Mari Koo - Blogeja, kulutusta ja jatko-opiskelua

Teen nyt sellaista, mitä bloginpitäjän ei pitäisi tehdä, jos haluaa säilyttää lukijansa tyytyväisinä. Eli vaihdan blogin osoitetta. Mutta korvaukseksi tarjoan tätä blogia kivemman, hienomman ja toimivamman blogin. Jälleen taustalla on Ilkka, joka mukisematta on tehnyt hienoa työtä ihan noin vain. Kiitos!

Tästä lähtien uudet tekstit tulevat marikoistinen.fi -osoitteeseen. Joten vaihdathan mahdollisen linkkisi ja/tai rss-tilauksesi siihen suuntaan. Vanhat blogitekstit toki säilyvät edelleen täällä ja uudessa blogissa on myös vielä omaa pientä säätämistään.

Viilasin myös blogin nimeä. Jatko-opiskelu vaihtui tutkimukseen, sillä ajattelin, että näin joudun edes itse ajattelemaan toimivani oikeasti tutkimuksen parissa. Katsotaan nyt, tuoko tämä lisää tsemppausta tekemiseen.  

Viasto-blogin Riku oli saanut postia (via):

"Nestlé lähestyi minua sähköpostitse. Lupaavat lähettää Nescafé-tuotteita, jos annan yhteystietoni. Mikä hienointa, sähköposti alkaa sanoilla “hyvä bloggaaja”, joka on vieläpä astetta isommalla ja paksummalla kirjoitettuna. Mitäköhän mieltä tästä pitäisi olla? Onko tämä vain spämmiä? Sähköpostin takana näyttää kuitenkin olevan ihan oikea yritys, tukenaan “Suomen suurin media- ja markkinatiedon asiantuntijayritys”. Tosin itse sähköposti on tullut ihan ihme osoitteesta."

Kommenttilaatikon kautta selvisi, että tämä mainittu asiantuntijayritys on Cision, jonka järjestämässä blogitilaisuudessa minäkin olin keväällä kuuntelemassa.

Lisäksi Riku ihmettelee kommenteissa, miksi juuri hän sai tällaisen mailin. Kyselin, onko hän kirjoittanut jotain kahviin liittyvää, ja Riku vastasi:

"Kesätöissä ollessani tuli kerrottua mainitun paikan ei-niin-hyvästä kahvista oikein kolmessa merkinnässä (1, 2 ja 3), mutta en nyt sitten oikein tiedä." 

Tässä nyt siis kompastuttiin blogimarkkinoinnissa siihen, ettei yritys osannut lähestyä blogaajaa oikein (oletan, että tämä on ihan oikeasti Nestlén tempaus). Jos sähköpostitse lähestytään, niin kyllä sen mailiosoitteen pitäisi olla uskottava. Eikä pahaa tekisi, jos kerrottaisiin rehellisesti, miksi juuri tämä blogaaja on valittu kohteeksi (eikä tässä pitäisi sortua johonkin turhaan mielistelyyn tms.). Jos yritys on tempauksensa taustalla aidosti, niin voisi siihen lisätä myös jonkun tahon, josta epäileväinen blogaaja voi kysellä lisätietoja. 

Nyt jään seurailemaan blogeja sillä silmällä, josko Nescafe vilahtelisi jossain teksteissä. Lisäksi Cisionin sekä Nestlén edustajien kommetteja toki mielellään otan vastaan. 

Ja kyllä minulle (ja koko Kulutusjuhlan poppoolle) saa lähetellä vapaasti kaikenlaisia kaupallisia näytteitä: me kyllä kerromme mielipiteemme!  

Kun toukokuussa olin Jyväskylän blogimiitissä, niin ainakin Hessun kanssa tuli pohdintaa blogikirjoittamisen eroista sukupuolten välillä. Hän oli kiinnostunut touhusta teknologialähtoisesti, minä taas viestinnällisistä syistä.

Muutoinkin olen aina välillä miettinyt sukupuolten eroja blogaamisessa: että onko se vain minun fiilikseni, että tuttavapiirin blogaavat miehet julkituovat blogeissaan usein oman nimensä ja kirjoittavat "yleistä" asiaa, kun taas naiset pistävät nimimerkin, jonka takana haluavat myös pysyä, ja kirjoittavat henkilökohtaisempaa päiväkirjaa.  Tai esimerkiksi naistoimittaja pitää ikää kuin työnsä puolesta yhtä blogia ja kirjoittaa nimimerkillä toista.

Sivusilmällä olen vilkuillut aihetta käsitelleitä tutkimuksia. Nyt Marjut nosti esiin Mining the Blogosphere: Age, gender and the varieties of self-expression -tutkimuksen. Samaan syssyyn Pirkka pohtii netin miehisyys/naisellisuus -aspektia ja toteaa, että digiboksi on luonteeltaan mies ja blogi nainen.

Eli lienee aika pureutua aiheeseen tarkemmin: vaikuttaako sukupuoli blogikirjoittamiseen ja miten? Tutkimukset ovat muualta maailmalta, mutta olettaisin, että samoja lainalaisuuksia löytyy myös suomalaisesta blogosfääristä.

Naiset ovat kiinnostuneempia sosiaalisesta puolesta 

"Effects of Age and Gender on Blogging (pdf)" -otsikon alla kerrotaan, että miesten ja naisten blogaaminen eroaa merkittävästi. Kaikenikäiset miehet kirjoittavat enemmän politiikasta, teknologiasta ja rahasta kuin naiset. Naiset kertovat omasta elämästään ja myös käyttävät persoonallisempaa kieltä. Pieni, mielenkiintoinen havainto ikään liittyen on, että blogaajien vanhenemisen myötä käytetään enemmän hyperlinkkejä.

Brittiläisiä blogeja tutkineet Sarah Pedersen ja Caroline Macafee vahvistavat, että myös sillä suunnalla linjaus on sama kuin Yhdysvalloissa. Naiset ilmoittivat olevansa kiinnostuneempia blogaamisen sosiaalisesta puolesta, kun miehet taas taas tiedosta ja mielipiteistä. Miesten blogit olivat myös teknisesti kehittyneempiä. Yksityisyys oli tärkeää naisille (sekä homoseksuaaleille sukupuolesta riippumatta).

Tutkijat toteavat, että kaikki nämä tekijät voivat selittää sitä, että Britanniassa naisblogaajien julkinen profiili on miehiä alhaisempi.

Alussa mainittu, Marjutin vinkkaama tutkimus keskitty kielelliseen ilmaisuun ja tukee samaa "miehet tekniikkaa, naiset tunteita" -ajattelua.

