Mari Koo - Blogeja, kulutusta ja jatko-opiskelua

Viasto-blogin Riku oli saanut postia (via):

"Nestlé lähestyi minua sähköpostitse. Lupaavat lähettää Nescafé-tuotteita, jos annan yhteystietoni. Mikä hienointa, sähköposti alkaa sanoilla “hyvä bloggaaja”, joka on vieläpä astetta isommalla ja paksummalla kirjoitettuna. Mitäköhän mieltä tästä pitäisi olla? Onko tämä vain spämmiä? Sähköpostin takana näyttää kuitenkin olevan ihan oikea yritys, tukenaan “Suomen suurin media- ja markkinatiedon asiantuntijayritys”. Tosin itse sähköposti on tullut ihan ihme osoitteesta."

Kommenttilaatikon kautta selvisi, että tämä mainittu asiantuntijayritys on Cision, jonka järjestämässä blogitilaisuudessa minäkin olin keväällä kuuntelemassa.

Lisäksi Riku ihmettelee kommenteissa, miksi juuri hän sai tällaisen mailin. Kyselin, onko hän kirjoittanut jotain kahviin liittyvää, ja Riku vastasi:

"Kesätöissä ollessani tuli kerrottua mainitun paikan ei-niin-hyvästä kahvista oikein kolmessa merkinnässä (1, 2 ja 3), mutta en nyt sitten oikein tiedä." 

Tässä nyt siis kompastuttiin blogimarkkinoinnissa siihen, ettei yritys osannut lähestyä blogaajaa oikein (oletan, että tämä on ihan oikeasti Nestlén tempaus). Jos sähköpostitse lähestytään, niin kyllä sen mailiosoitteen pitäisi olla uskottava. Eikä pahaa tekisi, jos kerrottaisiin rehellisesti, miksi juuri tämä blogaaja on valittu kohteeksi (eikä tässä pitäisi sortua johonkin turhaan mielistelyyn tms.). Jos yritys on tempauksensa taustalla aidosti, niin voisi siihen lisätä myös jonkun tahon, josta epäileväinen blogaaja voi kysellä lisätietoja. 

Nyt jään seurailemaan blogeja sillä silmällä, josko Nescafe vilahtelisi jossain teksteissä. Lisäksi Cisionin sekä Nestlén edustajien kommetteja toki mielellään otan vastaan. 

Ja kyllä minulle (ja koko Kulutusjuhlan poppoolle) saa lähetellä vapaasti kaikenlaisia kaupallisia näytteitä: me kyllä kerromme mielipiteemme!  

Minulta pyydettiin taannoin tekstiä Kulutusjuhla.comista Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskuksen eli TIEKEn asiakaslehteen. Tiedosta-lehti 2/07 on nyt ilmestynyt, ja omakin pätkäni netissä luettavissa. Tosin lehden painetussa versiossa se näyttää tietysti paremmalta, koska taitto on mietitty ja mukana on myös Oopan minusta ottama kuva. Kun on esimerkiksi tottunut blogimaiseen linkitystyyliin, niin jotenkin häiritsee se, että tuossa nettitekstissä viittaukset ovat tekstinä jutun alussa.

Itse teksti ei varmaan sisällä yllätyksiä kenellekään, joka on tätä blogianikin lukenut.    

Samalla aukeamalla oman lyhyen tekstini kanssa on myös Pohjoisranta Oy:n toimitusjohtajan Jouni Heinosen kolumni otsikolla "Joko yritykselläsi on blogistrategia?". Hyvä perusjuttu siitä, miksi yritysten kannattaisi seurata verkkokeskusteluja:

"Olennaista onkin löytää ne keskustelijat, jotka ovat yrityksen kannalta blogosfäärin tärkeimpiä mielipidevaikuttajia, ja analysoida näillä sivustoilla käytävää keskustelua. Koska verkko on nykyään myös toimittajien tärkein yksittäinen tiedonlähde, mielipidevaikuttajien blogeissaan esiin nostamilla avauksilla on huomattavasti keskivertoblogia suurempi todennäköisyys levitä hakutulosten kärkeen ja sitä kautta ulos verkosta, perinteistenkin medioiden juttuaiheiksi."

