Mari Koo - Blogeja, kulutusta ja jatko-opiskelua

Tänään Mobiili sähköinen yhteiskunta -kurssiin kuului vierailu Sanomataloon ja tutustuminen HS.fi -palveluun. Koska Sanomatalossa olin jo peruspuolituntiskierroksen nauttinut ennenkin, niin se nyt ei varsinaisesti hetkauttanut, mutta Hesarin verkkoversion toteutuksesta oli kiintoisaa kuulla uutispäällikkö Tomi Tyysterin kertomana.

Varsinaisesti mitään mullistavan uutta ei tullut vastaan, ja koska laukku piti jättää säilytykseen, en voinut tehdä myöskään muistiinpanoja. Mutta muutama mieleen jäänyt yksityiskohta kuitenkin näin tylsästi esitettynä:

- Hesarin keskusteluja on moderoimassa kolme henkilöä. Kommenttien määrä luonnollisesti kasvaa koko ajan (tuodaanhan keskustelumahdollisuutta yhä enemmän myös paperilehdessä esiin). Tietoa siitä, kuinka suuri osa kommenteista jää julkaisematta, ei tällä kertaa löytynyt. Jatkossa on mahdollisesti suunnitteilla mm. se, että "luotettujen" kommentit menisivät läpi ilman moderaatiota.

- Toimittajien toivotaan seuraavan mahdollisesti omista jutuistaan syntyviä keskusteluja, mutta homma on lähinnä "muun työn ohella".

- Saman konsernin muiden julkaisujen kanssa ei tehdä toimituksellista yhteistyötä. Teknisissä ratkaisuissa tehdään kyllä yhteishankintoja.  

- Kesän luetuin otsikko oli se, joka käsitteli "jättivagina" -taideteoksen liikkumista kaupungilla.

- Yleisesti ottaen kaikki säähän liittyvä kiinnostaa ja tuo aina kävijöitä, tyyliin "Myrsky saapumassa Helsinkiin" tai "Heinäkuu ennätyssateinen" 

- Lukijat lähettävät mielellään esimerkiksi eläinaiheisia kuvia (mahdollisuus on ollut käytössä kesän alusta). Mitenkään valtaisasti kuvia ei tule, vaikka toki toiveena olisi, että ihmisten aineistojen kautta syntyisi uutisiakin.   

- Jos sivuille on tulossa jokin erityinen mainosratkaisu, sen pitäisi kulkea myös HS.fi -toimituksen hyväksynnän kautta. Mutta muutoin perusbannerit ovat tietysti ilmoitusmyynnin heiniä ja siihen ei oteta kantaa.  

- Verkkohesarin tilattava versio ilmestyy nettiin vasta klo 6.30, josta valitin (joskus harvoin olen yrittänyt päästä Hesariini jo kuudelta). Syy on "tekninen" (mikä ja miksi, niin se nyt jäi vähän epäselväksi).  

- Ja TNS Gallup on se "virallinen" taho, joka mittaa suomalaisten sivustojen kävijämääriä. HS.fi on viimeisimmässä mittauksessa kahdeksantena.  

- - -

Jaikussa hiukkasen vierailusta keskusteltiin myös. Suviko otti vierailulla kuvankin! 

Lisäys seuraavana päivänä: Jaikun Suviko lisäsi hyviä näkemyksiä, jotka minulta unohtuivat. Kannattaa tsekata ne. 

Hesarin kuukausiliitteessä on Palménin tekemä laaja artikkeli suomalaisista muotiblogeista (s 66-73) . Juttu nostaa esiin haastattelumuodossa muutamia kirjoittajia (mm. Luxuriouksen kolmikon ja Indien), ja asiantuntijakommentti nuorten rahankäyttöön ja kuluttaja-asenteisiin on pyydetty tutkija Terhi-Anna Wilskalta.

Blogosfräärin yksi, kovasti viimeisen vuoden aikana noussut ilmiö oli tuotiin mukavasti esiin näiden blogikirjoittajien itsensä kautta.

Moni ns. tavisblogaajakin on kommentoinut muotiblogeja, milloin ilahtuneena, milloin huvittuneena, toisinaan ärsyyntyneenä tai jopa lohdullisuutta saaden. Jos aiemmin neuleblogit olivat meille taviskirjoittajille oudompi ryhmä, niin nyt muotiblogit kohoavat kovaa vauhtia suomalaistekin blogien joukossa omaksi osa-alueekseen. Siellä pyörii aivan oma porukkansa, runsaasti nuoria tyttöjä, joista monet ovat hyvin aktiivisia blogaajia. Ja kommentoinnin määrä on myös suuri. 

Blogit ja kansalaisjournalismi -aihe on tällä vikolla ollut vahvasti esillä monessa blogissa, Maija Aallon Uutispöytälaatikko-blogin tekstistä löytyy linkkejä. Muotiblogimaailmassa on jo mielestäni jo aineksia sellaiseen "tekemisen meininkiin": esimerkiksi Desthea tuottaa blogiinsa haastatteluita, tiedottaa ajankohtaisista tapahtumista ja kirjoittaa kokemuksiaan muotimessuilta. Ja löytyy myös kriittistä asennetta.    

Eli mitäs mieltä olet, Teppo, onko tässä kaipaamasi "blogimaailman journalistinen extremeduudsoni"? (Ja jep, se Tepon 100 tuntematonta -sarja on hieno!)

- - -

Aiemmin olen kirjoittanut muotiblogeista mm. ruotsalaisten blogimainontaa käsitellessäni sekä kevättalvella, kun vähän tarkemmin selailin suomalaisia muotiblogeja. 

- - -

Ja vielä lisäys muuhun blogimenoon liittyen:

Blog Day jäi eilen viettämättä, koska asioita oli sen verran priorisoitavaa sairaalareissuni jäljiljä. En siis vain jaksanut miettiä, mitkä viisi blogia nostaisin esiin.  Sen sijaan Auringonkukkametsässä on tehty ansiokasta työtä ja koottu päivään osallistuneita suomenkielisiä blogeja listaksi.

Ja mikäpäs estää esittelemään hyvä blogilöytäjä muulloinkin kuin nimenomaisena päivänä: jotenkin tuntuu, että tämä puoli oli aktiivisempaa joskus aikaisemmin, kun blogeja oli vähemmän. Itsekin voisin kyllä olla tämän suhteen aktiivisempi, monta hyvää blogia on tullut vastaan, jotka olisi syytä huomioida.

Minulta pyydettiin Ylen uutisiin kommenttia Hopottajista, ja tietysti suostuin. Koska oletettavasti tv:ssä asiastani kuuluu vain todella pieni osa, niin selvitän näkemystäni näin kirjoitetussa muodossa. (Pätkä tekstiä aiheesta Ylen nettisivuilla.) Lisäys: Ohjelma on katsottavissa Ylen Areenan kautta.