"In content–based features, we see the factors Religion, Politics, Business, and Internet used more frequently by male bloggers, while the factors Conversation, AtHome, Fun, Romance, and Swearing are more often used by female bloggers."

Teinien blogit "enemmän samankaltaisia kuin erilaisia" 

Toisaalta Gender, identity, and language use in teenage blogs -tutkimuksessa Huffaker ja Calver toteavat, että eri sukupuolta olevien nuorten blogit ovat keskenään enemmän samanlaisia kuin erilaisia.  

"Perhaps the technical ease of use of blogs levels the differences between males and females, or perhaps this generation of Internet users is becoming more androgynous in its online communication and interaction."

Ne syvällisemmät taustat ja minä itse

Onko tällä sukupuolisuudella ja sen tutkimuksella sitten oikeasti väliä ja mitä kaiken taustalla on? Melissa Gregin tekstiä esittelevässä tiivistelmässä todetaan:

"It argues that generalisations about the so-called ‘trivial’ content of women’s blogs are of little use to the extent that they leave the apparently opposite term - ‘political’ - undefined. The chapter aims to situate discussions about gender and political participation within a wider historical and intellectual framework. In doing so, it suggests that both gender and blogging reflect broader social anxieties about an expanding public sphere."

Taustalla siis lymyilee historiallista, kulttuurisia ja sosiaalisia tekijöitä, ja miesten blogit nähdään helposti merkittävimpinä kuin naisten kirjoittelut. Naiset eivät siis kirjoita politiikasta, koska eivät siinä muutenkaan ole olleet mukana.

Minä miellän kirjoittavani Kulutusjuhlaan myös yhteiskunnallisesti merkittävämpää tekstiä: siellä olen "vaikuttaja". Marinadi-blogissani olen selvästi naispäiväkirjailija.

Tässä Mari Koo -blogissanikin ilmeisesti näkyy naisille tyypillisempiä tapoja miettiä myös asiantuntijuuttaan. Olenhan tuonut julki epäilykseni mm. omasta tietämättömyydestä, enkä ole vain kirjoittanut "tiukkaa asiaa" ja mielipiteitä: minulla on esimerkiksi kategoria "Fiilikset", jotta voin tunteilla.

Hesarin kuukausiliitteessä on Palménin tekemä laaja artikkeli suomalaisista muotiblogeista (s 66-73) . Juttu nostaa esiin haastattelumuodossa muutamia kirjoittajia (mm. Luxuriouksen kolmikon ja Indien), ja asiantuntijakommentti nuorten rahankäyttöön ja kuluttaja-asenteisiin on pyydetty tutkija Terhi-Anna Wilskalta.

Blogosfräärin yksi, kovasti viimeisen vuoden aikana noussut ilmiö oli tuotiin mukavasti esiin näiden blogikirjoittajien itsensä kautta.

Moni ns. tavisblogaajakin on kommentoinut muotiblogeja, milloin ilahtuneena, milloin huvittuneena, toisinaan ärsyyntyneenä tai jopa lohdullisuutta saaden. Jos aiemmin neuleblogit olivat meille taviskirjoittajille oudompi ryhmä, niin nyt muotiblogit kohoavat kovaa vauhtia suomalaistekin blogien joukossa omaksi osa-alueekseen. Siellä pyörii aivan oma porukkansa, runsaasti nuoria tyttöjä, joista monet ovat hyvin aktiivisia blogaajia. Ja kommentoinnin määrä on myös suuri. 

Blogit ja kansalaisjournalismi -aihe on tällä vikolla ollut vahvasti esillä monessa blogissa, Maija Aallon Uutispöytälaatikko-blogin tekstistä löytyy linkkejä. Muotiblogimaailmassa on jo mielestäni jo aineksia sellaiseen "tekemisen meininkiin": esimerkiksi Desthea tuottaa blogiinsa haastatteluita, tiedottaa ajankohtaisista tapahtumista ja kirjoittaa kokemuksiaan muotimessuilta. Ja löytyy myös kriittistä asennetta.    

Eli mitäs mieltä olet, Teppo, onko tässä kaipaamasi "blogimaailman journalistinen extremeduudsoni"? (Ja jep, se Tepon 100 tuntematonta -sarja on hieno!)

- - -

Aiemmin olen kirjoittanut muotiblogeista mm. ruotsalaisten blogimainontaa käsitellessäni sekä kevättalvella, kun vähän tarkemmin selailin suomalaisia muotiblogeja. 

- - -

Ja vielä lisäys muuhun blogimenoon liittyen:

Blog Day jäi eilen viettämättä, koska asioita oli sen verran priorisoitavaa sairaalareissuni jäljiljä. En siis vain jaksanut miettiä, mitkä viisi blogia nostaisin esiin.  Sen sijaan Auringonkukkametsässä on tehty ansiokasta työtä ja koottu päivään osallistuneita suomenkielisiä blogeja listaksi.

Ja mikäpäs estää esittelemään hyvä blogilöytäjä muulloinkin kuin nimenomaisena päivänä: jotenkin tuntuu, että tämä puoli oli aktiivisempaa joskus aikaisemmin, kun blogeja oli vähemmän. Itsekin voisin kyllä olla tämän suhteen aktiivisempi, monta hyvää blogia on tullut vastaan, jotka olisi syytä huomioida.

Minulta pyydettiin Ylen uutisiin kommenttia Hopottajista, ja tietysti suostuin. Koska oletettavasti tv:ssä asiastani kuuluu vain todella pieni osa, niin selvitän näkemystäni näin kirjoitetussa muodossa. (Pätkä tekstiä aiheesta Ylen nettisivuilla.) Lisäys: Ohjelma on katsottavissa Ylen Areenan kautta.

Hopottajathan ei enää ole Suomessa ihan uusi juttu, ja kun systeemi lanseerattiin vajaa kaksi vuotta sitten, niin jo ensireaktioni oli pikkuisen nihkeä. Mielestäni hyvä tuote saa puskaradiomainetta ihan ilmaiseksi, vaikka toki ymmärrän, että Hopottajien käyttö voi tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta sanan levittämiseksi. Mutta kyllä yritys voi vain jakaa tuotteitaan suoraan kuluttajille ja pyytää palautetta, jos haluaa.