- - - 

Viimeisin viikko on mennyt jossain aivan muissa merkeissä kuin opintoihin tai blogeihin liittyviä asioita mietiskellen. Tai no, sentään yliopistolla piipahdin eilen, niin tuli sentään nähtyä kanssaopiskelijoita ja tutkijoita. Mutta kunhan selviän juhlahumuista ja muista enemmän lomailuun viittaavista toiminnoista, niin jää kenties aikaa lukemiseen, ajatteluun ja kirjoittamiseen.

Viime viikon Cisionin tilaisuudessa Alexander Mason kertoi myös siitä, kuinka he seurasivat H&M:n malliston lanseerauksen yhteydessä blogeissa käytyä keskustelua.

Ennen varsinaista lanseerausta sellaiset 60-70 prosenttia blogiteksteistä oli positiivisia: niissä kehuttiin asuja ja haluttiin ehdottomasti ostaa jokin tuotteista.

Kun H&M julkisti uuden malliston, niin blogitekstien sävy muuttui negatiiviseksi. Kaupoissa oli ollut "ryysis", vaatteet eivät vastanneet kuvien perusteella syntyneitä mielikuvia ja monet tuotteista myytiin loppuun nopeasti, mutta ne päätyivät myyntiin ruotsalaisten Huuto.netiin eli Blocket.se:hen. 

Odotukset, toiveet ja pettymys 

Tässähän siis tapahtui klassisia kuluttajien näkemyksiin vaikuttaneita asioita: moni varmasti tietää sen fiiliksen, kun vaate näyttää kuvassa hyvältä, mutta todellisuudessa se ei istu päälle lainkaan tai näyttää muuten vaan väärältä. Luonnollisesti seurauksena on pettymys, koska odotukset ovat olleet jotain muuta.

Eli netissäkin pitäisi pystyä tarjoamaan mahdollisimman todenmukainen kuva tuotteista. Se on hankalaa, koska vaatetta ei voi tunnustella ja koettaa, mutta vähintään useita erilaisia kuvia olisi saatava tarjolle.

Tarjoa tietoa vähitellen 

Mason antoi myös pari vinkkiä yrityksille blogimarkkinointiin. Hän kehotti käyttämään blogaajien omia työkaluja, kuten videoita, ja jakamaan tietoa ripotellen, eli ei koko kampanjasivua auki samana päivänä. Näin kävijät saadaan palaamaan sivuille.

- - -  

Masonin blogin kautta päädyin myös seuraaviin tiedonlähteisiin:

Tanskalainen Semoblog tarjoaa blogikirjoittajille mahdollisuuden tienata rahaa:

"A website in Denmark semoblog.com have started a service which gives bloggers between 40 and 400 danish kronor per post that they write about specific products or services. semoblog.com have stated that the only demand is that blogger is open with the fact that they have recived money to write the bloggpost."

Blogimarkkinointiin perehtyneessä, Lundin yliopistossa tehdyssä tutkielmassa todetaan tutut seikat puskaradiosta, avoimuudesta, mielipidejohtajuudesta ja luotettavuudesta (via):

"Our analysis has showed that the blog are considered credible based on the fact that they are based on word of mouth communication. The credibility is also affected since the receiver of a message is more likely to identify with the blogger, and by openness. This is amplified by the fact that the blogger often is a leader of opinion, and by the media itself. The conclusions concerning the ability to control shows that companies  should have an increased possibility to affect the communicated message.
This indicates that it is possible for a blog to be credible and also be affected by companies. The key factor is openness."

(Kirjoittelen tätä reilun 38 asteen kuumeessa, joten jos ajatuksissa on tavanomaista enemmän sekavuutta, voin syyttää sairautta.)