Hopottajathan ei enää ole Suomessa ihan uusi juttu, ja kun systeemi lanseerattiin vajaa kaksi vuotta sitten, niin jo ensireaktioni oli pikkuisen nihkeä. Mielestäni hyvä tuote saa puskaradiomainetta ihan ilmaiseksi, vaikka toki ymmärrän, että Hopottajien käyttö voi tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta sanan levittämiseksi. Mutta kyllä yritys voi vain jakaa tuotteitaan suoraan kuluttajille ja pyytää palautetta, jos haluaa.

Hopottaja siis rekisteröityy palveluun ja saa kampanjatuotteen veloituksetta käyttöönsä sekä ohjeet hopotukseen. Sitten hän kerää ns. hopotuspisteitä, jotka lasketaan sen mukaan, kuinka hän raportoi hopotuksiaan (sekä kasvokkaisia että esim. sähköpostitse tekemiään), ja eniten pisteitä keränneet palkitaan.

"Hopotttaja raportoi Hopotuksensa netissä ja arvioi Hopotuksensa onnistumista tapauskohtaisesti. Raportista käy ilmi myös kenelle, koska, mitä ja miten hän on hopottanut."

Säännöissä kerrotaan vielä seuraavaa: 

"Raportin tulee palvella kampanja-asiakkaan tarpeita. Palveluntuottaja voi pyytää Hopottajaa täydentämään ja täsmentämään hopotusraportteja, jotta raportti täyttää sille määritellyt edellytykset, ja jotta Hopottaja saisi siitä Hopotuspisteitä.

Palveluntuottajalla on oikeus oman yksinomaisen harkintansa mukaan olla hyväksymättä Hopotusraportteja, määrätä Hopotuspisteille kampanja- tai Hopottajakohtainen maksimi tai tehdä muita rajoituksia Hopotuspisteiden kertymiseen tai niiden perusteella mahdollisesti suoritettaviin palkkioihin."

Mitään varsinaista takuuta siitä, että hopotusraportti olisi aito, ei siis sinällään ole. Tämän vahvisti myös toverini, joka on ollut mukana hopottajissa. Hän totesi, että oli tuntunut suorastaan kornilta täytellä raportteja tyyliin "naapurille tuossa postilaatikolla tuotteesta kerroin", ikään kuin kukaan niin tekisi.

Hän mainitsi myös nähneensä jonkin hopotettaviin tuotteisiin liittyneen, hyvin laaditun blogitekstin, joten sinällään tietysti hopotus voi hämmentää blogeissakin. Tätä en osaa toistaiseksi pitää kovin suurena ongelmana: jos on saavuttanut "hyvän blogimaineen", niin tuskin sitä haluaa riskeerata hopottamalla jostain, jota pitäisi oikeasti huonona.  Toki anonyymisti voi vaikka blogin perustaa pelkkää hopotusta ja muuta tuotekehua varten, mutta enpä usko näitä vielä suuremmin olleen.

Normaali kuluttajan valintaprosessi puuttuu 

Lisäksi Hopottaminen sisältää mielestäni useita heikkouksia niin kuluttajien kuin sitä käyttävän yrityksen kannalta.

Puskaradio perustuu ihmisten väliseen luottamukseen. Hopottajia ei varsinaisesti kehoteta kehumaan tuotteita, mutta koska tuote on saatu veloituksetta, niin kuluttaja ei ole tehnyt "normaalia" valintaprosessia. Lisäksi hopotuksen saa kuulemma kertoa tutuille, mutta sittenhän se vie pohjan puskaradioajatukselta. "Hopotan teille nyt tätä, kun sit saan niitä pisteitä." 

Jos hopottaja kehuu tuotetta, josta ei oikeastaan niin piittaa, niin hänhän huijaa niin itseään, tuttujaan kuin kampanjan järjestäjää. Mutta houkutus tällaiseen lienee kohtuullinen, koska vain hopotusraporteilla voi saavuttaa sen mahdollisen lisäpalkkion. Enkä todellakaan tiedä, miten noita hopotusraporttien oikeellisuuksia voisi tarkistaa. Tuttuni kertoi, että jotkut olivat keränneet hopotuspisteitä niin paljon, että mahdottomalta tuntui niiden kertyneen aitojen hopotusten perusteella.

Yritys taasen ei mielestäni voi olla varma, että saatu palaute on aidosti rehellistä. Näin ollen tällaisesta kampanjasta maksaminen on varsin turhaa.

Blogeilla tavoitetaan esimerkiksi tietyt harrastajaryhmät 

Hopottamisen tyylistä puskaradiotoimintaa voisi harjoittaa muutenkin ja aidommalla otteella, ja varmasti niin tehdäänkin. Kun tuote on hyvä, niin se saa mainetta, ja myös netissä.

Esimerkiksi Krista on raportoinut neuleblogeissa levinneestä tiedosta Kool Aid -jauheen soveltuvuudesta lankojen värjäämiseen. Tuotteen maahantuoja totesi sähköpostissaan Kristalle: "Eli kyllä juuri tämän Kool Aidin kohdalla blogien kirjoittelulla on ollut suuri merkitys Toki pitää itse myyjänä huolehtia asiakkaistaan niin että blogeissa kirjoitetaan positiivisesti tai missä tahansa. Jos palvelisin yhdenkin asiakkaan huonosti, voit varmasti arvata että myös se tieto viedään blogiin…
Olen itse laittanut mainoksen ainoastaan omalle nettisivulle.Blogit ovat hoitaneet oikeastaan koko mainostamisen."

Tokihan nettiä ja yhteisöjä Suomessakin ihan tosissaan ja rahalla käytetty tuotteiden lanseeramiseen. Yksi esimerkki eli Fazerin salmiakkisuklaa ja IRC-galleria esiteltiin Luovat-blogissa (ja jota Vesa kriittisesti arvioi Otsoni-blogissaan).

Kehun aiheesta mutta en vain rahasta

Kyseisen tv-pätkän toimittaja kysyi, onko minuun oltu yritysten taholta oltu yhteydessä ja tarjottu tuotteita Kulutusjuhlaan arvioitavaksi. Näin ei ole tapahtunut, vaikka toki olisin valmis asiasta keskustelemaan ja mieluusti ottaisin kaikenlaista ilmaiseksi arvioitavaksi.

En vain missään tapauksessa halua sitoutua kehumaan tuotetta, jos en olisi sitä mieltä. En olisi valmis ottamaan riskiä, että puhun hyvää jostakin vastoin aitoa mielipidettäni, ja kyllä se olisi vastoin periaatteitanikin.

