Mari Koo - Blogeja, kulutusta ja jatko-opiskelua

11.9.2007

Luennot muistiin Jaikulla

Olen nyt istunut kolme luentokertaa Helsingin yliopiston viestinnän laitoksen "Mobiili sähköinen yhteiskunta" -kurssilla. Kurssin paras anti on ollut Suvin ideasta lähtenyt Jaiku-kanava. On ollut kiinnostavaa testata, miten Jaiku, "mikroblogaaminen", tällaisessa tilanteessa.

Lyhyesti sanottuna: toimii yllättävän hyvin! Etenkin tänään, kun minä ja Salla istuimme luennolla ja Suvi oli flunssassa kotona, ja Jaiku-ketjuun kommentoi vielä muitakin, jotka eivät kurssilla ole, mutta joita aihe kiinnostaa.

Luennolla käsitellyt asiat tulee kirjattua jollain lailla ylös, mutta muiden kommenttien ja linkkien avulla aiheeseen saa lisää syvyyttä. Keskustelu myös jatkuu luentojen ulkopuolella ja täydennystä aihepiiriin syntyy tätä kautta.

Käyn nyt vielä pitkästi läpi, miten homma käytännössä on toteutettu, mitä hyvää ja huonoa siinä mielestäni on ja muuta mieleen tullutta.

Alkuun pääsee helposti 

Jaiku-kanavan perustaminenhan on simppeliä. Kun olimme Jaikussa aiheesta puhuneet ja istahdin ensimmäiselle luennolle, niin pistin kanavan pystyyn ja naputtelin ensimmäisellä luennolla sinne lähinnä perusmuistiinpanotyyppistä tavaraa.

Me kolme, Suvi, Salla ja minä, olimme sen verran Jaikua käyttäneet, että homma ja idea oli tuttu. Suvi ei valitettavasti päässyt omalla koneellaan verkkoon luentotilasta, mutta hän kommentoi aiheita jälkikäteen, kuten myös Salla. Jo ensimmäistä luentokertaa kommentoivat myös muut, mikä kannusti siihen, että ajatus ei ole hullumpi.

Luennoillamme ei ole kovin paljon syntynyt keskustelua. Jaiku sen sijaan laajentaa keskustelun luentosalin ulkopuolelle, niin ajallisesti kuin paikallisesti. Jos luentokeskustelu olisi vilkasta, niin oma jaikuiluni olisi varmaan vähäisempää, eikä sille varmaan kokisi samaa tarvettakaan. Nyt kirjoittamiselle on aikaa ja tilaa.  

Toisaalta jos jokainen kurssilla oleva olisi mukana Jaikussa, niin tilanne menisi hankalammaksi. Kenties pitäisi jakaa rooleja tyyliin niin, että pari kirjoittaa tiukasti muistiinpanoja ja muut seuraavat ja heittävät omia kommenttejaan.

Matala kynnys osallistua 

Jaikun etuna on nimenomaan matala kynnys osallistumiseen. Se ei juuri vaadi teknisesti osaamista, ja kun mikroblogaamisen ajatuksen ymmärtää, niin ei myöskään nosta rimaa omien kommenttien heittelyyn liian korkealle. Tietysti käytössä pitää olla nettiyhteys ja päätelaite, jolla kirjoittaminen sujuu vaivatta.

Toki Jaikussa vaikuttavat samat ryhmädynamiikan ja kommunikaation säännöt kuin muuallakin. Isommassa porukassa toiset olisivat varmasti Jaikussakin enemmän äänessä, toisen seurailijoina. Mutta silti uskon, että myös hiljaisemmille Jaiku tarjoaisi paremman kanavan saada äänensä esiin kuin normaali luokkakeskustelu.

Itse olen huomannut sen, että Jaikussa tietty oman tyhmyyden tunnustaminen on helpompaa. Huomaan, että tietyissä asioissa muut ovat paljon itseäni tietäväisempiä, joten mielenkiinnolla vain luen kommentit ja ihastelen. Toisaalta sitten joissakin aiheissa olen itse oman taustani vuoksi enemmän asiantuntija. Näin sekä oppii että pääsee jakamaan omaa tietoaan.  

Joskus olisi kiva kokeilla sitä, että Jaiku-kanava heijastuisi luentosalin seinälle, erityisesti, jos mukana olisi laajempi joukko kirjoittamassa. Näin tietysti myös luennon pitäjä voisi bongata kanavalta kysymyksiä tai ihmettelyitä.

Opetuksesta avoimempaa ja arvioille alttiimpaa? 

Luennoitsijoiden suhtautuminen jaikuiluun varmasti vaihtelee. Minä kerroin kurssia pitävälle Seppo Sisätölle kanavasta ja lähetin sinne linkin. Suuremmin hän ei ole asiaa vielä kommentoinut. Mutta Jaiku olisi helppo tapa saada palautetta ja uusia ideoita myös kurssin vetäjälle. Toki siellä asettuu myös arvostelulle alttiiksi, mutta missäpä nykyisin ei.  

Itse voisin myös kuvitella vähintään vilkaisevani jonkun toisen kiintoisan opintojakson Jaikua, vaikka en itse kurssille osallistuisi. Ja jotain tämänkaltaista olen toki tehnytkin, kun olen seurannut kotona esimerkiksi Suvin jaikuiluja seminaarista. Hyvin tehdyt kiteytykset toimivat tiedonvälityksessä mainiosti, paremmin kuin jostain netin syövereistä mahdollisesti kaiveltavana olevat powerpoint-kalvot.

Lisääkö vai vähentääkö keskittymistä? 

Tietysti Jaiku vie välillä huomion pois itse luennosta, kun jää tutkailemaan linkkejä tai lukemaan muiden kommentteja. Mutta milloin opiskelijat muka sataprosenttisesti olisivat kiinnittäneen huomionsa opetukseen? Omalla kohdallani Jaiku oletettavasti lisää tarkkaavaisuutta, sillä kun kerran kanavalla on, niin kokee velvoitteekseen myös kirjoittaa sinne.  

Ja ainakin Jaiku-kanava on lisännyt tietämystäni! Muiden jakamat linkit ja kommentit ovat sen verran avartavaa tietoa, että niistä oppii enemmän kuin pelkällä luennolla. Lisäksi omaa tietämystään joutuu myös prosessoimaan ja pohtimaan aktiivisesti.

Jaiku tai vastaavat ratkaisut ovat varmasti kokeilemisen arvoinen myös muissa tilanteissa: yksi lisä oppimiskeinoihin jo vanhojen tuttujen rinnalle (kirjoitanhan nytkin ikään kuin oppimispäiväkirjaa tästä jaikuilusta). Tietysti kyseessä on oma maailmansa, jonka tavat pitää oppia, mutta sen oppii, kun kokeilee.  