Vaikka täällä olen kirjoittanut blogien ja keskustelupalstojen seurantaohjelmistoista, niin enhän minä oikeasti niistä suuremmin tiedä. Joten löytyisiköhän fiksumpia auttamaan? Eli ensin erikoissuunnittelija Ari Luukinen pisti sähköpostia ja kaipaili apua seuraavaan:

"Siis ajattelen vaikkapa sellaista ratkaisua, että ohjelma skannaisi valitsemiani sivustoja ja tuottaisi tietoa sivustojen muutoksista ja uusista tiedoista, kun näihin muutoksiin liittyy tiettyjä spesifejä hakusanoja esim. digiboksi, kustannus, viranomainen, vertailu. Auttaisi tietenkin, jos tällaisessa ohjelmassa olisi mukana semanttisen hakukoneen piirteitä eli se muistaisi mistä minä työssäni olen kiinnostunut. Hakujen/syötteiden yhteenvedot, raportit ja tietojen esitystapa saisivat olla räätälöitävissä. Siis tämänkaltaisesta fiksusta työkalusta uneksin. Newsien, postituslistojen yms. lähteiden aktiivinen seuraaminen on aikaavievää ja usein tehotonta. Haluaisin tehostaa seurantaa ja tiedonhallintaa."

Pistäkää kommenttia joko tänne kommenttiosastolle tai markkinoikaa suoraan Arille, ari.luukinen (at) kuluttajavirasto.fi.

Hiukkasen samansuuntaisia pohti myös nimimerkkimme Tarkkailija kommenttiosastollani:

"Mutta entä jos yksityishenkilönä, omaksi ilokseen tai opiskelu- ja tutkimustarkoituksiin, etsii tietoja johonkin tiettyyn aihepiiriin liittyen, blogeista ja keskusteluryhmistä? Mitä apukeinoja suosittelisitte?

Tähän mennessä olen ratkaissut asian niin, että olen joko pyytänyt vapaaehtoisia keskustelemaan aiheesta blogiini tai olen valinnut HS:n keskustelusta jonkun ketjun ja analysoinut sitä. Mutta jos haluaisi yrittää kartoittaa laajemmin käytävää keskustelua?"

Onko lukijoilla vinkkejä? Ottaisin niitä mieluusti itsekin, koska nyt kuluttajanäkökulmainen blogiseurantani alkaa olla jo varsin vaativaa blogimäärän kasvun jatkuessa.  

Olin aamulla kuuntelemassa Cisionin (ent. Observer) järjestämää Blogit ja Web 2.0 -tilaisuutta. Ruotsista saapuneet puhujat, Richard Gatarski ja Cisionin Pohjois-Euroopan Business Development Director Alexander Mason, olivat sen verran hyviä puhumaan ja tunsivat aiheensa, että heitä oli ilo kuunnella. Gatarskilla on esityksensä sisältö myös blogissaan.

Pitäisikö blogaajan tietää seurannasta? 

Kotimatkalla heräsi mieleen ajatus tähän eri yrityksen harjoittamaan blogiseurantaan liittyen: jos yksityinen blogi on päätynyt esim. Cisionin asiakkaan toiveista seurattavien listoille, niin olisiko reilua, että blogaaja saisi tästä tiedon?

Itse tiedostan toki sen, että ainakin joku Cisionilta tämän käy lukaisemassa (terveiset vaan sinne!), mutta entäs muut? Mitä mieltä olet: haluaisitko tietää, jos blogiasi "tarkkaillaan"?

Lisäys klo 15.10: Niin, Cisionin suunnalta olisi erityisen kiinnostavaa kuulla ajatuksia sekä tilaisuudesta, blogiseurannasta että tästä kirjoituksesta, saa minulla mailatakin, jos ei kommentoimaan rohkene lähteä. 

Ruotsissa herätty puolen vuoden sisällä

Masonin näkemykset ruotsalaisesta blogosfääristä, sen seurannasta ja blogien vaikutuksesta kuluttajiin olivat pitkälti samat kuin itselläni: blogeista voi hyötyä, mutta tolkku kannattaa pitää mielessä. Hän kertoi, että Ruotsissa blogit ovat nousseet vahvasti pinnalle viimeisen puolen vuoden aikana. Taustalla ovat blogeillle kehittyneet palvelut, kuten se eilen mainitsemani Blogportalen.se, Knuff.se ja myös Hesarin käyttöönottama Twingly, jotka ovat lisänneet lukijamääriä ja tehostaneet verkoston toimintaa.

Mason totesi, että hänen mielestään moni huutelee blogissaan mitä tahansa siksi, että ei todellisuudessa usko kovin monen (ainakaan huuteluiden kohteen) näitä kommentteja edes lukevan. Eli Masonin mukaan ihmiset eivät kuvittele itselleen mitään suurempaa lukijakuntaa. Toisaalta blogien voima on hänenkin mielestään nimenomaan verkosto: blogin kymmenen lukijan kautta tieto saattaa levitä linkitysten myötä laajalti.