Mutta jos firma uskoo siihen, että olen kohderyhmän edustaja, joka tuotteesta/palvelusta tykkää, niin tänne vaan! Ja tietysti tuon mahdollisten arviointieni kohdalla esiin, jos sattuisi tällainen diili jostain syntymään. Läpinäkyvyytta ja avoimuutta lienen toistellut kyllästymiseen asti.

Lisää aiheesta mm. seuraavissa aiemmissa kirjoituksissani:

Markkinointi näkyy jo Ruotsin blogeissa

Flogit floppaavat 

Haja-ajatuksia blogeista ja kulutuskirjoittelusta 

(Ja tietysti otan mieluusti kommentteja vastaan ja kerron lisää mielipiteitäni, saa ottaa yhteyttä suoraankin. Lisäksi olen tietysti kiinnostunut kuulemaan suomalaisista WOM (word-of-mouth) -kampanjoista!) 

Tällä viikolla on uutisissa on keskusteltu, kuinka verkkopalaute tukkii firmojen asiakaspalvelut. Samoihin aikoihin silmiini sattui artikkeli, jonka mukaan pankeille blogit voisivat olla keino parantaa asiakaspalvelua. Tässä Javelin Strategy -yhtiön tuottamassa raportissa toki tarkkailtiin yhdysvaltalaista maailmaa, mutta tietojen voisi kuvitella olevan sovellettavissa suomeenkin.

Eli yksi viidestä verkko käyttävistä kuluttajista lukee myös blogeja, mutta vain harvalla finanssialan yrityksellä on blogi. Raportissa todetaan:

"James Van Dyke, President and Founder of Javelin, notes: “Blogs are quickly becoming vital to many consumers that seek advice or opinions on a variety of topics with a more informal tone. Financial Institutions need to realize that brand management, customer-centricity and loyalty can be strengthened through a blog at relatively little cost, but only if the new rules are understood by established bankers."

Omasta mielestäni pankkisektorin blogit voisivat toimia varsin hyvin. Suomalaiset ovat ahkeria verkkopankkien käyttäjiä, joten pankin avaussivulla näkyvä viimeinen blogiteksti voisi helposti houkutella lukemaan. Blogin kautta tietoa voitaisiin jakaa kansantajuisella, helposti lähestyttävällä tavalla, ja samalla parantaa asiakaspalvelua.

Kenties blogi myös vähentäisi niitä asiakaspalveluun kohdistuvia kyselyitä, oli yrityksen ala mikä hyvänsä. Blogiin ei tarvitse nakata sitä "virallista tiedotetta", vaan voidaan tuoda nopeasti ja helposti julki esimerkiksi ruuhkatilanteet ja syyt niihin sekä tarjota vastauksia yleisimpiin kysymyksiin.

Blogaamisesta rahaa Ruotsissa, milloin Suomessa?

Haakanan Kari kirjoitti naapurimaan Metro-lehden aloittamasta blogipalkkioiden maksusta:

"Kun Metron blogipalvelussa toimivan bloggaajan blogi saa yli 5000 sivunäyttöä kuukaudessa, Metro perustaa automaattisesti pankitilin ja siihen kuuluvan Mastercardin, joka lähetetään kirjoittajalle. Lehti maksaa tuloista verot ja muut pakolliset maksut.

Nopealla etsimisellä en löytänyt Metron sivuilta mainintaa siitä, kuinka paljon ja millä mekanismilla rahaa kertyy."

Haakana kyseli myös ajatuksia siitä, milloin Suomessa ryhdytään vastaavaan toimintaa ja mikä taho on ensimmäisenä. Kommenteissa veikkailtiin ainakin Taloussanomia, ja Erkka totesi, että palkkiot sisällöntuottajille voivat tietysti olla muutakin kuin selvää rahaa, eli esim. etuja yhtiön tuotteisiin.   

Minä, media ja blogit

Kirkko & Kaupungissa on artikkeli suomalaisesta blogimaailmasta. Minäkin sinne kommenttini annoin.

Ja se shoppailua käsittelevä tämänviikkoinen Yle1:n Populaari-ohjelman keskustelu löytyy netistä.

 

Eilisessä Hesarissa oli juttua (€) poliitikkojen vaalien jälkeen hiipuneesta blogi-innosta. Tai siis useimpien tapauksessa kyse on siitä, ettei blogi ole kevään jälkeen päivittynyt käytännössä lainkaan.

Vaaleissa blogi on tietysti osa mainoskampanjaa. Mutta eipä pidemmän päälle ole kovin hyvää markkinointia, jos blogi aktivoituu lähinnä vain vaalien aikaan tai silloin, kun poliitikko ajaa jotain erityisen tärkeää asiaa läpi.

Juttuun haastateltu Jyrki J. Kasvi on yksi jo pitkään kirjoittanut suosituksi kohonnutta blogia.

"Kasvin mielessä hyvässä poliittisessa blogissa täytyy olla myös henkilökohtainen ulottuvuus, muuten siitä tulee helposti kuiva."

Niinpä. Harva jaksaa lukea vain poliittista paatosta, vaan kiinnostavassa blogissa pitää näkyä myös henkilö. Poliitikkokin on ihminen. 

Jutussa todetaan myös se, että harva poliitikko sallii bloginsa kommentoinnin. 

"Jyrki Kasvin mukaan kommentointi blogeissa ja niiden välillä on kuitenkin koko asian ydin.
"Poliitikot ovat olleet liian herkkähipiäisiä kommenttien sallimisessa", Kasvi sanoo."

Monen poliitikon blogiin sopisikin varmasti esimerkiksi se, että blogia pääsee kommentoimaan rekisteröitymisen jälkeen. Kommentointimahdollisuuden poisjättäminen kokonaan on, kuten Kasvikin toteaa, blogin ja sen mahdollistaman vuorovaikutuksen kannalta huono ratkaisu.  

- - -

Nyt olen peräti aktivoitunut niin paljon, että olen virallisesti "yksityinen elinkeinoharjoittaja". Kunhan vielä vähän käytännön asioita saan eteenpäin, niin kerron asiasta lisää. Mutta tietysti otan jo nyt mieluusti vastaan ehdotuksia kaikenlaiseen yhteistyön tekemiseen liittyen! Tavoitteeni on siis jotenkin tulevaisuudessa tienata yhdistämällä kuluttaja-, viestintä- ja nettimaailmakokemustani ja -osaamistani.

- - -

Ja vielä muistutuksena se, että huomenna pitäisi tulla Yle1:ltä klo 13 Populaari-ohjelman lähetys, jossa keskustellaan shoppailusta (minä, VTT Kalle Haatanen ja psykologi Totte Vadén).