Hopottaja siis rekisteröityy palveluun ja saa kampanjatuotteen veloituksetta käyttöönsä sekä ohjeet hopotukseen. Sitten hän kerää ns. hopotuspisteitä, jotka lasketaan sen mukaan, kuinka hän raportoi hopotuksiaan (sekä kasvokkaisia että esim. sähköpostitse tekemiään), ja eniten pisteitä keränneet palkitaan.

"Hopotttaja raportoi Hopotuksensa netissä ja arvioi Hopotuksensa onnistumista tapauskohtaisesti. Raportista käy ilmi myös kenelle, koska, mitä ja miten hän on hopottanut."

Säännöissä kerrotaan vielä seuraavaa: 

"Raportin tulee palvella kampanja-asiakkaan tarpeita. Palveluntuottaja voi pyytää Hopottajaa täydentämään ja täsmentämään hopotusraportteja, jotta raportti täyttää sille määritellyt edellytykset, ja jotta Hopottaja saisi siitä Hopotuspisteitä.

Palveluntuottajalla on oikeus oman yksinomaisen harkintansa mukaan olla hyväksymättä Hopotusraportteja, määrätä Hopotuspisteille kampanja- tai Hopottajakohtainen maksimi tai tehdä muita rajoituksia Hopotuspisteiden kertymiseen tai niiden perusteella mahdollisesti suoritettaviin palkkioihin."

Mitään varsinaista takuuta siitä, että hopotusraportti olisi aito, ei siis sinällään ole. Tämän vahvisti myös toverini, joka on ollut mukana hopottajissa. Hän totesi, että oli tuntunut suorastaan kornilta täytellä raportteja tyyliin "naapurille tuossa postilaatikolla tuotteesta kerroin", ikään kuin kukaan niin tekisi.

Hän mainitsi myös nähneensä jonkin hopotettaviin tuotteisiin liittyneen, hyvin laaditun blogitekstin, joten sinällään tietysti hopotus voi hämmentää blogeissakin. Tätä en osaa toistaiseksi pitää kovin suurena ongelmana: jos on saavuttanut "hyvän blogimaineen", niin tuskin sitä haluaa riskeerata hopottamalla jostain, jota pitäisi oikeasti huonona.  Toki anonyymisti voi vaikka blogin perustaa pelkkää hopotusta ja muuta tuotekehua varten, mutta enpä usko näitä vielä suuremmin olleen.

Normaali kuluttajan valintaprosessi puuttuu 

Lisäksi Hopottaminen sisältää mielestäni useita heikkouksia niin kuluttajien kuin sitä käyttävän yrityksen kannalta.

Puskaradio perustuu ihmisten väliseen luottamukseen. Hopottajia ei varsinaisesti kehoteta kehumaan tuotteita, mutta koska tuote on saatu veloituksetta, niin kuluttaja ei ole tehnyt "normaalia" valintaprosessia. Lisäksi hopotuksen saa kuulemma kertoa tutuille, mutta sittenhän se vie pohjan puskaradioajatukselta. "Hopotan teille nyt tätä, kun sit saan niitä pisteitä." 

Jos hopottaja kehuu tuotetta, josta ei oikeastaan niin piittaa, niin hänhän huijaa niin itseään, tuttujaan kuin kampanjan järjestäjää. Mutta houkutus tällaiseen lienee kohtuullinen, koska vain hopotusraporteilla voi saavuttaa sen mahdollisen lisäpalkkion. Enkä todellakaan tiedä, miten noita hopotusraporttien oikeellisuuksia voisi tarkistaa. Tuttuni kertoi, että jotkut olivat keränneet hopotuspisteitä niin paljon, että mahdottomalta tuntui niiden kertyneen aitojen hopotusten perusteella.

Yritys taasen ei mielestäni voi olla varma, että saatu palaute on aidosti rehellistä. Näin ollen tällaisesta kampanjasta maksaminen on varsin turhaa.

Blogeilla tavoitetaan esimerkiksi tietyt harrastajaryhmät 

Hopottamisen tyylistä puskaradiotoimintaa voisi harjoittaa muutenkin ja aidommalla otteella, ja varmasti niin tehdäänkin. Kun tuote on hyvä, niin se saa mainetta, ja myös netissä.

Esimerkiksi Krista on raportoinut neuleblogeissa levinneestä tiedosta Kool Aid -jauheen soveltuvuudesta lankojen värjäämiseen. Tuotteen maahantuoja totesi sähköpostissaan Kristalle: "Eli kyllä juuri tämän Kool Aidin kohdalla blogien kirjoittelulla on ollut suuri merkitys Toki pitää itse myyjänä huolehtia asiakkaistaan niin että blogeissa kirjoitetaan positiivisesti tai missä tahansa. Jos palvelisin yhdenkin asiakkaan huonosti, voit varmasti arvata että myös se tieto viedään blogiin…
Olen itse laittanut mainoksen ainoastaan omalle nettisivulle.Blogit ovat hoitaneet oikeastaan koko mainostamisen."

Tokihan nettiä ja yhteisöjä Suomessakin ihan tosissaan ja rahalla käytetty tuotteiden lanseeramiseen. Yksi esimerkki eli Fazerin salmiakkisuklaa ja IRC-galleria esiteltiin Luovat-blogissa (ja jota Vesa kriittisesti arvioi Otsoni-blogissaan).

Kehun aiheesta mutta en vain rahasta

Kyseisen tv-pätkän toimittaja kysyi, onko minuun oltu yritysten taholta oltu yhteydessä ja tarjottu tuotteita Kulutusjuhlaan arvioitavaksi. Näin ei ole tapahtunut, vaikka toki olisin valmis asiasta keskustelemaan ja mieluusti ottaisin kaikenlaista ilmaiseksi arvioitavaksi.

En vain missään tapauksessa halua sitoutua kehumaan tuotetta, jos en olisi sitä mieltä. En olisi valmis ottamaan riskiä, että puhun hyvää jostakin vastoin aitoa mielipidettäni, ja kyllä se olisi vastoin periaatteitanikin.

Mutta jos firma uskoo siihen, että olen kohderyhmän edustaja, joka tuotteesta/palvelusta tykkää, niin tänne vaan! Ja tietysti tuon mahdollisten arviointieni kohdalla esiin, jos sattuisi tällainen diili jostain syntymään. Läpinäkyvyytta ja avoimuutta lienen toistellut kyllästymiseen asti.

Lisää aiheesta mm. seuraavissa aiemmissa kirjoituksissani:

Markkinointi näkyy jo Ruotsin blogeissa

Flogit floppaavat 

Haja-ajatuksia blogeista ja kulutuskirjoittelusta 

(Ja tietysti otan mieluusti kommentteja vastaan ja kerron lisää mielipiteitäni, saa ottaa yhteyttä suoraankin. Lisäksi olen tietysti kiinnostunut kuulemaan suomalaisista WOM (word-of-mouth) -kampanjoista!) 