- - -

Salla pisti linkin Virtuaaliyliopiston artikkeliin sosiaalisen median hyödyntämiseen opetuskäytössä (kirjoittajat Kirsi Laitinen ja Marko Rissanen).

"Perinteinen opiskelija-opettaja asetelma hämärtyy ja tilalle syntyy vuorovaikutuksellinen yhteisö. Opettaja on myös yhteisön jäsen ja hänen tehtävänsä on olla oppimisprosessin ohjaaja ja motivaattori. Opiskelijalle sosiaalinen web mahdollistaa muutoksen kohti yksilöllisempää opiskelua ja oppimista. Tiedolla on uudenlainen asema. Tieto syntyy yhdessä tekemällä ja sitä voidaan tuottaa suoraan web 2.0 palveluihin mm. blogeihin ja wikeihin. Sosiaalisen median palvelut avaavat uusia tapoja opiskella ja tuovat kustannustehokkaamman toimintatavan."

5.9.2007

Myllerryksiä ja uusia aluevaltauksia

Viestimieli aloitti

Oma mainos ensiksi eli  siis perustin toiminimen nimeltä Viestimieli. Palveluita saa ostaa! Nettisivusäädöissä ja muussa touhuissa sain onneksi apua itseltäni fiksummilta, eli Ilkka teki hienon työn webmasterinani ja Oopa suunnitteli logon.

Blogaaminen kannattaa: en ole lainkaan varma, että minulla ensinnäkään olisi koko toiminimeä ilman tätä blogi-intoilua, ja toisekseen sitä kautta olen tutustunut osaaviin ihmisiin, kaverustunut ja ystävystynyt ja saanut apua. Se on hienoa se!

Kuohuntaa muotiblogeissa lehtijutun vuoksi

Melkoisen mylläkän Hesarin kuukausiliitteen muotiblogijuttu herätti: toimittaja nosti saamansa palautteen esiin omassa blogissaan. Monet muotiblogaajat kokevat, että juttu vähätteli ja arvosteli heitä, vaikka itse en jutun sävyä todellakaan tällaiseksi tulkinnut.  

Mutta eihän tämä sinällään uutta ole blogeista kirjoittaessa. Älähdyksiä tulee, kun blogeja käsitellään valtamediassa, koska eihän tätäkään ilmiöitä koskaan voi selittää niin kaikenkattavan hyvin, että jokainen kokisi toimittajan siinä onnistuneen.

Tampereella seminaari lokakuussa

Mediakasvatusseuran, Tampereen yliopiston mediakasvatushankkeen ja Tampereen yliopiston kasvatustieteiden laitoksen kaikille avoin seminaari "Hei me blogataan!  Digitaalisen lukutaidot sosiaalisen median käytänteissä" lokakuun 15. päivä. Ajattelin tyrkyttää omaa esitystä työryhmiin, kun kerran sana on vapaa.

Jaiku mukana Mobiili sähköinen yhteiskunta -kurssilla

Neljänneksi: Olen mukana viestinnän laitoksen järjestemällä Mobiili sähköinen yhteiskunta -kurssilla, joka alkoi eilen. Kurssia varten perustin luennon alussa oman Jaiku-kanavan, johon on nyt lisäkseni liittynyt pari kurssilaista ja muita kiinnostuineita. Eli näin nyt sitten testataan, miten tuollainen tapa sopii omaan oppimiseen. Ainakin nyt tuntuu, että perusluentoistumisen oheen sai näin hyvää lisämeininkiä ja keskustelu aiheen tiimoilta laajenee luentosalin ulkopuolelle.

18.8.2007

Ikuinen aloittaja ja Facebook

Jotta tiedekunnassamme säilyttäisi jatko-opiskeluoikeuden, on vuoden sisällä opiskelijaksi hyväksymisestä jätettävä opinto- ja tutkimussuunnitelmat. Oma ensivuoteni lähenee loppuaan, ja mitään näkyvää en siis varsinaisesti ole saanut jatko-opintojen suhteen aikaan. Nyt sitten taas kirjoittelin tutkimussuunnitelmaa uusiksi, ja ajattelin ottaa kohteeksi muoti- ja trendiblogit ja niiden kulutuskirjoittelun. Olisi jo sentään hiukkasen rajausta aiheeseen.

Mutta näillä näkymin uhkaan jäädä ikuiseksi "väitöskirjaa aloittelevaksi". Täytyy myöntää, että pidän jatko-opintoja jonkinlaisena takaovena: jos ei ole muuta, niin voin aina sanoa tekeväni niitä (tosin enpä ole edes yhtään apurahaa anonut, joten mitään rahoitusta tai ulkopuolista porkkanaa tälle harrastukselle ei ole).

Toisaalta nautin kyllä akateemisessa maailmassa pörräilystä. Se tuo ajatteluun erilaista näkökulmaa ja syvyyttä, ja sen kautta toki saa luotua myös kontakteja. Joten ehkä jonakin päivänä otan ja repäisen, alan tosissani pakertaa (kunhan on oma talous kunnossa!) ja se väitöskirjakin voisi syntyä.

Tosin kynnys esimerkiksi tieteellisen tekstin tuottamiseen on kohonnut korkealle, ja englanniksi en koe osaavani kirjoittaa oikeastaan mitään järjellistä. Siis kyllä näitä ylitettäviä kynnyksiä riittää.

Mutta jos nyt ensiksi se opintosuunnitelma johonkin kuntoon ja tutkimussuunnitelma proffalle hyväksyttäväksi. Säilyisi sitten edes tämä jatko-opiskelijan kätevä status, heh.

Facebookista pöhistään nyt 

Ongelmansa on siinäkin, että nettimaailmassa tapahtuu niin paljon ja vauhdilla, etten malta keskittyä vain blogeihin ja niihin liittyviin aineistoihin. Tänäänkin huomasin lukevani Facebookia tarkastelevasta tutkimuksesta (Ellison & al. 2007), koska olen itsekin nyt jotenkin ryhtynyt ajattelemaan, että se on näistä monista SNS (Social Network Sites)  -palveluista jollain lailla omaan elämään sopivan tuntuinen (profiilini). Suomalaisten käyttäjien määrä Facebookissa kasvaa vauhdilla ja omiakin tuttuja liittyy mukaan yllättävän vauhdikkaasti.

