Mari Koo - Blogeja, kulutusta ja jatko-opiskelua

Kun toukokuussa olin Jyväskylän blogimiitissä, niin ainakin Hessun kanssa tuli pohdintaa blogikirjoittamisen eroista sukupuolten välillä. Hän oli kiinnostunut touhusta teknologialähtoisesti, minä taas viestinnällisistä syistä.

Muutoinkin olen aina välillä miettinyt sukupuolten eroja blogaamisessa: että onko se vain minun fiilikseni, että tuttavapiirin blogaavat miehet julkituovat blogeissaan usein oman nimensä ja kirjoittavat "yleistä" asiaa, kun taas naiset pistävät nimimerkin, jonka takana haluavat myös pysyä, ja kirjoittavat henkilökohtaisempaa päiväkirjaa.  Tai esimerkiksi naistoimittaja pitää ikää kuin työnsä puolesta yhtä blogia ja kirjoittaa nimimerkillä toista.

Sivusilmällä olen vilkuillut aihetta käsitelleitä tutkimuksia. Nyt Marjut nosti esiin Mining the Blogosphere: Age, gender and the varieties of self-expression -tutkimuksen. Samaan syssyyn Pirkka pohtii netin miehisyys/naisellisuus -aspektia ja toteaa, että digiboksi on luonteeltaan mies ja blogi nainen.

Eli lienee aika pureutua aiheeseen tarkemmin: vaikuttaako sukupuoli blogikirjoittamiseen ja miten? Tutkimukset ovat muualta maailmalta, mutta olettaisin, että samoja lainalaisuuksia löytyy myös suomalaisesta blogosfääristä.

Naiset ovat kiinnostuneempia sosiaalisesta puolesta 

"Effects of Age and Gender on Blogging (pdf)" -otsikon alla kerrotaan, että miesten ja naisten blogaaminen eroaa merkittävästi. Kaikenikäiset miehet kirjoittavat enemmän politiikasta, teknologiasta ja rahasta kuin naiset. Naiset kertovat omasta elämästään ja myös käyttävät persoonallisempaa kieltä. Pieni, mielenkiintoinen havainto ikään liittyen on, että blogaajien vanhenemisen myötä käytetään enemmän hyperlinkkejä.

Brittiläisiä blogeja tutkineet Sarah Pedersen ja Caroline Macafee vahvistavat, että myös sillä suunnalla linjaus on sama kuin Yhdysvalloissa. Naiset ilmoittivat olevansa kiinnostuneempia blogaamisen sosiaalisesta puolesta, kun miehet taas taas tiedosta ja mielipiteistä. Miesten blogit olivat myös teknisesti kehittyneempiä. Yksityisyys oli tärkeää naisille (sekä homoseksuaaleille sukupuolesta riippumatta).

Tutkijat toteavat, että kaikki nämä tekijät voivat selittää sitä, että Britanniassa naisblogaajien julkinen profiili on miehiä alhaisempi.

Alussa mainittu, Marjutin vinkkaama tutkimus keskitty kielelliseen ilmaisuun ja tukee samaa "miehet tekniikkaa, naiset tunteita" -ajattelua.

"In content–based features, we see the factors Religion, Politics, Business, and Internet used more frequently by male bloggers, while the factors Conversation, AtHome, Fun, Romance, and Swearing are more often used by female bloggers."

Teinien blogit "enemmän samankaltaisia kuin erilaisia" 

Toisaalta Gender, identity, and language use in teenage blogs -tutkimuksessa Huffaker ja Calver toteavat, että eri sukupuolta olevien nuorten blogit ovat keskenään enemmän samanlaisia kuin erilaisia.  

"Perhaps the technical ease of use of blogs levels the differences between males and females, or perhaps this generation of Internet users is becoming more androgynous in its online communication and interaction."

Ne syvällisemmät taustat ja minä itse

Onko tällä sukupuolisuudella ja sen tutkimuksella sitten oikeasti väliä ja mitä kaiken taustalla on? Melissa Gregin tekstiä esittelevässä tiivistelmässä todetaan:

"It argues that generalisations about the so-called ‘trivial’ content of women’s blogs are of little use to the extent that they leave the apparently opposite term - ‘political’ - undefined. The chapter aims to situate discussions about gender and political participation within a wider historical and intellectual framework. In doing so, it suggests that both gender and blogging reflect broader social anxieties about an expanding public sphere."

Taustalla siis lymyilee historiallista, kulttuurisia ja sosiaalisia tekijöitä, ja miesten blogit nähdään helposti merkittävimpinä kuin naisten kirjoittelut. Naiset eivät siis kirjoita politiikasta, koska eivät siinä muutenkaan ole olleet mukana.