Tällä viikolla on uutisissa on keskusteltu, kuinka verkkopalaute tukkii firmojen asiakaspalvelut. Samoihin aikoihin silmiini sattui artikkeli, jonka mukaan pankeille blogit voisivat olla keino parantaa asiakaspalvelua. Tässä Javelin Strategy -yhtiön tuottamassa raportissa toki tarkkailtiin yhdysvaltalaista maailmaa, mutta tietojen voisi kuvitella olevan sovellettavissa suomeenkin.

Eli yksi viidestä verkko käyttävistä kuluttajista lukee myös blogeja, mutta vain harvalla finanssialan yrityksellä on blogi. Raportissa todetaan:

"James Van Dyke, President and Founder of Javelin, notes: “Blogs are quickly becoming vital to many consumers that seek advice or opinions on a variety of topics with a more informal tone. Financial Institutions need to realize that brand management, customer-centricity and loyalty can be strengthened through a blog at relatively little cost, but only if the new rules are understood by established bankers."

Omasta mielestäni pankkisektorin blogit voisivat toimia varsin hyvin. Suomalaiset ovat ahkeria verkkopankkien käyttäjiä, joten pankin avaussivulla näkyvä viimeinen blogiteksti voisi helposti houkutella lukemaan. Blogin kautta tietoa voitaisiin jakaa kansantajuisella, helposti lähestyttävällä tavalla, ja samalla parantaa asiakaspalvelua.

Kenties blogi myös vähentäisi niitä asiakaspalveluun kohdistuvia kyselyitä, oli yrityksen ala mikä hyvänsä. Blogiin ei tarvitse nakata sitä "virallista tiedotetta", vaan voidaan tuoda nopeasti ja helposti julki esimerkiksi ruuhkatilanteet ja syyt niihin sekä tarjota vastauksia yleisimpiin kysymyksiin.

Blogaamisesta rahaa Ruotsissa, milloin Suomessa?

Haakanan Kari kirjoitti naapurimaan Metro-lehden aloittamasta blogipalkkioiden maksusta:

"Kun Metron blogipalvelussa toimivan bloggaajan blogi saa yli 5000 sivunäyttöä kuukaudessa, Metro perustaa automaattisesti pankitilin ja siihen kuuluvan Mastercardin, joka lähetetään kirjoittajalle. Lehti maksaa tuloista verot ja muut pakolliset maksut.

Nopealla etsimisellä en löytänyt Metron sivuilta mainintaa siitä, kuinka paljon ja millä mekanismilla rahaa kertyy."

Haakana kyseli myös ajatuksia siitä, milloin Suomessa ryhdytään vastaavaan toimintaa ja mikä taho on ensimmäisenä. Kommenteissa veikkailtiin ainakin Taloussanomia, ja Erkka totesi, että palkkiot sisällöntuottajille voivat tietysti olla muutakin kuin selvää rahaa, eli esim. etuja yhtiön tuotteisiin.   

Minä, media ja blogit

Kirkko & Kaupungissa on artikkeli suomalaisesta blogimaailmasta. Minäkin sinne kommenttini annoin.

Ja se shoppailua käsittelevä tämänviikkoinen Yle1:n Populaari-ohjelman keskustelu löytyy netistä.

 

Eilisessä Hesarissa oli juttua (€) poliitikkojen vaalien jälkeen hiipuneesta blogi-innosta. Tai siis useimpien tapauksessa kyse on siitä, ettei blogi ole kevään jälkeen päivittynyt käytännössä lainkaan.

Vaaleissa blogi on tietysti osa mainoskampanjaa. Mutta eipä pidemmän päälle ole kovin hyvää markkinointia, jos blogi aktivoituu lähinnä vain vaalien aikaan tai silloin, kun poliitikko ajaa jotain erityisen tärkeää asiaa läpi.

Juttuun haastateltu Jyrki J. Kasvi on yksi jo pitkään kirjoittanut suosituksi kohonnutta blogia.

"Kasvin mielessä hyvässä poliittisessa blogissa täytyy olla myös henkilökohtainen ulottuvuus, muuten siitä tulee helposti kuiva."

Niinpä. Harva jaksaa lukea vain poliittista paatosta, vaan kiinnostavassa blogissa pitää näkyä myös henkilö. Poliitikkokin on ihminen. 

Jutussa todetaan myös se, että harva poliitikko sallii bloginsa kommentoinnin. 

"Jyrki Kasvin mukaan kommentointi blogeissa ja niiden välillä on kuitenkin koko asian ydin.
"Poliitikot ovat olleet liian herkkähipiäisiä kommenttien sallimisessa", Kasvi sanoo."

Monen poliitikon blogiin sopisikin varmasti esimerkiksi se, että blogia pääsee kommentoimaan rekisteröitymisen jälkeen. Kommentointimahdollisuuden poisjättäminen kokonaan on, kuten Kasvikin toteaa, blogin ja sen mahdollistaman vuorovaikutuksen kannalta huono ratkaisu.  

- - -

Nyt olen peräti aktivoitunut niin paljon, että olen virallisesti "yksityinen elinkeinoharjoittaja". Kunhan vielä vähän käytännön asioita saan eteenpäin, niin kerron asiasta lisää. Mutta tietysti otan jo nyt mieluusti vastaan ehdotuksia kaikenlaiseen yhteistyön tekemiseen liittyen! Tavoitteeni on siis jotenkin tulevaisuudessa tienata yhdistämällä kuluttaja-, viestintä- ja nettimaailmakokemustani ja -osaamistani.

- - -

Ja vielä muistutuksena se, että huomenna pitäisi tulla Yle1:ltä klo 13 Populaari-ohjelman lähetys, jossa keskustellaan shoppailusta (minä, VTT Kalle Haatanen ja psykologi Totte Vadén).

- - -

Loppukevennysvideo: Web Crash 2007 ja kuinka blogaajiltakin meni elämä (kiitos Antille tästä!) 

Yle on tehnyt uuden aluevaltauksen: Henrik Anttonen toimittaa Kansalaismediakatsausta, johon kootaan poimintoja blogeista ja podcasteista. Tuija toteaa:

YLEn tämän syksyinen Kansalaismediakatsaus on ohjelmatuote, jolta sopii odottaa paljon. Tehtävä vaikuttaa mahdottomalta: kuinka löytää tuhansista ja tuhansista viikon aikana julkaistavista blogipostauksista jotakin yleisesti kiinnostavaa yhteen viisiminuuttiseen?