Facebookin lähtöpaikkanahan on Yhdysvallat ja sikäläinen opiskelumaailma, jonka tietysti huomaa Facebookia käyttäessään. Kyseisessä tutkimuksessa ovatkin kohteena juuri opiskelijat ja heidän Facebookin hyödyntäminen. Tutkimus vahvisti sen käsityksen, jonka olin itselleni Facebookista muodostanut: sitä käytetään ns. offline-yhteyksien ylläpitoon eikä juurikaan uusien suhteiden luomiseen. Facebookia kyselyyn vastanneet käyttävät varsin ahkerasti: kyselyyn vastannet seikkailivat sivuilla normaalisti 10-30 minuuttia päivässä ja heillä oli 150-200 toveria listattuna.

"Online social network sites may play a role different from that described in early literature on virtual communities. Online interactions do not necessarily remove people from their offline world but may indeed be used to support relationships and keep people in contact, even when life changes move them away from each other."

Itse en ole hirveän aktiivinen ollut näillä missään sivustoissa. Minun "offline"-lähipiirissäni on kovin monia sellaisia, jotka eivät ole juurikaan mukana "online", joten sikäli kaikki SNS-sivustoni kontaktit ovat toistaiseksi pitkälti samojen henkilöiden kanssa verkottumista, ja erityisesti tietysti blogeista tuttujen kanssa. Eli siis kontakteista puuttuu monta oikeasti minulle todella tärkeää ihmistä, ja sitten mukana on myös niitä, joita en ole koskaa edes tavannut ja joihin offline-yhteyskään ei välttämättä ole kovin vahva.

Joten Esinetarinoissa olevalle toteamukselle on helppo nyökytellä:

"Sellaista päivää ei tule, että kaikki hyppäävät Facebookin sivuilla klikkailemassa send me a beer -ikoneita. Sen sijaan ihmiset varmasti keskittyvät niihin mahdollisuuksiin, joilla saa höystettyä päiväänsä hieman vakavammin ajatuksin. Ne pitäisi saada näkyviin, jotta touhun mielekkyys kantaa hypen yli. Sielukkaat palvelut elävät kyllä."

(Facebookiin liittyviä muiden blogaajien lausahduksia kokosin tuonne TalSan Omaan sanaan ja varmaan teen sitä jatkossakin osuvien kommenttien tullessa kohdalle).  

2.8.2007

Shoppailun ilot ja surut

Olin eilen Radio Yle1:n Populaari-ohjelmaan 14. päivä tulevassa keskustelussa VTT Kalle Haatasen ja psykologi Totte Vadénin kanssa, aiheena shoppilu: eihän sitä voinut kieltäytyä, kun moiseen pyydettiin.

Jutustelun aikana käsiteltiin mm. sitä, miten shoppailuun suhtaudutaan, miksi shoppailu tuo nautintoa, milloin menee addiktion puolelle ja kuinka niitä hoidetaan, kuinka asenne kuluttamiseen on muuttunut (ei enää rationaalisen kuluttajan pakkoa, vaan mm. netin myötä laajempaa tiedonjakoa), sukupuolien ja -polvien välisiä eroja, varallisuuden vaikutusta.

Nyt päivää myöhemmin keskustelusta on edelleen hyvä fiilis. Jäi tuntuma, että keskustelu kiertyi ihmisten sosiaalisuuden, kanssakäymisen  ja sen myötä identiteetin rakentamisen ympärille, mitä shoppailukin tietysti on. Ja ylipäätään näitä ihmisyyden peruskysymyksiähän tässä jollain lailla käsiteltiin. Itse taisin myös kommentoida jälleen kerran myös sitä, että internet on minulle ennen kaikkea sosiaalinen paikka.  

Mutta saa nyt sitten nähdä, miltä lopullinen versio kuulostaa. Keskustelun aikana mieleenjuolahtavat kommentit eivät ehkä ole niitä loistokkaimpia! Ja tietysti itse olen imenyt kuluttaja-ajatteluuni vaikutteita ties mistä, joten ajatukset eivät ole edes mullistavasti omia, vaan vain muilta lainattuja. Joskus vielä opin myös pistämään mieleeni, kuka mistäkin aiheesta on jotain sanonut, niin voin sitten vakuuttavasti niitä nimiä tiputella, hehee.

Ohjelman ensilähetys on siis tiistaina 14. päivä klo 13 Radio Yle1:llä, uusinta seuraavana iltana. Populaarin ohjelmia voi kuunnella myös milloin lystää internetistä, eli kunhan pätkä on Ylen Areenalle julki, niin mainostan sitä tietysti.

- - -

Akateemisuuteni jatkaminen vaatii nyt opinto- ja tutkimussuunnitelman kokoamista. Tosin käytännössä en tuskin juuri esimerkiksi opintopisteitä tule syksyn mittaan kahmimaan, vaan keskityn muuhun. Sentään interkatiivista/sosiaalista mediaa ja yliopistoa käsittelevään Konfabulaariin ilmoittauduin, vaikkei sen päivämäärääkään vielä ole selvillä. Mutta oletettavasti tarjolla on kiintoisaa asiaa! 

9.7.2007

Yhteisöjä, nettikauppaa ja oman itsensä myymistä

Verkkoyhteisökeskustelu on ryöpsähtänyt esiin toden teolla viime aikoina. Miia kirjoittaa osuvasti omat huomionsa:

"Miksi monenkäyttäjän palvelu on Web.hevon2 -maailmassa automaattisesti yhteisö? Mitä yhteisöllistä on omien pääntuotosten lataamisessa verkkoon ehkä kenties jonkun nähtäville?"

Ja vielä netin keskustelupalstoista:

"2000-luvun medialukutaitoon pitäisi kuulua mielipidesampojen ja yleisten oksennuspalstojen erottaminen fokusoiduista, asiakeskeisistä yhteisöistä, joiden keskusteluilla varsin usein on lopputulos ja määränpää, välihuumoria tietenkään unohtamatta."

Miian väitöskirja on loppusuoralla, josta suuret onnittelut! Minun väikkärini edistymisestä on edelleen turha kysellä mitään: jos se tutkimussuunnitelma edes joskus kirkastuisi…

Nettikauppa kehittyy, asiakastyytyväisyys ei parane

The New York Timesissa oli artikkeli nettikauppojen käyttäjien tyytymättömyydestä: vaikka rahaa sivustojen kehittämiseen syydetään, niin asiakkaiden tyytyväisyys ei kasva. Juttuun haastateltu Larry Freed toteaa:

“If we walk into a local store, we don’t expect that experience to be better than it was a couple years ago,” Mr. Freed said. “But we expect sites to be better. The bar goes up every year.”

Tämähän on tietysti ihan luonnollista, koska netti kehittyy muutenkin. Tavalliset kaupat ovat rakenteeltaan melkoisen samanlaisia vuosikymmenestä toiseen, eikä itse kaupankäyntikään ole juuri muuttunut.

