietysti kiinnostunut yleisesti mielipiteistä Marinadi-blogiin liittyen.

Toteutin kyselyn Webropol-ohjelmistolla, johon minulla on työn kautta käyttöoikeus, mutta jolla en ole itse missään vaiheessa kyselyitä tehnyt. Ajattelin siis samalla opiskella ohjelmiston käyttöä myös työtäni varten vähän tuollaisella kevyemmällä otteella.

Jätin kyselystä pois esimerkiksi vastaajien demografiset tiedot ja keskityin vain blogimielipiteisiin ja lukutottumuksiin. Tietysti tiedostan sen, että tuollaiseen nettikyselyyn liittyy monta ongelmaa, esimerkiksi vastaajat ovat oletettavasti aktiivisimpia blogini lukijoita, ja palaute on tätä kautta myönteistä.

Jo nyt vastauksia on kertynyt yllättävän hyvin, ja erityisesti tietysti "sana on vapaa" -vastaukset ovat kaltaiselleni kvalitatiivisesti suuntautuneelle ihmiselle antoisaa luettavaa.  

 —

Viikonloppuna sain alkuun myös KUMUn lukupiirissä käsiteltävän klassikkoteoksen eli Gary Crossin Time and Money -kirjan. Olen sen perusopinnoissa joskus tenttinyt, mutta eipä ole tainnut ainakaan yksityiskohtaisemmin mitään jäädä mieleen. Tällä kertaa voisin hieman huolellisemmin perehtyä opukseen!

— 

Yliopistonlehtori, kuluttaja- ja nuorisotutkija Aution kirjoitus nuorten kulutuskulttuurista oli aamun Hesarin mielipidepalstan näkyvin teksti. Hyvä kirjoitus, tietenkin: ei sitä lukiessaan voinut muuta kuin nyökytellä. 

31.10.2006

Lähteet hallintaan

Kävin tänään opiskelemassa lähteiden ja viitteiden hallintaan yliopiston käytössä olevaa RefWorks-ohjelmaa parin tunnin opetuksessa. Olin jo aiemmin katsastanut RefWorksia, ja todennut, että minun tarpeisiini ja käyttööni se voisi olla vallan mainio keino koota lähdetietoja yhteen paikkaan.

Samalla taas löytyi uusia artikkeleita, joihin olisi syytä perehtyä.

Tällä hetkellä tuntuu, että pitäisi nyt oikeasti päättää, mitä tarkkaan ottaen haluan tutkia ja kirjoittaa sitä tutkimussuunnitelmaa. Mutta toisaalta pääsen seuraavan reilun kuukauden aikana puhumaan aiheesta muiden kanssa enemmänkin, ja ehkä sieltä avautuu jokin uusi kiinnostava näkökulma.

Yllättävän hankalalta tuntuu kirjoittaa asiatekstiä blogeista: itselle monet asiat ovat tuttuja, mutta miten sitä ilmaisisi blogimaailman saloja sellaiselle, joka ei niihin ole perehtynyt? Toki aiheesta on moni muukin jo kirjoittanut, mutta minun on vaikeaa arvioida, kuka on tässä onnistunut hyvin. Blogosfääriä ja sen toimintaa ei ole varmasti helppo ymmärtää, ellei ole lukenut blogeja, mutta jotenkin minun pitäisi pystyä se muille ilmaisemaan. Mielellään myös kiinnostavasti.

Lisäksi minun olisi päätettävä, mitä kursseja kevätlukukaudella suorittaisin. Ainakin jonkin kielikurssin voisin käydä, mutta pitäisi varmasti jotain muutakin tehdä.     

24.10.2006

Levittääkö vai pimittääkö

Miia kirjoitti vähän aikaa sitten omien tuotosten (artikkeleiden raakaversioiden jne.) julkaisemisesta netissä ja sen hyvistä ja huonoista puolista. Olen ajatellut omalta osaltani, että varsin paljon ajatuksiani ja laatimiani tekstejä voin huoletta laitella esiin: naiivisti jaksan ajatella, ettei niitä kukaan kehtaisi suoraan hyödyntää ja kopioida.

Mutta (tiede)maailma ei ole niin ruusuinen paikka. Kaverini, joka toimii aivan eri alalla, suunnitteli artikkelia suomalaisjulkaisuun. Hän hyvää hyvyyttään mm. antoi artikkeliin liittyviä materiaaleja hyvin tuntemalleen kollegalleen työkäyttöön. Kollega tiesi kaverini ajatuksista, mutta siitä huolimatta pian ilmestyi kaverini aiheesta laadittu artikkeli, jossa kollega oli yhtenä kirjoittajana, kyseisessä julkaisussa.