- - -

Loppukevennysvideo: Web Crash 2007 ja kuinka blogaajiltakin meni elämä (kiitos Antille tästä!) 

Yle on tehnyt uuden aluevaltauksen: Henrik Anttonen toimittaa Kansalaismediakatsausta, johon kootaan poimintoja blogeista ja podcasteista. Tuija toteaa:

YLEn tämän syksyinen Kansalaismediakatsaus on ohjelmatuote, jolta sopii odottaa paljon. Tehtävä vaikuttaa mahdottomalta: kuinka löytää tuhansista ja tuhansista viikon aikana julkaistavista blogipostauksista jotakin yleisesti kiinnostavaa yhteen viisiminuuttiseen?

Kansalaismediakatsaus aloitti lainaamalla minun blogistani tekstiä, kiitän huomiosta ja tietysti totean, että hieno startti, heh!

Kieltämättä oli hieman hassu fiilis kuulla blogiteksti puhuttuna. Täytyy myöntää, että itse ennemmin edelleen lueskelen blogitekstit kuin kuuntelen niitä. Esimerkiksi mahdolliset linkitykset jäävät tietysti selviämättä kuunneltaessa. Blogitekstin on miettinyt kuitenkin nimenomaan luettavaksi ruudulta, joten kuultuna pätkä ei välttämättä aina toimi. Luulen, ettei esimerkiksi tuo kyseinen oma tekstini ja viittaukset toisiin blogeihin täysin selviä, jos vain kuuntelee Henrik Anttosen luennan.

On toki haastavaa valita noita pätkiä katsauksiin, mutta hienoa, että Ylellä riittää tällaiseen tekemiseen halua. En epäile sitä, etteikö kiinnostavia pätkiä olisi riittävästi, mutta ongelmahan on juuri se rajaaminen ja valinta.

Ja kiitos myös siitä, että Henrik kertoo myös blogaajilla tekstien siteeramisesta Kansalaismediakatsausta. Välttämätöntähän se ei olisi, mutta on toki kohteliasta ja varmasti myös omalta osaltaan markkinoi kyseisestä katsausta.  

Olin eilen Radio Yle1:n Populaari-ohjelmaan 14. päivä tulevassa keskustelussa VTT Kalle Haatasen ja psykologi Totte Vadénin kanssa, aiheena shoppilu: eihän sitä voinut kieltäytyä, kun moiseen pyydettiin.

Jutustelun aikana käsiteltiin mm. sitä, miten shoppailuun suhtaudutaan, miksi shoppailu tuo nautintoa, milloin menee addiktion puolelle ja kuinka niitä hoidetaan, kuinka asenne kuluttamiseen on muuttunut (ei enää rationaalisen kuluttajan pakkoa, vaan mm. netin myötä laajempaa tiedonjakoa), sukupuolien ja -polvien välisiä eroja, varallisuuden vaikutusta.

Nyt päivää myöhemmin keskustelusta on edelleen hyvä fiilis. Jäi tuntuma, että keskustelu kiertyi ihmisten sosiaalisuuden, kanssakäymisen  ja sen myötä identiteetin rakentamisen ympärille, mitä shoppailukin tietysti on. Ja ylipäätään näitä ihmisyyden peruskysymyksiähän tässä jollain lailla käsiteltiin. Itse taisin myös kommentoida jälleen kerran myös sitä, että internet on minulle ennen kaikkea sosiaalinen paikka.  

Mutta saa nyt sitten nähdä, miltä lopullinen versio kuulostaa. Keskustelun aikana mieleenjuolahtavat kommentit eivät ehkä ole niitä loistokkaimpia! Ja tietysti itse olen imenyt kuluttaja-ajatteluuni vaikutteita ties mistä, joten ajatukset eivät ole edes mullistavasti omia, vaan vain muilta lainattuja. Joskus vielä opin myös pistämään mieleeni, kuka mistäkin aiheesta on jotain sanonut, niin voin sitten vakuuttavasti niitä nimiä tiputella, hehee.

Ohjelman ensilähetys on siis tiistaina 14. päivä klo 13 Radio Yle1:llä, uusinta seuraavana iltana. Populaarin ohjelmia voi kuunnella myös milloin lystää internetistä, eli kunhan pätkä on Ylen Areenalle julki, niin mainostan sitä tietysti.

- - -

Akateemisuuteni jatkaminen vaatii nyt opinto- ja tutkimussuunnitelman kokoamista. Tosin käytännössä en tuskin juuri esimerkiksi opintopisteitä tule syksyn mittaan kahmimaan, vaan keskityn muuhun. Sentään interkatiivista/sosiaalista mediaa ja yliopistoa käsittelevään Konfabulaariin ilmoittauduin, vaikkei sen päivämäärääkään vielä ole selvillä. Mutta oletettavasti tarjolla on kiintoisaa asiaa! 

Nyt, kun blogaamisestani on ollut pariin otteeseen tiedotusvälineissä juttua, niin olen saanut jälkeenpäin tiedusteluja siitä, miten julkisuus näkyy blogin kävijämäärissä.

Lehtijuttu ei suuresti tuo kävijöitä, etenkään verrattuna siihen, että jokin suosittu sivusto linkkaa blogiin. Sen näki nytkin Hesarin jutun perusteella. Juttuhan julkaistiin verkossa perjantaina, ja tiedot Mieto marinadi -blogista olivat kainalojutussa ensimmäisenä. Tämän ansiosta Marinadissa oli perjantaina 632 käyntiä, mikä on suurinpiirtein tuplasti verrattuna normaaliin perjantaihin, jos olen blogin päivittänyt.

Lauantaina juttu siis ilmestyi paperiversiossa (ja oli pidempi kuin verkossa). Marinadissa oli kyseisenä päivänä 407 käyntiä, mikä on vajaat parisataa enemmän kuin normaalina lauantaina, ja samoin vielä sunnuntainakin käyntejä oli yli 370.

Tässä Mari Koo -blogissani sen sijaan näkyi oma perjantain linkkaukseni tänne sekä Hilavitkutin.comin lauantain linkkaus tuohon aiempaan kirjoitukseeni. Perjantainan käyntejä oli 104, lauantaina 125, sunnuntaina 82 ja nyt maanantaina 72 (vertailun vuoksi: kesäkuussa tässä blogissa ei yhtenäkään päivänä ollut yli 70 käyntiä). Ja nämä kävijät tulivat siis pitkälti Hilavitkuttimesta tai Marinadista. No, tämä blogi ei siis yleisesti pääse kävijämäärillä juhlimaan.