Kansalaismediakatsaus aloitti lainaamalla minun blogistani tekstiä, kiitän huomiosta ja tietysti totean, että hieno startti, heh!

Kieltämättä oli hieman hassu fiilis kuulla blogiteksti puhuttuna. Täytyy myöntää, että itse ennemmin edelleen lueskelen blogitekstit kuin kuuntelen niitä. Esimerkiksi mahdolliset linkitykset jäävät tietysti selviämättä kuunneltaessa. Blogitekstin on miettinyt kuitenkin nimenomaan luettavaksi ruudulta, joten kuultuna pätkä ei välttämättä aina toimi. Luulen, ettei esimerkiksi tuo kyseinen oma tekstini ja viittaukset toisiin blogeihin täysin selviä, jos vain kuuntelee Henrik Anttosen luennan.

On toki haastavaa valita noita pätkiä katsauksiin, mutta hienoa, että Ylellä riittää tällaiseen tekemiseen halua. En epäile sitä, etteikö kiinnostavia pätkiä olisi riittävästi, mutta ongelmahan on juuri se rajaaminen ja valinta.

Ja kiitos myös siitä, että Henrik kertoo myös blogaajilla tekstien siteeramisesta Kansalaismediakatsausta. Välttämätöntähän se ei olisi, mutta on toki kohteliasta ja varmasti myös omalta osaltaan markkinoi kyseisestä katsausta.  

Muokkaus: Blogimiittipäivämäärä oli väärin, kiitos Pekalle huomiosta!  

Edellisen tekstini kommeteissa Tero heitti hyvän kysymyksen: "Onko kukaan löytänyt coCommentsia vastaavaa palvelua? Kiinnostavien sisältöjen nopearefleksinen vahtipalvelu on aika tärkeä väline ja vielä tärkeämmäksi tulee jatkossa."

Minulla ei ole tietoa, onko joku viisaampi?

(Ja kiitos kaikille coComment-ongelmassa auttaneille!) 

Blogimiitti perjantaina Alppipuistossa

Naamakkaista blogitapaamista on taas vaihteeksi tiedossa ensi perjantaina eli 1o. päivä Alppipuistossa. Tarkkaa aikaa ei vielä näköjään ole päätetty, mutta oletettavasti joskus kuuden maissa porukkaa ainakin on paikalla. Tai itse suunnittelin piipahtavani silloin tässä Kriisin alullepanemassa tapaamisessa.

Sisäpiiritietona juoruttakoon, että syyskuisena perjantaina on saamieni tietojen mukaan tiedossa myös perinteinen blogaajien "syysseminaari". Varsinaista päivämäärä ei vielä ole lyöty lukkoon.  

Blog Day 31. elokuuta

Jos haluaa osallistua kansainvälisempään blogiyhteisölliseen toimintaan, niin Blog Day järjestetään 31. päivä. Taidan jopa tällä kertaa ottaa osaa kyseiseen systeemiin, jossa on ideana esitellä viisi uutta, kiinnostavaa blogia omassa blogissaan. (via Blog Herald)

Vielä keskeneräinen Bloggers.fi arvioi blogeja

Suomalaista blogikenttää pyrkii ottamaan haltuun bloggers.fi -sivusto. Yhteystietojen takaa sivuston tekijäksi löytyy Mediavuo -niminen yritys.

Sivustolla ilmoitetaan sen olevan vielä keskeneräinen, ja hiukkasen omituisesti siellä on sekaisin blogiarvosteluja ja jotain satunnaisia uutisia. Lisäksi sivusto pyrkii myös luokittelemaan blogeja, eli ainakin jonkinlaista haastajaa Blogilista.fi:lle lienee myös kyseessä.

Sivustolle voi rekisteröitymisen jälkeen kuka tahansa lähettää sisältöä, mm. niitä blogiarvosteluja. Toistaiseksi julkaistut muutamat arvostelut ovat saman henkilön tuottamia (Janne) ja keskittyvät Blogilistan kärkipään blogeihin.   

Jään seurailemaan, mihin suuntaan sivusto kehittyy. Pelkät suosittujen blogien arvostelut eivät sinällään kiinnosta, mutta jos jotain muinaisen Blogisanomien tyyppistä aineistoa osataan tuottaa, niin tokihan sitä lukisi.

Mutta mitä mahtavatkaan olla mahdolliset juorut blogien pitäjistä? Pyritäänkö blogaajista kaivelemaan jotain sellaistakin tietoa, jota he eivät blogeissaan ole julkaisseet? 

No, jos sivusto pääsee vauhtiin, niin katsotaan, mihin suuntaan se kehittyy.  

Osmo Soininvaara teki fillarimatkan halki Euroopan ja piti siitä blogia Hesarin alla. Hän kertoo:

"Jos olisin saanut Nizzaan kohdistuneesta pyörämatkastani sentin jokaiselta, joka kävi lukemassa siitä Hesarin sivuilta, olisi saanut kaikki matkan kulut sillä maksetuksi ja vähän palkkaakin."

Soininvaara tuo tekstissään esiin sen virtuaalikukkaroajatuksen, josta itsekin olen aina välillä haaveillut myös tässä blogissa. Soininvaara näkee hyvinkin realistisena sen, että ihmiset maksaisivat mikrosummia nettisisällöistä. Lisäksi Soininvaara sivuaa nettimainontaa ja sisällöntuotantoa:

"Maksaisin muuten paljon mieluummin nettisivujen sisällöstä pennosia, jos sillä välttyisin mainoksilta. Joitakin mainoksia kyllä tilaisinkin."

Samaa mieltä olen minäkin. Ja mieluummin myös tienaisin suoraan omilla tuotoksillani kuin toisten mainoksilla. Jos edes joka viides Kulutusjuhla.comissa vieraileva lahjoittaisi 1-10 senttiä, niin siitäkin jo sentään jotain kertyisi. Toki sitten vastaavasti itse varmasti törsäisin saman summan muihin tuotoksiin. 

- - - 

Blogini kommenttiosatolla Petja pohtii sitä, että lahjoittaisi mahdolliset blogimainostulot eteenpäin.

"Mielenterveysseuran kriisipuhelin ja rikosuhripäivystys ovat kummatkin tänä vuonna joutuneet karsimaan toimintaansa rahapulan vuoksi ja mainostulojeni kierrättäminen heille ei välttämättä asiaa miksikään muuttaisi, mutta olisi rikka rokassa."