Nettiostoskäyttäytymisen kannalta jutussa on yksityiskohta kuvien merkityksestä ostopäätökseen. Asiakas oli valittanut, ettei hän pysty päättelemään käsilaukun kokoa suhteessa itseensä, koska ei voi tietää laukkua pitävän mallin mittoja. Kun laukku sitten kuvattiin kolmen eri kokoisen naisen käsittelyssä, niin ne asiakkaat, jotka näkivät nämä uudet kuvat, ostivat laukun vähintään kymmenen prosenttia todennäköisemmin kuin vain yhdellä mallilla laukun nähneet.

Yleisesti jutussa ennustetaan vähemmän yllättävästi, että videot tulevat merkittävään rooliin myynninedistämisessä.

Jos vähitellen töihin

Kesäni on siis sujunut pitkälti lomaillen. Nyt olisi vähitellen aika kääriä hihat ylös ja pistää oma firma pystyyn. Tavoitteena on, että elokuussa aloittelen tosissani toimimaan näiden asioiden parissa, joissa uskon olevani hyvä, eli viestinnässä niin netissä kuin muuallakin ja erityisesti kuluttajuuteen liittyvissä aihealuiessa. Eli siis myyn osaamistani tekstin ja puheen muodossa. Saapi kysellä lisää, mikäli kiinnostaa!

26.6.2007

Inhimillistä asiantuntijuutta

Viime aikoina olen sivistänyt itseäni Tiedon kauppiaat -kirjalla, jonka on kirjoittanut akateemisten yrittäjänaisten nelikko (kiitos kirjavinkistä Sun äidilles!).

Olen lukenut kirjaa pätkittäin, koska kerralla hotkaistavaksi asiaa on tuntunut olevan liikaakin. Monet kohdat tuntuvat siltä, että tekisi mieli hihkaista, että "just noinhan se on, en vain ole osannut sitä itse sanoin ilmaista!"

Kirjassa korostetaan inhimillisyyttä ja yrittäjän persoonaa asiantuntijayrityksen toiminnassa, ja ainakin itse olen kirjan myötä yhä tarkemmin miettinyt, mitä arvostan, haluan ja osaan.

Asiantuntijaakin pelottaa 

Toisaalta kirja pistää miettimään omaa tapaa toimia ja tehdä yhteistyötä sekä myös pakottaa kohtaamaan mielen taustalla välkkyviä pelkoja. 

"Pelosta puhutaan harvemmin johtamisen tai asiantuntijatyön yhteydessä, koska peloista puhumista pidetään heikkouden merkkinä tai lapsellisena. Vallitsevan käsityksen mukan aikuisten tulee hallita pelkonsa eikä niiden tule vaikuttaa ammattikäyttöön. Tätä tulkintaa tukee se, että asiantuntijatyössä järjen merkitys korostuu. - - -

Koska pelkoa joka tapauksessa tunnetaan, pelkojen kieltäminen on lyhytjännitteinen toimintatapa. Ne saattavat ohjata asiantuntijatyötä enemmän kuin halutaan." (s. 142)

Oman osaamisen arvostamiseen 

Oman osaamisen kohdalla palaan aina niihin samoihin aatoksiin. Siitä, miten opittuaan jostain jotain jonkin verran tajuaa, miten paljon olisi vielä jäljellä. Siitä tulee rimakauhu, oppimisen määrä tuntuu valtavalta, ja itseltään vaatii paljon. Pitäisi osata mahdottoman hyvin, ennen kuin voi väittää osaavansa. 

Ja jos jotain osaan, tai siis muut väittävät minun sitä osaavan, niin sen taidon vähättelen: "Kyllähän kuka tahansa nyt tämmöistä."

Sama pätee myös omiin ominaisuuksiin. Toisissa ihmisissä kadehdin niitä piirteitä, jotka itseltäni puuttuvat, enkä sitten tajua, että minulla on vastaavasti sellaista, jota muut kenties kadehtivat.

- - -

Jatko-opinnot ovat nyt valitettavan vähällä huomioilla. Kävin tänään yliopistolla etsimässä artikkeleita sähköisessä muodossa ja hermot meinasi mennä, kun erään julkaisun teksteihin ei päässytkään käsiksi, vaikka olisi pitänyt, ja siihen tyssäsi se into.

Hurjalta tuntuisi tehdä lähteiden hankintaa pelkästään haeskelemassa painettua aineistoa pitkin kirjastoja ja kopioida niitä talteen: sinällään siis lienee vain hyvä, jos tutkimustyöni venyy, sillä parin vuoden päästä on varmasti taas parempia työkaluja sähköisten aineistojen hallintaan.

Valtiotieteellinen tiedekunta myönsi minulle sivuaineoikeuden viestinnän aineopintoihin (perusopinnot suoritin pari vuotta sitten avoimen yliopiston puolella), ja siellä aion käydä seuraavien kolmen lukukauden aikana suorittamassa ainakin jokusen opintojakson.

18.5.2007

Kuluttaja tahtoo eron

Tänään oli kuluttajaekonomian tutkijaseminaari, jossa esittelin blogeja ja alustavia ajatuksiani tutkimuksen tekemiseksi. Lisäksi minulla oli mahdollisuus tavata brittiprofessori Anne Murcot, ja juttelin samoista teemoista hänen kanssaan. Monta ajatusta jäi muhimaan, mutta juuri nyt en jaksa (enkä ehdi) niitä työstää.

Sen sijaan pistän esiin mainion videon (via Viral Garden), jossa kuluttaja haluaa eron mainostajasta:

The Break Up
Uploaded by geertdesager

4.5.2007

Blogimiittiä ja tulevaisuussuunnitelmia

Eilen oli siis blogitapaaminen, jonka käytännön järjestelyt hoidin tällä kertaa. Sponsorina oli Igglo (tai laajemmin Taivas Innovation), ja puhumassa Björn Hammar. Piti olla toinenkin hemmo ja kaikenlaista, mutta se nyt ei sitten tällä kertaa onnistunut.

Itse olin niin emännän roolini lumoissa, että Björnin puheestakaan ei jäänyt päähän paljoakaan. Toisaalta olen hänen kanssaan samoista aiheista jutellut ennenkin.

Kitisevät blogaajat 

Ennen Björnin puheenvuoroa mainitsin hänelle, kuinka saman päivänä It-viikossa Alex Nieminen sanoi, että Suomessa blogit ovat menneet Suomessa liikaa kitinä- ja elämäntuskasuuntaan. Björn kommentoi tätä niin, että hän on vähän samoilla linjoilla Alexin kanssa: blogeissa käperrytään itseen ja odotetaan muiden tulevan, vaikka olisi tarpeen olla avoimempi ulospäin (muuten, jutellessamme Björn tietysti kehui, että Kulutusjuhla on esimerkki blogista, joka ei käperry itseensä).