Yleisesti blogieni kävijämääristä vielä hiukkasen. Käytän laskurina Google Analyticsiä ja laitanpa tähän nyt toukokuun tilastoja:

Kulutusjuhla.com: 10 541 käyntiä, 6 338 kävijää, 15 574 näyttökertaa, liikenteen lähteinä yleisimmät ovat Blogilista.fi ja Google, joista molemmista on tullut reilu 3 600 käyntiä eli yhteensä noin 70 prosenttia käynneistä.

Mieto marinadi: 10 556 käyntiä, 4 178 kävijää, 17 302 näyttökertaa, Blogilista.fi:n kautta 52 prosenttia ja Googlesta 16 prosenttia käynneistä.  

Yleisesti ottaen siis Marinadissa käy paljon vakioporukkaa ja Blogilista.fi:n kautta tulevia. Kulutusjuhlaan päädytään sen sijaan enemmän myös googletuksella. 

Ja kuten kirjoitin, tämä Mari Koo ei hirvittävästi kävijöitä kerää: ei päivity niin aktiivisesti eikä aihekaan mitä ilmeisimmin ole yhtä kiinnostava kuin tuolla Marinadissa.

- - -

Kiitokset myös aktiivisesta kommentoinnista edellisessä postauksessani! Soopeli ja Arttu käynnistivät keskustelun lainsäädännön asettamista rajoituksista pistää blogiin "Lahjoita vapaasti" -tyyppinen ratkaisu rahan keräämiseksi kiitollisilta lukijoilta. Oma asiantuntemukseni ei aiheen käsittelyyn riitä, joten jatkakaa vaan, te viisaammat.  

Saarikon Janne kirjoittaa:

"Tämä vajaan kahden vuorokauden kirjoittelurumba aiheen ympärillä on vakuuttanut minut siitä, että talousblogien maailmassa on käynnissä jonkinlainen murros. Keskeisissä ympäristöissä tapahtuu jatkuvasti sekä teknisesti että sisällöllisesti, sisällöntuottajien piireissä kuohuu ja erilaisia vaihtoehtoja kokeillaan. Vanhoja blogaajia on tippunut pois aktiviteetista ja uusia on ilmestynyt haastamaan ydinporukkaa."

Tämä tuo jotenkin mieleeni viime tammikuinen keskustelu "oikeasti vaikuttavasta blogista". Nyt vain Jannen keskiössä ovat talousblogit.

Ylipäätään tässä mielestäni näkyy suomalaisen blogimaailman kehitys sillä ajalla, kun itse olen ollut mukana (eli kolmisen vuotta). Ensin oli Blogilistan edeltäjällä, Pinserin listalla, pyörinyt blogimassa, joka ei ollut kovin suuri ja blogitkin olivat laidasta laitaan. Blogimäärän kasvaessa blogit ovat ryhmittyneet tai porukoituneet: kun nyt Blogilistalla on yli 10 000 blogia, niin pakkohan kehityksen on tähän mennä. Kuten missä tahansa yhteisössä, niin ei sitä vain voi olla "kaikkien kaveri".

Lisäksi mukaan ovat tulleet nuo Jannenkin käytössä olevat Kauppalehti ja TalSa omine blogialustoineen ja käyttäjineen.

Yksittäisenä ryhmänä isoksi on jo kasvanut erilaisten käsityöblogien joukko. Tuolta löytyvä linkkilista neuleblogeihin on varsin vaikuttava. Spin spin sugarissa on toisenlainen porukka eli tällä hetkellä 93 muotiblogia.

Varmasti näitä tietyn aihealueen kokoavia blogisivustoja tulee lisää. Ovathan esimerkiksi lemmikit, laihdutus ja teknologia suosittuja aiheita.

Mutta silti edelleen toivon, että Suomeen saataisiin jotakin senkaltaista sivustoa kuin Bloggar.se, jossa esimerkiksi tagien avulla voi etsiä luettavaa, eikä listaus ole blogialustasta riippuvainen. Esimerkikkinä vaikka ‘bloggare’ -tagi ja sen takaa löytyvät kirjoitukset.  

Suomalaisten blogien määrä on kuitenkin varsin pieni, ja monet kirjoittavat sekalaisesti aiheista, joille löytyisi laajempaakin lukijakuntaa kuin tiiviisti rajattu otsake. Tagien keräämisen avulla mielenkiintoisen luettavan löytäminen olisi helpompaa. 

Itse en myöskään ainakaan halua leimautua vain tietyn aiheen tai porukan blogaajaksi, mutta toisaalta tällä blogimäärällä se lienee mahdotonta, heh.

Ruotsinmaalta kannattaa katsoa myös esimerkiksi Bloggportalen.se -sivustoja (ja jo mainitun Bloggen.se:n alta löytyy myös muuta mielenkiintoista, kuten Intressant.se).   

Mutta yhteenvetona siis toivoisin näkeväni kehityksen, jossa esimerkiksi julkaisualusta ei ole merkittävä tekijä blogien "ryhmittymisessä". Oma TalSan blogini on kokeilumielessä perustettu, eikä kovin ihmeellinen blogina, mutta muutoin mieluusti pysyttelen näissä muissa blogialustoissa, jotka eivät ole esimerkiksi jonkun mediatalon sivuston alla.

Julkaisualusta nimittäin luo tiettyä mielikuvaa: esimerkiksi Kauppalehti on varmasti tietyn porukan silmissä positiivinen paikka, mutta yhtä lailla se herättää monessa jotain aivan muuta tunnetta.

Lisäksi "villi blogaaminen" sallii vapautta esim. kommenttien moderoinnissa ja blogin ulkoasussa sun muussa säätämisessä enemmän kuin vaikkapa TalSa.

Päädyin lukaisemaan Wiredista Nancy Millerin tekstin populaarikulttuurin käytön nykytilasta. Hän vertaa median ja viihteen kuluttamista snackseihin, noihin pieniin välissä haukattaviin makupaloihin:

"Music, television, games, movies, fashion: We now devour our pop culture the same way we enjoy candy and chips - in conveniently packaged bite-size nuggets made to be munched easily with increased frequency and maximum speed. This is snack culture - and boy, is it tasty (not to mention addictive). - - -

Today, media snacking is a way of life. In the morning, we check news and tap out emails on our laptops. At work, we graze all day on videos and blogs."

Mieleeni tuli, että tätähän se pirstaloituminen on nykyisin. Myös kuluttamisessa ylipäätään. Sen sijaan, että otetaan samasta tyylistä ja hengestä kaikki, niin esimerkiksi pukeutumisessa napsitaan vaikutteita vähän sieltä ja täältä. Huoletta voi asioida niin Lidlissä kuin Stockmannilla, ja pukeutumisessa voi yhdistää H&M:n, kirpputorien ja designerien asusteita. Harrastukseksi on täysin soveliasta mainita sekä ooppera, jalkapallo että puutyöt. Ruoanlaitossa puhuttaan cross kitchenistä.