Ei lainkaan hassumpi ajatus. Joskus aiemmin tätä taidettiin jossain blogissa pohtia, mutta en nyt muista, missä. Jos jollakin on käytännön näkemystä ja kokemusta asiasta, niin mieluusti kuulisin.

Nyt, kun blogaamisestani on ollut pariin otteeseen tiedotusvälineissä juttua, niin olen saanut jälkeenpäin tiedusteluja siitä, miten julkisuus näkyy blogin kävijämäärissä.

Lehtijuttu ei suuresti tuo kävijöitä, etenkään verrattuna siihen, että jokin suosittu sivusto linkkaa blogiin. Sen näki nytkin Hesarin jutun perusteella. Juttuhan julkaistiin verkossa perjantaina, ja tiedot Mieto marinadi -blogista olivat kainalojutussa ensimmäisenä. Tämän ansiosta Marinadissa oli perjantaina 632 käyntiä, mikä on suurinpiirtein tuplasti verrattuna normaaliin perjantaihin, jos olen blogin päivittänyt.

Lauantaina juttu siis ilmestyi paperiversiossa (ja oli pidempi kuin verkossa). Marinadissa oli kyseisenä päivänä 407 käyntiä, mikä on vajaat parisataa enemmän kuin normaalina lauantaina, ja samoin vielä sunnuntainakin käyntejä oli yli 370.

Tässä Mari Koo -blogissani sen sijaan näkyi oma perjantain linkkaukseni tänne sekä Hilavitkutin.comin lauantain linkkaus tuohon aiempaan kirjoitukseeni. Perjantainan käyntejä oli 104, lauantaina 125, sunnuntaina 82 ja nyt maanantaina 72 (vertailun vuoksi: kesäkuussa tässä blogissa ei yhtenäkään päivänä ollut yli 70 käyntiä). Ja nämä kävijät tulivat siis pitkälti Hilavitkuttimesta tai Marinadista. No, tämä blogi ei siis yleisesti pääse kävijämäärillä juhlimaan.

Yleisesti blogieni kävijämääristä vielä hiukkasen. Käytän laskurina Google Analyticsiä ja laitanpa tähän nyt toukokuun tilastoja:

Kulutusjuhla.com: 10 541 käyntiä, 6 338 kävijää, 15 574 näyttökertaa, liikenteen lähteinä yleisimmät ovat Blogilista.fi ja Google, joista molemmista on tullut reilu 3 600 käyntiä eli yhteensä noin 70 prosenttia käynneistä.

Mieto marinadi: 10 556 käyntiä, 4 178 kävijää, 17 302 näyttökertaa, Blogilista.fi:n kautta 52 prosenttia ja Googlesta 16 prosenttia käynneistä.  

Yleisesti ottaen siis Marinadissa käy paljon vakioporukkaa ja Blogilista.fi:n kautta tulevia. Kulutusjuhlaan päädytään sen sijaan enemmän myös googletuksella. 

Ja kuten kirjoitin, tämä Mari Koo ei hirvittävästi kävijöitä kerää: ei päivity niin aktiivisesti eikä aihekaan mitä ilmeisimmin ole yhtä kiinnostava kuin tuolla Marinadissa.

- - -

Kiitokset myös aktiivisesta kommentoinnista edellisessä postauksessani! Soopeli ja Arttu käynnistivät keskustelun lainsäädännön asettamista rajoituksista pistää blogiin "Lahjoita vapaasti" -tyyppinen ratkaisu rahan keräämiseksi kiitollisilta lukijoilta. Oma asiantuntemukseni ei aiheen käsittelyyn riitä, joten jatkakaa vaan, te viisaammat.  

Verkkohesarissa on tänään juttua suomalaisten blogien mainostienaamisesta. Minäkin pääsin aihetta lyhyesti kommentoimaan, ja huomisessa paperilehdessä lienen esillä kuvan kera. Jos nyt tämän blogin puolelle vähän laajemmin suhtautumistani omien blogien mainoksiin käsittelisin.

En ole koskaan vakavasti harkinnut edes Google-mainosten ottamista blogeihin. Mahdolliset muutaman kympin tienestit eivät mielestäni ole niin houkuttelevia. Sen sijaan mieluusti kehun ihan ilmaiseksi hyviä tuotteita ja palveluita niin Marinadissa kuin Kulutusjuhlassa.

Koen kuitenkin, että "ansaitsen" blogaamisella paljon muuta. Tämän harrastuksen ansiosta olen saanut asioita, joita ei rahassa mitata. Sen rinnalla eivät mahdolliset pienet mainostienestit paljon miltään tunnu.

Voisin kuitenkin kuvitella ottavani jonkun mainosbannerin blogiin, jos se olisi tuote/palvelu, josta itse pidän. En halua, että blogeissani voitaisiin mainostaa mitä tahansa, jopa sellaisia, joihin suhtaudun kielteisesti.

Kulutusjuhlassa mainoksiin suhtautuminen on vielä hieman kriittisempää. Kuinka uskottava olisi kulutusblogi, joka saisi joltain taholta rahaa? 

Mutta jos mainostaisin jotain, niin haluaisin tehdä sen selväksi myös lukijoilleni. Olen tainnut useasti kirjoittaa avoimuuden ja läpinäkyvyyden puolesta, joten sikäli mahdolliset blogitienestit tahdon tehdä selväksi kävijöille.

Hesarin jutussa esitellään mm. Hilavitkutin.com. Mielestäni kyseinen sivusto eroaa ratkaisevasti esimerkiksi Kulutusjuhlasta: jos Kulutusjuhlaa tehtäisiin samalla aatoksella, niin varmaankin esittelisimme tuoteuutuuksia ja pistäisimme esiin kuluttajakauppaa tekevien yritysten tiedotteita. Silloin "blogilla tienaaminen" olisi kai varsin selvää, koska sellaista puffausta ei ilman rahaa viitsisi tehdä.  

Lisäksi mainostamiseen vaikuttaa mielestäni sekin, että itse ainakin luen blogeja nykyisin pääsääntöisesti RSS-lukijan kautta. Silloin näkyy vain teksti, joten mainoksista ei ole lukijalla haittaa, mutta ei niistä mainostajakaan hyödy.

Blogeilla ansaitsemiseen tulee varmasti jotain muita keinoja, jotka pelkkiä mainoksia paremmin hyödyntävät niin kirjoittajia, lukijoita kuin yrityksiä. Jos aiheen pohdinta kiinnostaa, niin voi lukaista vaikka Viral Garden -blogissa eilen julkaistun kirjoituksen "Blog monetization - How do we ALL win?" 