Niin, yritysten näkökulmasta "kitinä" on ongelma, mutta eihän se ole ongelma blogaajille itselleen tai blogien lukijoille. Useimmat "tavisblogaajat" vain haluavat vuodattaa omaa elämäänsä jonnekin. Kuten Nieminen kommentoi samaisessa jutussa: on hyvä, että blogit luovat uudenlaisen mahdollisuuden tunteiden purkamiseen. 

Kuten Björn totesi, on haasteellista rakentaa se rajapinta, jossa kaupallisuus kohtaa ei-kaupallisuuden. Saa nähdä, kuinka hänen edustamansa yritys siinä onnistuu.

Olisi kiva kuulla, mitä muille paikalla olleille jäi mieleen. Itse todellakin olin sellaisessa tilassa, ettei älylliset ajatukset juosseet kovin tehokkaasti!

Blogisosiaalista toimintaa myös reaalielämässä 

Kerroin miitissä myös taustan sponsoroidulle blogimiitille: kun olin Kulutusjuhla-blogimme ansiosta Hesarissa haastateltuna viime marraskuussa, niin Björn oli lukenut jutun ja soitti minulle, koska hänestä tässä blogissa oli jotain kiehtovaa. Niinpä olemme tässä puolen vuoden mittaan tavanneet silloin tällöin ja jutelleet sosiaalisesta mediasta.

Omalla kohdallani netin sosiaalisuus on siis pitkälti tullut myös live-elämään: lienen nyt tavannut yli sata blogaajaa. Jossain vaiheessa minut, tai ennemminkin blogipersoonani Marinadi, houkuteltiin myös kutsumaan ihmisiä koolle tapaamisiin ja näin organisoimaan niitä. Kasvokkaistapaamiset ovat olleet sen verran mukavia ja antoisia, että niitä on ollut ilo myös järjestää, ja onhan monista blogaajista tullut hyviä kavereitani.

Onneksi myös monet muut toimivat kokoonkutsujina blogimiiteille, ja ilmeisesti eilenkin oli jo ideoitu kesärientoja. Eilen huomasin taas sen, että "emännän" roolissa pörrään vähän siellä ja vähän täällä, mutta kunnollisia keskusteluja ei tullut niin paljon käytyä.

Uusille urille

Tänään soitti professorini ja ehdotti, että tapaisin 19. päivä Suomessa vierailevan arvostetun brittiprofessori Anne Murcotin. Tällaisista e oikein kehtaa kieltäytyä, koska tilaisuuksia vastaavantyyppisen palautteensaamiseen omasta tutkimuksesta tulee harvoin. Nyt pitäisi siis kasata englanniksi tekstiä ja ylipäätään rakennella tutkimussuunnitelmaa, niin olisi jotain sanottavaakin.

Kesällä kenties ehdinkin oikeasti panostaa jatko-opintoihin. Olen nimittäin irtisanoutunut nykyisestä työstäni eikä uutta ole tiedossa, joten kesällä voi lomailun ohessa pohdiskella blogitutkimuksta. Ehdin olla lähes 3,5 vuotta Sähkö- ja teleurakoitsijaliiton omistaman Sähköinfo Oy:n palveluksessa toimittajan ja tiedottajan hommissa: nyt tuntuu, että omalle osaamisella ja kiinnostukselle (kuten kuluttaja-asiat ja nämä nettisysteemit) jokin toinen ympäristö kuin sähköinen talotekniikka olisi parempi. Saa nähdä, mistä se paikka sitten löytyy!

26.4.2007

Pieni edistysaskel

Ilmoittauduin hienolta kuulostavaan "Kuluttajaekonomian tutkijaseminaariin". Käytännössä kyseessä on yksi päivä toukokuun lopulla, jolloin jatko-opiskelijat esittelevät tutkimussuunnitelmiaan tai jo pidemmälle ehtineitä tutkimuksiaan.

Tämän ansiosta tietysti piti nyt kasata se tutkimussuunnitelmakin. En ollut siihen mitenkään erityisen tyytyväinen, sillä enhän ole tutkimusta kovin hyvin suunnitellutkaan vielä. Käytännössä seminaaria varten palauttamani teksti oli lähinnä pieni kooste jo tässä blogissa läpikäydyistä asioista. Ja kun suunnitelman tekeminen oli taas jäänyt viimeisiin päiviin, niin eipä tässä flunssatilassa kovin nerokasta aivotoimintaa olisi ollutkaan.

Toisaalta seminaarissa varmaan riittää pitkälti jo pelkästään se, että selostan yleistä blogeista ja tietysti muista tutkimuksista blogien kulutuskirjoitteluun liittyvistä seikoista julkitullutta tietoa.

Kaupunkielämän sosiologiaa

Sairaspäivieni lukuteos on klassikkolukupiirimme valitsema sosiologi Georg Simmelin Suurkaupunki ja moderni elämä - kirjoituksia vuosilta 1895-1917. Esseiden aiheet vaihtelevat rahasta aterioihin ja häpeästä rakkauteen (lisää teoksesta esim. Hesarin artikkelista).

Blogi ansioluettelona

"The Blog is the New Resume", otsikoi Joshua Porter blogitekstinsä. Onkohan suomalaisissa firmoissa jo ryhdytty aktiivisesti rekrytointivaiheessa tutkiskelemaan blogeja?

Juttelin erään asiablogia kirjoittavan, kesätyötä hakeneen opiskelijan kanssa. Hän oli ilmoittanut bloginsa osoitteen hakemuksessakin, mutta ei siihen silti välttämättä oltu haastattelua ennen edes vilkaistu. Toisaalta kuitenkin myös "Ai sinä kirjoitat sitä!" -kommentti oli kuultu.

No, joka tapauksessa tämä kirjoittelu on tietysti myös oman osaamisensa ja persoonansa markkinointia, ja tietysti toivoa sopii, että vaikutelma on ulkopuolisen silmiin positiivinen. Niille, joille blogikulttuuri on edes jotenkin tuttu, on varmasti helppo ymmärtää, miksi kirjoittelen, mutta oletettavasti löytyy niitäkin, joiden mielestä tällainen "itsepaljastelu" on suorastaan epäilyttävää.

Jään siis odottamaan, saanko työtarjouksia blogini perusteella, heh.

Plagiointia printtimediassa

Blogeissa, ja netissä ylipäätään, aina välillä nousee pinnalla tekstien kopiointi ilman asianmukaisia lähdeviittauksia. Sitaattiviivan Teemu esittelee printtimedian puolelta mielenkiintoisen tapauksen tältä talvelta: Suur-Jyväskylän lehteen kolumninsa kirjoittanut Katja Sorri oli reippaasti kopsanut melkoisen osan Suvi Tannerin tekstistä ja vasta jälkikäteen, asian tultua ilmi, kyseli lupaa lainaukseen (Teemun blogissa linkkejä kyseisiin teksteihin).