Erityisen pettynyt kaverini oli tietysti siihen, että hänen vuosikaudet tuntemansa ihminen, jopa joskus ystäväksi luokiteltu, toimi näin. Kollega kun ei edes etukäteen kertonut artikkelista mitään, vaan kaverini näki painetun tekstin. Tämän jälkeen hän ryhtyi selvittämään asiaa kollegaltaan ja sai ympäripyöreän vaivautuneita vastauksia.

Suomessa varmaan alalla kuin alalla tiedeyhteisöjen piirit ovat niin pieniä, että olen kuvitellut tuollaisen käytöksen jäävän pois jo sen vuoksi. Mutta tietysti kyse on yksilöistä, ja toiset ovat valmiita kyseenalaisiinkin toimiin. Saati sitten opiskelijat tai muut, jotka haluavat päästä mahdollisimman helpolla.  

Toistaiseksi minulla ei ole ollut mitään erityistä varjelua vaativaa tekstiä tai edes suunnitelmaa sellaisesta. Mutta kai se on pakko jatkossa harkita, minkä pimittää itsellään ja mitä laittaa julki.  

13.10.2006

Haja-ajatuksia blogeista ja kulutuskirjoittelusta

Olen surffaillut ja lukenut kaikenlaista materiaalia, ja nyt pitää koota muutamia haja-ajatuksia siitä, miksi blogeilla ja kulutuskirjoittelulla on merkitystä. Pahoittelen, että lähdeviitteitä ei ole, en jaksa nyt kaivella, mistä nämä ajatukset ovat jääneet mieleen.

Blogeihin kirjoitetaan omasta elämästä ja varmasti usein niistä tärkeistä kokemuksista. Jos kirjoittaja ottaa kuluttajan roolin ja haukkuu/kehuu tuotetta, on sillä ollut hänelle juuri sillä hetkellä merkitystä.

Blogit ovat hakukoneiden materiaalia. Kun teksti on kerran verkkoon laitettu, se voi päätyä googlettamalla korkeallekin hakutuloksissa. Tämä pätee tietysti erityisesti silloin, kun kyseessä on tuote tai palvelu, josta ei ole netissä juurikaan tietoa. Blogitekstit jäävät elämään pitkäksikin aikaa, ja mahdolliset linkitykset tuovat niille vielä lisää näkyvyyttä.

Blogeissa oleviin kirjoituksiin on helpohkoa luottaa. Jos kirjoittaja tuntuu olevan jollain lailla fiksu ja ajatteleva, niin toki hänen mielipiteeseensä uskoo.  

Blogeissa on oleellisessa osassa kommentointi. Saman- ja erimieliset voivat myös itse kertoa, mitä ajattelevat. Lisäksi myös linkitys luo vuorovaikutusta.

Mielestäni yksi tuote, josta on suomalaisissa (naisten) blogeissa ja nettifoorumeilla kirjoitettu kohtuullisen paljon ja joka on varmasti tämän vuoksi saanut käyttäjiä, on kuukautissuojana käytettävä kuukuppi. Kuukuppikunta -nettisivut ovat myös epäkaupalliselta pohjalta toteutetut. Tässä siis näkyy, kuinka kuluttajat voivat toimia netissä myös aktiivisina tuotetiedon levittäjinä vapaaehtoisuuden pohjalta.

Itsekin hankin kuukuppini aikoinaan nimenomaan blogivinkin perusteella.  

8.10.2006

Ajattelun ja kritiikin puolesta

Anna Politkovskajan murha sai minut miettimään taas kyseenalaistamisen ja kriittisen ajattelun merkitystä, niin viestinnässä kuin tieteen teossa ja sen arvioinnissa.

Koen, että eräs tärkeimpiä asioita, mitä yliopisto minulle opetti, oli nimenomaan kriittisyys. Tajusin, että tieteen tekijätkin ovat todella vain ihmisiä, ja tutkimusten taustalla voivat vaikuttaa mitä erilaisimmat seikat. Vaikka kuinka sanotaan, miten halutaan pyrkiä objektiiviseen totuuteen, niin silti tutkimuksen tulokset voivat olla vääristellyt. Tai kenties koko tutkimusasetelma on alun alkaen ollut virheellinen.

Ennen yliopistoa en esimerkiksi osannut samalla tavalla epäillä, etteikö jokin uutisoitu tutkimustulos olisi "totta". Nyt ensimmäinen reaktio helposti on se, että haluan tietää, miten tutkimus on tehty: mitä on kysytty, keneltä ja millä tavoin.  