Minä miellän kirjoittavani Kulutusjuhlaan myös yhteiskunnallisesti merkittävämpää tekstiä: siellä olen "vaikuttaja". Marinadi-blogissani olen selvästi naispäiväkirjailija.

Tässä Mari Koo -blogissanikin ilmeisesti näkyy naisille tyypillisempiä tapoja miettiä myös asiantuntijuuttaan. Olenhan tuonut julki epäilykseni mm. omasta tietämättömyydestä, enkä ole vain kirjoittanut "tiukkaa asiaa" ja mielipiteitä: minulla on esimerkiksi kategoria "Fiilikset", jotta voin tunteilla.

Tutkimukseni aiheena siis ovat blogit ja kulutuskirjoittelu, joten joudun tietysti pohtimaan myös aineistoni käsittelyä. Käsiini kulkeutui Arja Kuulan Tutkimusetiikka-kirja, jossa yhtenä aiheena on eettiset kysymykset internet-tutkimuksessa.

"Internetin käyttäminen tiedon tai aineiston lähteenä tutkimuksessa ei sinänsä muuta sen enempää lainsäädännön soveltamisen kuin tutkimusetiikankaan perusperiaatteita. Lähtökohtana kaikelle tutkimukselle on tutkittavien ihmisarvon ja itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen sekä vahingon välttämäinen ja tutkittavien yksityisyyden suojaaminen."

Kuula toteaa, että eettisesti internetin tutkiminen on erityisellä tavalla haasteellista.

"Ensinnäkin paikan ja todellisuuden käsitteet saavat uuden merkityksen virtuaalisessa ympäristössä. Toisekseen julkisen ja yksityisen välinen raja muuttuu häilyväksi, ja se joudutaan määrittelemään tilannekohtaisesti. Paikan, todellisuuden, julkisen ja yksityisen tulkinnat vaikuttavat internetin käyttäjien ja tutkijoiden ymmärrykseen virtuaalisesta ympäristöstä ja sen luonteesta." 

Kuula esittelee vastakkaiset näkökulmat ihmisten julkaisemiin kuviin ja teksteihin.

Ensimmäisen näkökulman mukaan niiden voidaan nähdä kertovan ihmisten todellisesta elämästä, ja sähköinen vuorovaikutus on tulkittavissa komunikaatioksi, jossa ilmaistaan ajatuksia, tunteita ja kokemuksia. Näin muodostetaan hetkellisiä tai pysyvämpiä jollain tavalla rajattuja yhteisöjä. Näin tutkimuskohteeksi ymmärretään internetiä käyttävät tai internetin avulla itseään ilmaisevat ihmiset.

Vastakkainen näkemys korostaa tekijyyttä, avoimuutta, julkisuutta ja verkossa luotavien identiteettien konstruktiivista luonnetta. Näin virtuaalinen ympäristö nähdään välineenä ja mahdollisuutena tuottaa todellisuuden ja leikin rajavyöhykkeillä erilaisia identiteettejä. Internet on tällöin kulttuurinen väline tuottaa ja rakentaa yksilöinä ja kollektiivisesti avointa virtuaalista kuva- ja tekstimaailmaa.

Itse kallistun omassa näkökulmassani ensimmäiseen näkemykseen: tutkimuskohteena ovat internetin avulla itseään ilmaisevat ihmiset.  

Kuula pohtii erikseen myös blogeja aineistolähteinä. Blogien tutkiminen ei edellytä lupaa mainittujen sivustojen haltijoilta. Tulosten raportoinnista Kuula toteaa, että tapauskohtaisesti on ratkaistava, milloin on asianmukaista tuoda esiin verkossa esiintyvien ihmisten henkilötietoja. Nimettömyyttä puoltaa henkilötietolaki sekä myös se, että verkkoympäristössä blogien muuttaminen on mahdollista koko ajan.

Luonnollisesti blogeilla on sama tekijänoikeudellinen suoja kuin muilla julkaisuilla (tämä vain välillä näyttää unohtuvan nettimaailmassa, kuten Marjut jokin aika sitten kirjoitti omista kokemuksissaan).

"Käytettäessä niitä tiedonlähteenä täytyy tekijänoikeutta kunnioittaa ja alkuperäisen tekijän ja teoksen tai tekstin viitetiedot tulee merkitä asianmukaisesti. Tällöin on hyvä ilmoittaa lainauksesta tai referoinnista itse sivuston tekijälle, joka joissain tapauksissa voi myös neuvoa viitetietojen merkitsemisessä. Kun vastaavat verkkoresurssit ovat analysoitavan aineiston asemassa, tulee aineisto-otteet erottaa leipätekstistä samalla tavalla kuin minkä tahansa tutkimusaineiston sitaatit."

Lähde: Kuula, A. 2006. Tutkimusetiikka. Aineistojen hankinta, käyttö ja säilytys. Tampere: Vastapaino.