Ei ole enää yhtä työuraa, vaan jatkuvasti on kehityttävä ja koulutettava. Eikä yhtä identiteettiä, vaan itsestään on tunnistettava eri puolet.

Ja näistä kaikista tietysti pyritään popsimaan ne parhaat palat, hotkaistaan nopeasti ja sitten taas jotain uutta.

Itsestäni tuntuu, että pitkällistä keskittymistä vaativiin asioihin on yhtä vaikeampi uppoutua. Olen totuttanut itseni nopearytmisyyteen, ja kiinnostus ei pysy yllä, ellei tapahdu tarpeeksi riittävällä vauhdilla. Monisataasivuiset romaanit vaihtuvat novelleihin ja You Tubessa päätän sekunneissa, kiinnostaako tämä video vai ei.

- - -

Omalta osaltani taas yksi osoitus pikavälipaloista on jälleen uusi blogi. Halusin kokeilla Taloussanomien Oma sana -palvelua ja tein sinne blogin, jonne kokoan viisaita, koskettavia, ärsyttäviä, nokkelia tai muuten vain ajatuksia herättäviä lainauksia muiden teksteistä.

- - -

Syksyllä järjestetään Helsingin yliopistolla taas Konfabulaari (kiitos vinkkauksesta Suvikolle!). Suunnittelu on parhaillaan käynnissä, ja minä toki aion osallistua, mikäli ei mitään mullistavaa estettä ilmaannu. Ideoiden kokoaminen on alkanut: pitäisi varmaan itsekin kehitellä jotain…    

Tällä hetkellä velloo keskustelu internetin keskustelupalstojen moderoinnista. Aiheesta on Haakanan Kari kirjoitellut kattavasti ja linkitellen muuallekin (osa 1, osa 2, osa 3). Päivän Kauppalehdessa Auli Mauno kirjoittaa aiheeseen viitaten ruotsalaisten blogien tilanteesta.

"Monet lehdet haluavat, jos ei ihan laittomuuksia, niin asiattomuuksia ainakin. Ne lisäävät verkkojulkaisujen kävijämäärien ja näin ollen myös ilmoittajia. - - -

Kustantajat yllyttävät bloggaavia nuoria naisia niin sanotusti rikkomaan rajansa eli esimerkiksi nimittelemään vanhempia miespuolisia tv-julkkiksia "Pimp-Lasseksi", sutenööriksi. - - -

Rotu- ja muiden ristiriitojen voimistuessa Ruotsissa on huomattu sekin, että blogien kommenttipalstat soveltuvat loistavasti propagandan systemaattiseen levittämiseen.
Joukossa tyhmyys tiivistyy."

Onhan tätä tietysti suomalaisissakin median blogeissa. Esimerkiksi Hesarin Maija Aalto taisi joutua aika lailla siistimään Uutispöytälaatikko-blogin kommentteja sananvapauspäivän kirjoituksensa vuoksi. Kirjoituksen kommenteissa hän lopulta kirjoitti:

"Niin että tämän postauksen kommentointi menee kiinni, syynä etenkin nuo viimeksi mainitsemani viestit. En yksinkertaisesti jaksa käyttää yhtään suurempaa osaa ajastani vastenmielisen roskan lukemiseen.
Valitan, jos jollakulla oli vielä jotakin täyspäistäkin sanottavaa. - -

Tämä on journalismia käsittelevä blogi, ei paikka levittää vihamielistä propagandaa. Demokratiaa ei ole se, että jokaisella kovaäänisellä lynkkausporukalla on oikeus saada tahtonsa läpi."

Tuo Auli Maunon kolumni pisti ajattelemaan, että olemmeko me nuoret blogaavat naiset sitten niitä, joita kohta Suomessakin tavoitellaan esittämään kärkeviä tekstejä ja provosoimaan keskustelua.

Tosin oma tyylini ei taida olla sellainen, että se saisi ihmisiä ärhäköimään. Enhän ole omissanikaan blogeissa koskaan joutunut poistamaan yhtääna asiatonta kommenttia. Toivottavasti sitä ei tarvitse tehdä jatkossakaan, vaikka blogejani voi kommentoida myös nimettömästi.

Ruotsissa aikakauslehtiyhtiö Allers ostaa 51 prosenttia Blogsoft-yrityksestä, joka tuottaa Blogg.se ja Webblog.se -sivustoja (via Dina Pengar). Allers pyrkii näin saamaan nettikanavan erityisesti naisten tavoittamiseen.

"Förvärvet innebär att Allers förlag tar en ännu tydligare position som mediekanal för kvinnor på internet. Innehållet i bloggar ligger dessutom nära vår kärnverksamhet – publicistisk verksamhet", skriver Aller-chefen Martin Hansson i ett pressmeddelande."

Hieman kateellisena olen katsastellut ruotsalaisia blogisivustoja, kuten Bloggportalen.se ja Bloggar.se. Erilaista tietoa ja toiminnallisuutta löytyy ihan toisella tavalla kuin kotoisella Blogilistallamme. Mutta raha tietysti on se ratkaiseva juttu, joten pitänee odottaa, että joku täälläkin näkee satsaamisen blogiyhteisöön kannattavaksi. Onhan se blogimarkkinointikin tuolla lahden toisella puolella jo toisella tasolla.

Mediapäivät siis olivat ja menivät. Haakana vihjaisi Tutkan tekemästä koosteesta, joten minäkin tyydyn vain tässä vaiheessa sulattelemaan tietoantia ja vain ihan pikkuisen pöyhäisen päällimmäiseksi mieleenjäänyttä.

Lähellä, vaikka olisi kaukana

Jaikun taustalla oleva Jyri Engeström heitti mielestäni kiinnostavan ajatuksen siitä, miksi Jaikun tapainen palvelu voi olla käyttäjille tärkeä ja mm. haastaa blogit olemalla yksinkertaisempi, halvempi ja käytännöllisempi. Eli kyse olisi siitä, että haluamme tässä epävarman hajanaisessa maailmassa olla yhteydessä rakkaimpiimme: yhteinen aika kotosalla jne. on vähäistä ja tietysti muutenkin jonkinlaiset "maailman uhkat" koetaan suuremmiksi.

Tämän tyyppisestä lähtökohdasta lähtevä ajattelu on siis erilainen kuin mitä olen tottunut kuulemaan, eli netti nähdään kanavana luoda uusia yhteyksiä ja ympäri maailmaa. Mutta onhan se niin, että ne lähimmät ovat kuitenkin tärkeimpiä: luenhan minäkin suurella kiinnostuksella esimerkiksi veljeni blogia.