- - -

Sitten hiukkasen taas nurinaa Verkkohesarista. Kainalojuttuna oleva "Suosittuja suomalaisia blogeja" esittelee mm. Marinadin, mutta suoria linkkejä ei tietenkään blogeihin ole, vain pelkät osoitteet. Kyllä tällaisten linkitysten pitäisi jo arkipäivää.

Zepander nosti tekstissään esiin blogittomat, jotka lukevat tutun blogia, mutta eivät tästä kirjoittajalle kerro. Zepa vaatii vastavuoroisuutta: ensin blogi, sitten lukuoikeus. Kommenttiosastolla todetaan myös, että vähintä, mitä blogiton, live-elämästä tuttu lukija voisi tehdä, olisi kommentointi.

Lisäksi kommenttiosastolla Destructo Girl sanoo oman blogin vähentävän sitä, että tutut kertoisivat kuulumisiaan:

"Se vähäinenkin yhteydenpito katkeaa kun kaverit lukevat mitä mulle kuuluu, mutta eivät vaivaudu kirjoittamaan mitä heille kuuluu."

Myönnetään, että itse olen joskus näitä samoja asioita mielessäni vääntänyt Marinadi-blogia kirjoittaessani. Olisi kiva kuulla, mitä blogiani lukeville blogittomille tutuille tai puolitutuille kuuluu, mutta eivät he juuri esimerkiksi sähköposteja lähettele. Mutta ymmärrän hyvin sen, että he eivät kommentoi blogejani: jos ei itse ole mukana tässä porukassa, niin kynnys taitaa olla kohtuullisen korkea.

Omalla kohdallani tilanne on tietysti toinen kuin monella muulla "tavisblogaajalla". Minä en kovin ihmeellisiä paljastuksia elämästäni kerro blogissa, joten jos oikeasti haluaa tietää, mitä teen ja mitä minulle kuuluu, joutuu olemaan yhteydessä muutenkin.

Lisäksi olen itse hyvin vapaasti kertonut blogaamisestani, suorastaan mainostaen, joten sikäli kukin saa lukea rauhassa tekstejäni, kertoi siitä minulle tai ei. Aluksihan en kertonut blogaamisestani juuri kenellekään, mutta nyttemmin olen aivan vapaata riistaa ja mainitsen harrastuksestani mahdollisesti satunnaisestikin kohdatuille tutuille.  

Mutta ongelma on monelle päiväkirjailijamaiselle blogaajalle varsin todellinen. On ikävää, jos joutuu toimimaan kuten Zepa eli lopettelemaan blogeja ja perustelemaan uusia siksi, että ei haluaisi erinäisten puolituttujen tekstejä lukevan ja niistä hölisevän eteenpäin.

Tykkään lukea vanhojen tovereiden ja esimerkiksi veljieni blogitekstejä, mutta ei se tietenkään korvaa sitä muuta yhteydenpitoa. 

Varmasti ajan myötä yhä useammalla on netissä sellaista tietoa, joka tyydyttää uteliaiden tuttujen ja puolituttujen tiedonjanoa. Rekisteröidyin itsekin Facebookiin, ja tuonkaltaisesta palvelusta jo jotain tietoa helposti voi tutuista kaivella. Tosin oma profiilini on vielä varsin vajaa, kun en ole sitä jaksanut kuntoon säätää, ja päivittyvä sisältö tulee, tietysti, syötteinä Marinadi-blogista.

- - -

Kartanon Matin innoittamana päädyin myös rakentelemaan nopsasti Google Page Creatorin avulla "kotisivut". Onpahan ainakin kaikki blogiosoitteet nyt yhdessä paikassa.  

Saarikon Janne kirjoittaa:

"Tämä vajaan kahden vuorokauden kirjoittelurumba aiheen ympärillä on vakuuttanut minut siitä, että talousblogien maailmassa on käynnissä jonkinlainen murros. Keskeisissä ympäristöissä tapahtuu jatkuvasti sekä teknisesti että sisällöllisesti, sisällöntuottajien piireissä kuohuu ja erilaisia vaihtoehtoja kokeillaan. Vanhoja blogaajia on tippunut pois aktiviteetista ja uusia on ilmestynyt haastamaan ydinporukkaa."

Tämä tuo jotenkin mieleeni viime tammikuinen keskustelu "oikeasti vaikuttavasta blogista". Nyt vain Jannen keskiössä ovat talousblogit.

Ylipäätään tässä mielestäni näkyy suomalaisen blogimaailman kehitys sillä ajalla, kun itse olen ollut mukana (eli kolmisen vuotta). Ensin oli Blogilistan edeltäjällä, Pinserin listalla, pyörinyt blogimassa, joka ei ollut kovin suuri ja blogitkin olivat laidasta laitaan. Blogimäärän kasvaessa blogit ovat ryhmittyneet tai porukoituneet: kun nyt Blogilistalla on yli 10 000 blogia, niin pakkohan kehityksen on tähän mennä. Kuten missä tahansa yhteisössä, niin ei sitä vain voi olla "kaikkien kaveri".

Lisäksi mukaan ovat tulleet nuo Jannenkin käytössä olevat Kauppalehti ja TalSa omine blogialustoineen ja käyttäjineen.

Yksittäisenä ryhmänä isoksi on jo kasvanut erilaisten käsityöblogien joukko. Tuolta löytyvä linkkilista neuleblogeihin on varsin vaikuttava. Spin spin sugarissa on toisenlainen porukka eli tällä hetkellä 93 muotiblogia.

Varmasti näitä tietyn aihealueen kokoavia blogisivustoja tulee lisää. Ovathan esimerkiksi lemmikit, laihdutus ja teknologia suosittuja aiheita.

Mutta silti edelleen toivon, että Suomeen saataisiin jotakin senkaltaista sivustoa kuin Bloggar.se, jossa esimerkiksi tagien avulla voi etsiä luettavaa, eikä listaus ole blogialustasta riippuvainen. Esimerkikkinä vaikka ‘bloggare’ -tagi ja sen takaa löytyvät kirjoitukset.  

Suomalaisten blogien määrä on kuitenkin varsin pieni, ja monet kirjoittavat sekalaisesti aiheista, joille löytyisi laajempaakin lukijakuntaa kuin tiiviisti rajattu otsake. Tagien keräämisen avulla mielenkiintoisen luettavan löytäminen olisi helpompaa. 