Sen verran olen joutunut journalistinkin ohjeisiin perehtymään, että sananvapaus on tullut tärkeäksi arvoksi. Minusta ei tulisi koskaan Politkovskajan kaltaista, rohkeaa toimijaa ja valtakoneiston kriitisoijaa. Ja oma tutkimusalueenikin on sen verran turvallinen, että tuskin tässä kukaan edes sananvapauttani haluaisi rajoittaa.

Mutta silti: tiedekään ei olisi koskaan kulkenut eteenpäin, ellei joku olisi uskaltanut ajatella toisin. Myös itseni olisi oltava valmis siihen, että jos teen tutkimusta, niin kritiikki kohdistuu siihen, eikä itseeni. Se on ominaisuus, jossa minulla on vielä kehittämistä.

3.10.2006

Blogien vaikutus kulutusvalintoihin

Olen saanut vinkin nykyisestä kampaajastani blogin kautta. Olen jättänyt testaamatta uutuus-colajuoman, koska olin blogista lukenut, ettei se kovin kummoiselta maistu. Olen rientänyt bändin keikalle saatuani tiedon blogista. Firefox-selaimen olemassaolon tiedostin aikoinaan blogien ansiosta. Monet hienot mainokset olen nähnyt blogien ansiosta. MP3-soittimista olen lukenut paljon, mutta silti en itse vielä ole omaa hankkinut.

Oletettavasti vielä monet muut kirjoitukset ovat vaikuttaneet kuluttajakäyttäytymiseen ja ostopäätöksiini tavalla, jota en tiedosta. Eihän näitä ostopäätöksiin liittyneitä tekijöitä muutenkaan voida kovin hyvin selvittää, sillä kyseessä on lukuisten tekijöiden summa ja soppa.

Monet blogit ovat minulle niin tuttuja, että suhtaudun niissä oleviin suositteluihin tai haukkuihin samalla tavalla kuin ”todellisen elämän” kavereiden kommentteihin. Se, että en henkilökohtaisesti ihmistä tunne tai kommentti on sähköisessä muodossa, ei vähennä sen arvoa.

Virtuaalimaailmoissa usein puhutaan siitä, miten ihmiset voivat luoda toisenlaisen identiteetin, kuin mitä heillä "oikeasti" on. Yllättävän vahvasti kuitenkin luotan siihen, että blogin takana on sellainen ihminen, joksi kirjoittaja itsensä kertoo (mikäli mitään itsestään kertoo: usein kuitenkin vähintään sukupuoli ja ikähaarukka jollain lailla teksteistä selviää). Eikä uskoni taida olla täysin perätön, sillä Huffaker ja Calverst kirjoittavat tutkimuksestaan nuorten blogeista:

"In our study, youth chose to present themselves realistically. - - - 

The online presentations of teenagers demonstrate that blogs are an extension of the real world, rather than a place where people like to pretend. For instance, teenagers reveal a considerable amount of personal information in their blogs. This includes first and sometimes last names, age, and location. The majority of teenage bloggers discuss things that influence or impact their real world, such as relationships, and attach their real-world identity to these discussions."

 

Koska blogeista välittyy minullekin tunne, että kirjoituksissa on todellinen elämä ja henkilö kokemuksineen takana, on helppo luottaa myös kuluttamiseen liittyviin kommentteihin.  

24.9.2006

Blogikehut oikeilla nimillä

Jenkkitutkimuksen (Viegas, F. B. 2005. Bloggers Expectations of Privacy and Accountability: An Initial Survey) mukaan seitsemän prosenttia tutkimukseen vastanneista vajaasta 500 blogaajasta ei koskaan ole kirjoittanut tuotteista tai yrityksistä. Eli lähes kaikki kirjoittavat tästä aihealueesta jotain edes silloin tällöin.

Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että kun yrityksistä kirjoitetaan, niin yleensä erityisesti positiivisissa kirjoituksissa mainitaan yrityksen/tuotteen oikea nimi. Tätä kirjoittajat perustelevat esimerkiksi sillä, että myös muille ihmisille halutaan kertoa hyvistä tuotteista.

Omaa, edellistä tai selkeästi mahdollista tulevaa työnantajaa kohdellaan kuitenkin usein toisin: tällöin yrityksen nimi pidetään salassa.

Tutkimuksessa ei ole erityisesti kysytty kuluttamiseen liittyvistä asioista. Onhan toki eri asia kirjoittaa omasta työnantajasta kuin yrityksestä, jossa on asioinut kuluttajana.

Itselleni heräsikin kysymys, miten suomalaisissa blogeissa toimitaan: ainakin tuntuisi siltä, että tuotteita ja palveluita niin kehutaan kuin haukutaan ihan niiden omilla nimillä.