11.3.2007

Tulevia tapahtumia

Filed under: Arkikäytäntöjä

Ilmoittauduin Tampereella 29. päivä järjestettävään, maksuttomaan Sosiaalisen median seminaariin (via Some Lab). Ohjelman perusteella mukana näyttäisi olevan monta mielenkiintoista aihetta ja puhujaa.

Lisäksi aion osallistua (kun työnantaja maksaakin!) huhtikuun puolessa välissä Mediapäivien yhteydessä järjestettäviin journalismin ja markkinoinnin ammattilaispäiviin. Mukana on useita on mainetta niittäneitä henkilöitä (esim. Dan Gillmor, We the Media -kirjan kirjoittaja) kertomassa näkemyksiään.

8.3.2007

Sittenkin artikkelikokoelma?

Kävin tänään moikkaamassa Kuluttajatutkimuskeskuksen Petteri Repoa, koska hänestä on jo tähän mennessä ollut mukavasti apua ja iloa aloittelevalla jatko-opiskelijuudelleni. Hän kysyi, aionko tehdä monografian (eli yhtenäisen teoksen) vai artikkeliväitöskirjan.

En ollut oikeastaan edes ajatellut artikkeliväitöskirjan mahdollisuutta, mutta kun Petteri esitteli sen hyviä puolia, niin kieltämättä ajatus alkoi kiehtoa. Sopisi ehkä paremmin tutkimusaiheeseen ja omaan mielenlaatuuni, jos kokoaisin hyväksyttyjä, tieteellisiä artikkeleita ja näin koostaisin työni pienistä palasista sen sijaan, että yrittäisin juntata yhden ison ulos.

Jään siis puntaroimaan, miten työni lopulta tekisin.

Toki Petteriä oli muutenkin mukava nähdä. Tapasin hänet ensi kerran vuosi sitten, kun minut pyydettiin Ylen aamutelevisioon puhumaan netin kuluttaja-aktivistina. Pidin tuolloin Kuluttavasta elämästä -blogia itsekseni, eli edustin "tavallista kuluttajaa" (enhän vielä tuolloin ollut jatko-opiskelija). Petteri oli asiantuntijahaastateltavana. Nyt sitten tiet ovat kohdanneet täällä kuluttajatutkimuksen maailmassa.

Petteri vinkkari Kuluttajatutkimuksen Ruoka ja vastuullisuus -blogista, joka pitänee ottaa seurantaan. KTK:lla on muitakin blogeja, joista ainakin Asumisen kehitysareena on tällä hetkellä kohtuullisen aktiivisena.  

Lounaskeskustelussa jutusteltiin mm. ubiikista ja kanta-asiakastietojen keräämisestä. Sieltäkin jäi ajatusmuruja pohdittavaksi.  

5.3.2007

Kypsyttele, kirjoita, rajaa, nauti

Aamupäivällä kävin istahtamassa professori-Visan luona. Lopputulos konkreettisella tasolla oli se, että lupailin tuottavani englanninkielistä tutkimussuunnitelmaa toukokuuksi vajaan kymmenen sivun verran.

Lisäksi helpotti omaa päätä se, kun proffa kehotti nauttimaan tästä kypsyttelyvaiheesta (vaikka pitäisi toki niitä pakollisia opintojakin suorittaa…). Välillä nimittäin iskee fiilis, että ei tästä mitään tule: on niin paljon kaikkea, kyseessä on helkutin iso projekti, en osaa, en pysy kaiken tiedon kintereillä, en lue tarpeeksi, en kirjoita tarpeeksi. Kitisen, että miten muka olen kuvitellut olevani jonkinsortin tutkijantekele.

Nyt proffan terapeuttimainen läsnäolo kai sai huojentumaan: ihan iisisti vaan, harrastushan tämä kuitenkin on (eihän minulla edelleenkään ole esimerkiksi apurahoja juoksemassa) eli pitää tehdä tykkäämisen kautta.

Jatko-opiskelijan identiteetti on minulle vielä suhteellisen uusi, ja siihen sekä kaikkien käytäntöjen suorittamiseen on myös annettava itselle aikaa. Ja suunnitelmiakin on oikeus muuttaa: jos jokin kohta tässä kaikessa tökkii pahasti, niin sitten uutta näkökulmaa kehiin.

Tutkimuksen rajaamisesta puhuttiin tietysti. Kävellessäni tänään paikasta toiseen pohdin sitä, mikä minua nyt oikeasti aihealueessa kiehtoo. Kaikkea kulutuskirjoittelua en voi tutkia, saati jokaista blogia tai blogaajaa. Jo graduvaiheessa silloin muinoin teroitettiin, miten tärkeää on lohkaista se omankokoinen pala.

Näin ollen tällä hetkellä koen, että haluan perehtyä niihin konkreettisiin kulutuskokemusten ilmaisuihin. Siis haukut ja kehut: miten ne blogeissa ilmaistaan, millaisissa tilanteissa, miksi? Olen kuitenkin näitä kommentteja kerännyt Kulutusjuhlaan, joten sikäli tästä on jonkinlainen käsitys itselle hämärästi hahmottunut.

Sitten vain pitää valita riittävä ja sopiva näyte blogeista. Mutta sen pohtiminen sitten aikanaan. Ja kuten proffalle sanoin, olisin halukas keräämään myös haastatteluaineistoa (blogaajien ryhmä- tai teemahaastattelut), koska uskon, että senkaltainen aineisto antaa toisenlaista näkökulmaa.

Kyllä se tästä. Pääsiäisen aikaan pidän lomaa töistä ja naputtelen oikeasti tieteellistyyppiseen julkaisemiseen soveltuvaa tekstiä. Lupaan.  

- - - 

Tänään istuin myös eduskunnan kotitalouden tukirenkaan  (jep, sellainenkin on olemassa) Nuorten hyvinvointi -seminaarin alkupuoliskon. Tuttua tietoa nykynuorista: monilla menee hyvin, mutta pienellä joukolla todella huonosti, eikä näytä tilanne parantuvan.

Koska tänään pohdiskelin näitä omaan jatko-opiskelijan identiteettiini liittyviä kysymyksiä, niin sattuvasti kolahti kun Tampereen YTHS:llä toimiva johtava psykologi Totte Vadén lainasi esityksessään Atte Oksasen väitöskirjaa:

Erilaisista identiteettiongelmista on tullut osa arkielämää, samaan aikaan kun yhteiskunta materiaalisesti vauraampi ja teknologisesti kehittyneempi kuin koskaan aiemmin. Jatkuvasta muutospaineesta on tullut ainoa pysyvä asia. Kysymys "kuka minä voisin olla" on syrjäyttänyt aiemman "kuka minä olen" -kysymyksen. Identiteetistä on tullut vain päivitysversio.