Tietysti Jyrin esitys vaikutti niinkin, että rekisteröidyin Jaikuun. Itse asiassa sain kutsunkin sopivasti Marjutilta, joka on pohtinut omaa suhdettaan Jaikuun.  Myös Butt-Uglyssa on käynnissä keskustelua aiheesta.

Jyri mainitsi myös sen, että Jaikussa ihminen ei tunne samanlaista stressiä "sisällöntuottamisessa" kuin blogatessa. Jaikuun pistetään vain pari lausetta kerrallaan, eli niitä ei tarvitse samalla tavalla miettiä kuin blogitekstien tuotantoa. Onhan se ihan totta, että blogin päivittäminen on joskus minustakin enemmän velvollisuus kuin huvi.

Kannattaisiko kehittää netti-identiteetti? 

Toinen mieleen jäänyt kommmentti päivien annista on Aallon Tuijalta. Hän totesi nettijournalismikeskustelussa, että iso juttu on se, miten suhtaudutaan muuhun kuin julkaisijan omalla saitilla vellovaan keskusteluun. Tuija kehotti myös toimittajia miettimään, pitäisikö heidän luoda oma, työnantajasta riippumaton verkkoidentiteetti.

Avartavaa jutustelua 

Lisäksi en voi olla kehumatta Erkkaa ja Jereä. Pojat juttelivat seurassani niin fiksuja (ja välillä muuten vain mukavia), että kateeksi kävi. Myös Tepon kanssa puhuttiin asiaakin, vaikka perjantai-ilta kallistui suurelta osalta hauskanpitoon. Ja kiitos muillekin kohdatuille, oli mukava tavata!

Flickriin pitänee jossain vaiheessa ladata muutama omakin otos päiviltä, mutta nyt ovat kameran kaapeli sekä muistikortinlukija hukassa.

Ansiokkaasti jakelin blogistikäyntikorttiani kohtaamilleni ihmisille, joten ruohonjuuritasolla ehkä hiukkasen paransin blogitietoisuutta. 

Päivien järjestelyt tökkivät sen verran, että siitä pitää lähettää palautetta jossain vaiheessa.

Mutta siis sen verran paljon päivillä oli aiheita ja ohjelmaa, että varmaan vaikutuksia erilaisiin omiin ajatuskulkuihin siellä syntyi varsin mukavasti.  

Blogaaja vai bloggaaja?

Minttu kysyi kommenttisastolla: "haluaisin tietää onko oikein sanoa ‘bloggari’ ja ‘bloggaaminen’ vai ‘blogari’ ja ‘blogaaminen’."

Erkka selvitti syksyllä kielitoimiston kannan:

"Pienen neuvottelun jälkeen he kertoivat suosittelevansa mieluummin bloggaaja- ja bloggaaminen-muotoja. Syynä valintaan oli muotojen parempi sopiminen suomalaiseen suuhun ja ilmeisesti myös kirjoitusasun yleisempi esiintyminen."

Eli katsotaan nyt, vakiintuuko kahden g:n malli. Itse olen siis käyttänyt myös muotoa blogisti, jotenkin se kuulostaa omiin korviin kohtuulliselta sanalta välttää tämän muotoseikan pohdiskelu.

Kuvassa Kari Haakana kuvaa, kun Dan Gillmor antaa nimmarin.  

 

Tämä oli jotenkin hellyttävä löytö Suodatin-blogista ajalta, jolloin itse en kai edes tiennyt sanaa weblog:

"torstai, kesäkuu 27, 2002

Pinserin weblog-seuranta on mainio väline. On kiva huomata, että yhteisö on kasvamassa. Jo nyt blogeja on niin paljon, ettei jokaista voi lukea joka päivä."

Ja tunnetuin seurauksin suomiblogien yhteisö on kasvanut melkoisesti noista ajoista. Pinserin on korvannut Blogilista, ja mitä onkaan viiden vuoden kuluttua? Itse olen ainakin vähentänyt Blogilistan käyttöä ja siirtynyt RSS-lukijoihin (Google Reader apuvälineenä).

Hesarin nettisivuilla on nyt lyhennelmä huomenna painetussa lehdessä ilmestyvästä David Weinbergerin haastattelusta.

 

Kun internet syntyi, tiedotusvälineet kertoivat siitä mielenkiintoisena liiketoiminnan välineenä. Weinbergerin mielestä ne hukkasivat kuitenkin pääasian.

"Ihmiset eivät ole netissä ostaakseen tavaraa näppärämmin vaan siksi, että he voivat puhua omalla äänellään muiden kanssa." - - -

Maailmassa on 70 miljoonaa blogin pitäjää. He voivat käsitellä asioita niin seikkaperäisesti ja pitkästi kuin haluavat.

"Meille on sanottu sukupolvien ajan, että asiat pitää esittää yksinkertaisemmin, mutta nyt me saamme blogien ansiosta kompleksisuuden takaisin", Weinberger sanoo. 

 

Taloussanoman omat sanat 

Taloussanomat julkaisi nyt Oma sana -sivustonsa, josta hiukkasen sain vihiä aiemmin.

Some Labissa Majavan Jere pohtii, onko sosiaalisen median avainsana nyt tagit, ja ensivilkaisulla TalSan yhteisösivusto ainakin näyttäisi nojailevan voimakkaasti juuri siihen suuntaan: tägipilvi leijailee sivulla näkyvästi.

Näin alkumetreillä en sen kummemmin osaa analysoida palvelun toimivuutta, mutta jään odottamaan fiksumpien media-asiantuntijoiden mielipiteitä aiheesta.

Briteissä valitaan parhaita blogeja

Briteissä on parhaillaan Blog Award -kisailu. Parhaat blogit valitaan seuraavista kategorioista Ask.comin ja Metron yhteistyöllä:

• Weird & Wonderful shortlist
  
• Arts & Entertainment shortlist
• Sport shortlist
• Travel shortlist
• Fashion shortlist
• Politics shortlist
• Technology shortlist
• Youth shortlist

"Peruspäiväkirjalla" ei siis juuri tilaa näissä kategorioissa ole (lähinnä ensimmäinen ja viimeinen, eli oudot ja nuoret). Ilmeisesti myöskään käsityöt eivät briteissä ole yhtä näkyviä kuin Suomessa: täällä olisi vaikea kuvitella vastaavaa äänestystä ilman omaa kategoriaa langoille ja viuhuville puikoille.

Tietysti itse mieluusti näkisin myös media- ja talousblogeja (kaikki nyt eivät ihan politiikan alle mene), koska niitä seuraan enemmän, jos joku taho vastaavan blogipalkitsemisseremonia päättäisi järjestää.  