Itse en myöskään ainakaan halua leimautua vain tietyn aiheen tai porukan blogaajaksi, mutta toisaalta tällä blogimäärällä se lienee mahdotonta, heh.

Ruotsinmaalta kannattaa katsoa myös esimerkiksi Bloggportalen.se -sivustoja (ja jo mainitun Bloggen.se:n alta löytyy myös muuta mielenkiintoista, kuten Intressant.se).   

Mutta yhteenvetona siis toivoisin näkeväni kehityksen, jossa esimerkiksi julkaisualusta ei ole merkittävä tekijä blogien "ryhmittymisessä". Oma TalSan blogini on kokeilumielessä perustettu, eikä kovin ihmeellinen blogina, mutta muutoin mieluusti pysyttelen näissä muissa blogialustoissa, jotka eivät ole esimerkiksi jonkun mediatalon sivuston alla.

Julkaisualusta nimittäin luo tiettyä mielikuvaa: esimerkiksi Kauppalehti on varmasti tietyn porukan silmissä positiivinen paikka, mutta yhtä lailla se herättää monessa jotain aivan muuta tunnetta.

Lisäksi "villi blogaaminen" sallii vapautta esim. kommenttien moderoinnissa ja blogin ulkoasussa sun muussa säätämisessä enemmän kuin vaikkapa TalSa.

Viime aikoina minulla on muutaman kerran mainittu, että "ethän sitten kirjoita tästä blogistasi". Kyseiset henkilöt eivät ole mitään blogieni vakiolukijoita, mutta tuttuja, jotka tietysti blogaamisestani tietävät.

Hieman hämmentyneenä olen vastannut, että en tietenkään: valikoin ja rajaan myös omaan elämääni liittyvää aineistoa harkiten, eikä olisi omankaan etuni mukaista paljastaa kaikkea. Ystäväpiiri tämän toki on kai jo huomannut, joten siltä suunnalta ei tule pyyntöjä jättää jotain kirjoittamatta.

Tämän johdosta mietin myös suomalaisten blogaajien keskinäistä solidaarisuutta. Vaikka tunnetaan ja tiedetään, niin ei silti huudella kaikenlaista toisista. Tämä on tietysti luontaista mille tahansa yhteisölle.

Kerran erään miitin jälkeen huolestunut kanssablogaaja kyseli, että paljastiko hän liikaa Marinadista raportissaan. Rauhoittelin: kyllä minusta ja sanomisistani saa varsin vapaasti kirjoittaa, sillä olenhan blogeissani valinnut itse itselleni kohtuullisen avoimen roolin.  

Jonkinlaisena perusperiaatteena blogikirjoittamisessani olen pitänyt sitä, ettei muista, siis omasta reaalielämän lähipiiristä tai blogaajista, ole syytä kirjoittaa negatiivisesti. Toki saa olla eri mieltä, mutta turhan ärhentelyn olen jättänyt pois. Samoin myös toisten yksityisasiat ovat heidan yksityisasioitaan, enkä niitä aio jatkossakaan kailottaa. Yhtä lailla kuin esimerkiksi työstänikään en juuri kirjoittanut.

Pulla pohti anonyymiteettiä:

"Koska olen itse ihminen, joka googlettaa kaikki ja kaiken tapaamansa, en pystyisi kevyin mielin uhraamaan identiteettiäni hakukonealttarille. Haluan kirjoittaa minua ilahduttavista ja kenkuttavista asioista ilman, että ne putoavat Googlen käsistä nimikoituina kuumina kivinä työpaikkani pomon, naapurin mummon tai kaverin veljen vaimon päähän."

Näinhän se on. Minä olen valinnut nimellä ja naamalla kirjoittamisen, tosin osin sattuman kautta ja ajan myötä, joten kenkuttavista jutuista en siis kirjoita, vaan ne käsittelen jossain toisaalla.

- - -

Yksi uusista luettavista listoillani on Taloussanomien Oman sanan Kuluttaja 2.0, jota on kirjoittamassa mm. Kuluttajatutkimuskeskuksen porukkaa. 

Parhaillaan selvittelen lähinnä oman yrityksen perustamiseen liittyviä asioita, joten suuremmat blogipohdinnat ovat senkin vuoksi jäissä.  Ja edelleen sekä opinto- että tutkimussuunnitelma ovat tekemättä… Nyt tosin olen kovin viehättänyt muotiblogien maailmasta, joten voi olla, että ainakin aluksi paneudun paremmin siihen osastoon.

Minulta pyydettiin taannoin tekstiä Kulutusjuhla.comista Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskuksen eli TIEKEn asiakaslehteen. Tiedosta-lehti 2/07 on nyt ilmestynyt, ja omakin pätkäni netissä luettavissa. Tosin lehden painetussa versiossa se näyttää tietysti paremmalta, koska taitto on mietitty ja mukana on myös Oopan minusta ottama kuva. Kun on esimerkiksi tottunut blogimaiseen linkitystyyliin, niin jotenkin häiritsee se, että tuossa nettitekstissä viittaukset ovat tekstinä jutun alussa.

Itse teksti ei varmaan sisällä yllätyksiä kenellekään, joka on tätä blogianikin lukenut.    

Samalla aukeamalla oman lyhyen tekstini kanssa on myös Pohjoisranta Oy:n toimitusjohtajan Jouni Heinosen kolumni otsikolla "Joko yritykselläsi on blogistrategia?". Hyvä perusjuttu siitä, miksi yritysten kannattaisi seurata verkkokeskusteluja:

"Olennaista onkin löytää ne keskustelijat, jotka ovat yrityksen kannalta blogosfäärin tärkeimpiä mielipidevaikuttajia, ja analysoida näillä sivustoilla käytävää keskustelua. Koska verkko on nykyään myös toimittajien tärkein yksittäinen tiedonlähde, mielipidevaikuttajien blogeissaan esiin nostamilla avauksilla on huomattavasti keskivertoblogia suurempi todennäköisyys levitä hakutulosten kärkeen ja sitä kautta ulos verkosta, perinteistenkin medioiden juttuaiheiksi."

- - - 

Viimeisin viikko on mennyt jossain aivan muissa merkeissä kuin opintoihin tai blogeihin liittyviä asioita mietiskellen. Tai no, sentään yliopistolla piipahdin eilen, niin tuli sentään nähtyä kanssaopiskelijoita ja tutkijoita. Mutta kunhan selviän juhlahumuista ja muista enemmän lomailuun viittaavista toiminnoista, niin jää kenties aikaa lukemiseen, ajatteluun ja kirjoittamiseen.