Lohdulliselta kuulosti Vadénin kommentti siitä, että oppiminen on psyykkisen hyvinvoinnin kannalta välttämätöntä. Siksi minä tätä teen, oman hyvinvointini vuoksi, osana omaa identiteettiäni, jota ei toivottavasti kovin usein tarvitse päivittää.

22.2.2007

Raha blogausmotivaattorina

Viime aikoina olen suomalaisessa blogistaniassa ja muutenkin törmäillyt aiheeseen "Kuinka tienata blogaamisella" (mm. Tulkinta.net, Oikeita totuuksia) ja itsekin aiheesta kirjoitellut (hyviä kommentteja sinnekin olen saanut, kiitos!). Sinällään ei yllätä, että aihe nyt kiinnostaa, kun blogeissa on jo ylitetty se tietty vaihe, jossa vain ihmeteltäisiin, että missä näistä on kyse.

Mutta omalta kannaltani ja myös hamassa tulevaisuudessa toivottavasti syntyvän tutkimukseni näkökulmasta tämä rahanhankintakysymys ja blogimainostus on kuitenkin toisarvoinen seikka.

Tulevaisuudessakaan blogaaminen ei tule tuomaan suoraa elantoa kuin harvoille, eikä taskurahaakaan kuin pienelle porukalle: suurin osa kirjoittaa joidenkin muiden tekijöiden innoittamana.

Toki blogi voi välillisesti olla tekijä, joka saa tienaamaan. Turha on kieltää sitä, etteikö tämäkin blogi olisi myös minulle oman osaamiseni ja itseni markkinointia: minä tiedän näistä ja sukelten suomiblogeissa sujuvasti (Mieto Marinadi on suurelta osin myös sosiaalista verkottumista), jaksan pohtia kuluttajuuteen liittyviä kysymyksiä huvikseni (Kulutusjuhla.com on tietysti osa tätä) ja osaan tuottaa tekstiä suhteellisen sujuvasti. 

Minulle blogit ovat silti ennen kaikkea harrastus, joka on tosin saanut harvinaisen laajoja seurauksia. Harvempi kuitenkaan tienaa millään harrastuksellaan.

Mediassa on toki kiehtovaa pohtia, josko bloginpitäjä voisi tienatakin. Tietysti raha liikkuu ihmisten arkimielessä niin paljon, että sitä kautta on helppo lähestyä monia aiheita, myös harrastuksia: mitä maksaa autojen tuunaus, kuinka paljon voi tienata tatteja keräämällä, maksaisiko joku kotileivonnaisista, miksi ihmiset maksavat kuntosaleille huikeita vuosimaksuja.    

Blogaamisen motivaattoreista on blogeissa kirjoiteltu paljon, ja jokainen sitä varmaan omalla kohdallaan pohtii. Oma pitkällisempi tekstini aiheesta on viime syksyltä. 

(Talouselämässä vähän toisenlaisesti nettimainontaa: Hakumainonta on hakuammuntaa.) 

- - -

Pirkka esitteli Slifeshare-palvelun ja esittää lopuksi hyvän kommentin:

"Susan Kurosen innoittamana kysymyksen voisi kääntää myös muotoon: Mitkä asiat haluaisin myös muiden pitävän vain omana tietonaan?"

Ainakin itselleni on tullut jo kyllääntyminen ns. paljastusblogien suhteen. On niin paljon muita hyviä, asiallisia blogeja, etten jaksa enää lukea seksiselontekoja ja suuria ihmissuhdedraamoja. Itse asiassa tämä suomalaistenkin blogien määrä on jo oikeasti sellainen, että on jo pakko rajata huomattavasti tarkemmin, mitä lukee. Blogilueskeluni alkuaikoina ehti kaikki blogiuutuudetkin tsekkaamaan, mutta se on pitänyt unohtaa jo kauan sitten.

- - -

Vielä sekin tiedoksi, että lopultakin sain väännettyä LinkedIn-profiilini johonkin kuntoon. Siis tuttavat saavat nyt minua pistää verkostoonsa tuotakin kautta (mailiosoite on tuo sivupalkissa näkyvä).  

- - -

Opintoihin liittyviä lupauksia itselle: tutkimussuunnitelman laadintaa ennen professorin kanssa sovittua tapaamista (5. maaliskuuta), Ilmosen Johan on markkinat -kirjan luentaa ja Kuluttajatutkimus.Nyt -julkaisuun artikkelin pohdintaa (jos vaikka tekstini hyväksyttäisiin).

Lisäksi työn alle ensi lukuvuoden opintosuunnitelman laadinta, jotta oikeasti tapahtuisi edistystä opintopisteiden keräämisessä.  Syksyllä on esimerkiksi Consumer 2007 -konferenssi, jota kiinnostuneena odotan.

1.2.2007

Hyöty irti klassikoista

Eilen siis oli KUMUn klassikkolukupiirimme. Ei ehkä kuulosta mitenkään erityisen riemukkaalta tavalta viettää aikaa, mutta minulle nuo kokoontumiset ovat hyvin antoisia.

Ensinnäkin tulee edes jollain lailla perehdyttyä tiettyihin alan teoksiin, joiden lukemiseen tuskin tulisi muuten varattua aikaa. Näin oma tiedollinen pohja paranee, ja kun kirjoista vielä pääsee keskustelemaan ja kuulemaan muille niistä heränneitä ajatuksia, niin mikäs sen parempi tapa oppia. Tosin olen tässä joutunut tajuamaan sen, miten hatara oma tieteellinen pohja kuitenkin on: kapea-alaisesti tiedän jostakin, mutta kattavampi tietous puuttuu. En pysty vertailemaan eri tieteentekijöiden ajatuksia toisiinsa kovin laajalti jne. Mutta ehkä se tästä vähitellen paranee.

Toinen, kenties jopa merkittävämpi lukupiirin ansio, on sosiaalinen kanssakäyminen muiden jatko-opiskelijoiden kanssa. En juuri näe muita muuten, joten KUMUn kautta tarjoutuu väylä päästä juttelemaan arkisemmista opiskeluun liittyvistä asioista. Porukassahan on muitakin kuin kuluttajaekonomisteja (siis taustaltaan kauppatieteililjöitä ja talous- ja sosiaalihistorioitsijoita, edustettuina niin Helsinkiä, Turkua kuin Tamperetta), eli hyviä tyyppejä, joiden kanssa löytyy sopivasti yhdistäviä ja erottavia tekijöitä.