Ylipäätään Suomessa on vielä suhteellisen vähän sellaisia blogeja, joiden teeman voisi osuvasti kohdentaa yhden otsakkeen alle. Moni kirjoitta ns. asiablogissaankin vähän siitä ja vähän tuolta, mikä nyt sattuu sinä päivänä tuntumaan tärkeältä. Kuten minä tässä blogissani.

Mediapäivät loppuviikosta

Olen ilmoittautunut Mediapäiville, tarkoituksena osallistua erityisesti Markkinoinnin päiville, joten tiedossa on kiinnostavaa kuunneltavaa ja varmasti myös juteltavaa. Tietysti toivon, että tapaisin päivillä vanhoja ja uusia tuttuja, joten tulkaapa nykimään hihasta, mikäli minut havaitsette.   

Tohtorien tuskailua blogissa

Vierailin pitkästä aikaa yliopiston intrassa, ja sieltä huomasin tiedon "Tutkijanura kriisissä!" -blogista. Itsestäni en kuvittele ihan heti tohtoriksi päätyväni (jos koskaan tällä menolla…), mutta näköjään tuolla asiasta kimpaantuneet saavat höyryjä päästää. Minulle jatko-opinnot ovat edelleen harrastus, joten rahoituksen yms. vuoksi ei ole tarvinnut ajatuksia juuri vaivata.   

 

Päivä meni Tampereella AD-MOBI eli Sosiaalisen median seminaarissa. On hiukkasen ristiriitainen olo: toisaalta aihetta käsiteltiin monesta näkökulmasta, mutta toisaalta olisin kaivannut jotain lisää. Syvällisempää kaivelua, uusia esimerkkejä, katsauksia tulevaan: esimerkiksi mobiilisuudesta ei juuri puhuttu kännykkäkuvia lukuunottamatta, enkä mielestäni myöskään kuullut sanaa ubiikki, jonka luulisi myös jo mietityttävän.

Paljolti siis samaa (YouTube, blogit, MySpace, Second Life, tagit, Habbo Hotel jne.), josta on nyt viime aikoina puhuttu. Ja sitäkin, ettei kyse ole mistään varsinaisesta mullistuksesta, vaan yhteisöllisyys on aina kuulunut perusluonteeseemme; tai sitä, että kaikenlaiset palvelut luovat pirstaleisuutta; ja virtuaalisia identiteettejä voi olla monenlaista.

Mutta tokihan myös ajatuksia heräsi. Koska minun rakkain juttuni ovat tietysti blogit, niin keskityn nostamaan tähän muutaman ajatuksen siltä puolelta.

Blogiyhteisöllisyyttä   

Ensinnäkin Katri Lietsala puhui siitä, miten blogit luovat yhteisöllisyyttä ja kuinka esimerkiksi blogien linkkilistat toimivat yhteenhitsaavana liimana tai jotenkin palkitaan toisia lukijoita, vaikka fyysisillä tavaroillakin. Hän pohdiskeli sitä, miten teksti ja mainonta voivat hämärtyä blogeissa tai kuinka tiettyjen tuotemerkkien tuominen vapaaehtoinen esiintuominen blogeissa kertovat tästä kyseisestä netti-identiteetista.

Lietsala tuntui olevan vähän huolissaan tästä kehityksestä. Minusta siinä ei sinällään ole mitään ihmeellistä: helpommin Niken logon saa pois blogistaan kuin Swoosh-tatuoinnin iholtaan. Siis sitä tuttua jorinaa: elämme kulutusyhteiskunnassa ja elämäntapamme ja -tyylimme näkyy myös kulutuksessa ja suosikkituotteissa.

Kari A. Hintikka kommentoi sitä, että yksittäisen blogaajankin ympärille voi kehittyä yhteisö. Samoin yleisesti ottaen hän totesi, että You Tuben menestystarinaa on siivittänyt käyttäjien tekemä markkinointi, eli esimerkiksi blogaajien aktiivinen linkittäminen.

Kauppalehden blogaajat vanhempia kuin oletettiin 

RedTail Median Janne Kujanen kertoi esimerkiksi Kauppalehti Presson blogeista. Eilen oli ollut kyseisen yhteisön kasvokkaistapaaminenkin. Kyseisessä mediassa ollaan kuulemma oltu yllättyneitä siitä, kuinka korkea keski-ikä porukan blogaajilla on (eli puhutaan enemmän neli- kuin kaksikymppisistä).

Kommentoin, ettei tämä minusta ole mitenkään yllättävää: itse en kyseiseen palveluun todellakaan blogiani olisi laittanut, koska silloin tietyllä tavalla leimautuisin kauppalehteläiseksi ja toisaalta ärsytti se, että palvelua markkinointiin aluksi sanalla "ilmainen". Niinhän on tämä perus-Wordpress tai Blogger. Kujanen myönsikin, että tässä suhteessa hommassa tehtiin virhe.  

Palkkio tehdystä työstä kansalaisjournalistille

Mediapuolen mielenkiintoisemmat kommentit esitti Aamulehden kehityspäällikkö Ari Hurtola. Hän totesi, että Aamulehteen ei tule mitään nettikirjeenvaihtajaa, ja netti on todellakin vain väline siinä missä muutkin. Lisäksi hän muistutti myös siitä, että valtaosa ihmisten nettikommenteistakin on aika tyhjänpäiväistä. Ja siitäkin, että ansaintamalli puuttuu vielä, eli raha tulee sieltä perinteisestä lehdestä eikä sitä olla lopettamassa: bannerimainonta ryssittiin alkuvaiheessa, eikä sitä ole saatu toimimaan.

Toisaalta sekin oli totta, ettei oikeastaan ole mitään uutta myöskään siinä, että ihmisille maksetaan sisältöjen tuottamisesta. Sainhan minäkin teininä mukavasti taskurahaa, kun tein surkeita nössörunoiluja Karjalaiseen.

Apu-lehtihän on nyt Matti Lintulahden avustuksella tätä sisällöntuotanto- ja palkkionmaksupuolta kehittänyt Apureportterissaan. 

Sehän on Erkka!

Väliaikojen avulla tapasin ensi kertaa kasvokkain Erkan, jonka kanssa oli ilo jutella myös blogiasiaa  (ainakin tageista diggaamisen kautta ja kommentoinnista, sekä siitä, kuinka paljon minä käytän aikaa blogeissa. Liikaahan tässä menee, heh.) 

Muutoinkin ihmisten kasvokkaiskohtaamisella on suuri arvonsa, myös näinä virtuaali-identiteetin aikoina.  

- - -

Marjut on jo ehtinyt blogaamaan tilaisuudessa julkistetusta Parteco-projektin osallistumistalousraportista. Mediapuolen juttuja, joten jätän tällä kertaa sen väliin.