Siis ehdottomasti mainio ja viihdyttävä tapa viettää ilta kerran parissa kuukaudessa. Tästä huvista pitäisi vielä muutama opintopistekin aikanaan tipahtaa, joten sinällään saa myös konkreettisempaa hyötyä. Lieneekö vastaavia muilla jatko-opiskelijoilla?

Seuraavaan lukupiirin valittiin vaihteeksi aivan uunituore teos eli Kai Ilmosen Johan on markkinat. Lukupiirissä saadun vinkin perusteella tilasin kirjan heti Ad Libriksestä (22 euroa).

Samalla tipautin ostoskoriin Kari Narsin Raha ja onni -teoksen. Optimistisesti kuvittelen, että muka ehtisin senkin jossain välissä lukea: lukemista odottaa nytkin jo monta kirjaa, ja blogeihin sekä sosiaaliseen nettiin liittyvää aineistoa tuntuu syntyvän muilta liiankin vauhdikkaasti. Olisi pakko rajata ja valikoida tarkkaan, mutta mites sitten käy sen kaipailemani laaja-alaisemman pohjan?  

- - - 

Eilen tuli puhetta myös oppiaineemme perustutkintoon kuuluvasta Kvalitatiiviset menetelmät -kurssista, jonka pitää tänä vuonna KTT Johanna Moisander. Ajattelin koettaa ehtiä ainakin välillä kuuntelemaan maaliskuun 19. päivä alkavia, maanantaisin pidettäviä luentoja. Itse kurssinhan olen jo aikoinaan suorittanut, mutta uskon, että Johannan opeissa olisi paljon tarpeellista ja uutta.  

17.12.2006

Ajatusaikaa odottaen osana Timen palkittuja

Odotan joulun ja loman lähestymistä sikäli, että se tarjoaa muutaman päivän mahdollisuuden oikeasti panostaa näihin opiskelujuttuihin. Tuntuu, että on niin monta "pitäisi tehdä, hoidan joo" -asiaa, jotka olisi ensinnäkin listattava ja sitten yksi kerrallaan ryhdyttävä toimimaan.

Huomaan hieman ahdistuvani siitä, kun ihmiset kyselevät, että mites ne opinnot. Ei minulla juuri ole mitään konkreettista näyttää, eikä opintosuorituksia ole vielä karttunut yhdenkään opintopisteen verran, enkä todellakaan ole vienyt opintojani erityisesti eteenpäin, kunhan kirjoitan blogeja ja seurailen, mitä tapahtuu.

Yritän sanoa kyseilijöille ja itselleni, että tämä nyt on ikään kuin harrastus ja menee aikaa, ennen kun pääsen sisällle hommaan. Mutta silti: on tässä jo kohta neljä kuukautta oltu jatko-opiskelija, joten luon itselleni suorituspaineita.

Toisaalta tolkutan itselleni, että elämässä on myös muuta ja hyvin tärkeää. Ihmissuhteita ja tiettyjä harrastuksiani haluan ylläpitää, ja niille löydän aina aikaa. Opiskelut jäävät silloin kakkossijalle.  

- - -

Time-lehti on valinnut Vuoden henkilöksi joukon eli netin käyttäjät (via). Mielenkiintoinen, mutta toki tähän aikaan sopiva teko. Steven Johnson kirjoittaa artikkelissaan:

"Web 2.0 is made up of ordinary people: hobbyists, diarists, armchair pundits, people adding their voice to the Web’s great evolving conversation for the sheer love of it.

Amateurs, in other words. And to a certain extent, how you feel about the broader cultural implications of the Web revolves around the response this permanent amateur hour triggers in you. For some, it has power-to-the-people authenticity. For others, it signals the end of quality and professionalism, as though the history of electronic media turned out to be one long battle between Edward R. Murrow and America’s Funniest Home Videos, and Home Videos won.

- - -

But that local knowledge has been limited historically to the personal contact of word-of-mouth. Now, on the Web, it has a megaphone."

 

15.12.2006

Blogit elävät, hype haihtuu

BBC:n uutisoiman, Gartnerin tekemän arvion (via) mukaan blogien huippua eletään ensi vuonna.

"Gartner analyst Daryl Plummer said the reason for the levelling off in blogging was due to the fact that most people who would ever start a web blog had already done so.

He said those who loved blogging were committed to keeping it up, while others had become bored and moved on."

Blogit eivät siis katoa, mutta toiminta "järkevöityy" ja kirjoittajiksi jäävät innokkaimmat. Kuten Erkka kirjoittaa, niin on paljon niitä, joilla ei ole mitään sanottavaa, mutta he lukevat blogeja mielellään.  

Suomessa blogeihin on herätty tänä vuonna myös suomalaisyrityksissä sen verran suuresti, että melkein hirvittäisi, ellen tykkäisi blogeista niin paljon. Blogi toimii monissa tilanteissa, mutta ei lähellekään aina.

Kiinteistömaailman viime viikolla lanseeraamassa blogipalvelussa näyttää tällä hetkellä olevan 18 blogia. Klikkasin auki satunnaisesti osan noista blogeista, ja täytyy sanoa, että jos joku haluaa voittaa 500 euroa eniten luetulla Kotikissa-blogilla, niin varsin helposti se tässä vaiheessa voisi lohjeta.   

Henkilökohtaisesti en jaksa uskoa siihen, että jokaisen vastaavan firman kannattaisi tarjota blogijulkaisualustaa. Ennemmin voisi vaikka tutkiskella jo olemassa olevia blogeja ja katsastaa, jos sieltä löytyisi omalle firmalle sopivia blogisteja.  

- - -

Maanantaina Tilastokeskus julkisti viimeisimpiä tietoja suomalaisista netinkäyttäjinä.

"Säännöllisiä internetin käyttäjiä eli sitä vähintään viikoittain käyttäviä oli 71 prosenttia 15-74 -vuotiaista. Yli 74-vuotiaista vain kuusi prosenttia käyttää internetiä. - - - Ikääntyneiden harjoittama käyttö on kasvanut nopeasti. Keväällä 2006 internetiä käytti 60-74 -vuotiaista 36 prosenttia, kun vuosi sitten tässä ikäluokassa oli käyttäjiä 27 prosenttia.

Kotona internet on käytettävissä 72 prosentilla 15-74-vuotiaista."

- - - 

Tänään ovat blogipikkujoulut Kalliossa, joten virtuaalinen harrastus saa taas IRL-kosketusta. Olen itse arvioinut tavanneeni miiteissä ja muualla noin 70-80 bloginpitäjää reilun vuoden aikana, ja määrä varmasti kasvaa tänään. Oma rooli blogosfäärissä on toki muuttunut: vuosi sitten menin pikkujouluun anonyyminä Marinadina, ja nyt olen se, joka on hoitanut tapaamiselle ajan ja paikan.