Mason on muuten julkaissut esim. Bloggaren är köpt -artikkelin Aftonbladetissa liittyen blogimainostukseen. Kysyin tältä pohjalta, onko hän havainnut näitä tilanteita, joissa blogaaja on "väärinkäyttänyt" sitä, että tietää saavansa rahaa. Masonin vastauksen mukaan näitä on tullut vastaan, mutta aika monet on nopeasti tajuttu ja ne ovat tietysti vaikuttaneet negatiivisesti blogaajan maineeseen. 

Mason näkee blogit ja keskustelupalstat markkinoijien kannalta lähinnä focus groupeina, ei siis varsinaisesti kattavaa kuluttajatietoa ja -mielipiteitä kertovana järjestelmänä. Olen tästä tietysti samaa mieltä. Mason totesi myös ruotsalaisblogaajien ikärakenteen painottuvan hyvin voimakkaasti nuoriin, joka vaikuttaa aiheisiin, joista he kirjoittavat.

Blogien merkityksen arvottaminen

Tilaisuuden lopuksi Sanna Kurkela kertoi Cisionin tarjoamista palveluista (nettikeskutelujen seurannasta olen yleisellä tasolla kirjoitellut jo aiemmin). Jäin pohdiskelemaan sitä, millä perusteella seurattavat blogit loppujen lopuksi valikoituvat ja miten näitä seurantapalveluita tarjoavat firmat blogeja arvottavat. Viime viikolla Tietoviikossa M-Brainilta oli aihettä käsiteltyyn juttuun mielestäni kommentoitu, että he seuraavat lähinnä poliitikkojen ja vastaavien blogeja, ja tavisblogeja lähinnä pyynnöstä (itse lehtijuttu on nyt hukassa, joten en voi tarkistaa asiaa). Mason taasen esitteli blogien keskinäiseen linkkaamiseen perustuvia "kartastoja".

Mutta eiväthän esimerkiksi linkit kerro koko totuutta blogin merkittävyydestä. Omista blogeistani arvioisin yritysten, ja myös yleisen keskustelun, kannalta huomattavasti merkittävämmäksi Kulutusjuhla.comin kuin Marinadin, vaikka Marinadiin on enemmän linkkejä ja päivittäinen kävijämäärä on suurempi. Kulutusjuhla on nimittäin "oikeaa asiaa" ja sinne tullaan paljolti nimenomaan googlettamalla tuotenimiä ja vastaavia asioita.

Tästä olisi kyllä mielenkiintoista kuulla jonkun kommentti, kun omia blogejani katselen hyvin subjektiivisesti. Tosin minussahan olisi ehdottomasti ainesta analysoimaan toisten blogeja!

 

Alexander Mason kertoi mm. siitä, miten Ruotsissa oli H&M:n malliston lanseerauksen yhteydessä seurattu blogikirjoituksia.  

 

Koska moni yritys haluaa tietää mitä heistä netissä puhutaan, niin tämä tarjoaa tietysti bisnesmahdollisuuden joukolle ohjelmistofirmoja: kehitellään ohjelmia, jotka haravoivat netistä vaikkapa blogitekstejä tai keskustelupalstojen kirjoituksia, joissa yrityksen nimi on esillä. Vähän vastaavalla idealla, kuin jo kauan on tehty mediaseurantaa.

Seurailen tätä puolta hieman kaksijakoisin mielin. On toki hyvä, että nettikeskusteluihin kiinnitetään huomiota. Mutta netissä puhetta on niin paljon ja monitasoisesti, ettei se kaikki tarjoa mitään järkevää tietoa. Niinpä tietysti järjestelmiä tarjoavat firmatkin seuraavat tiettyjä keskusteluja, blogeja ja sivustoja, mutta ovatko juuri ne palvelua ostavan tahon kannalta oleellisia ja tärkeitä? Ja saataisiinko vastaavaa, ja jopa yrityksen kannalta relevantimpaa, tietoa jo sillä, että joku systemaattisesti käyttäisi viikoittain puolituntisen hakukoneiden ja oleelliseksi koettujen sivustojen parissa? Nettilähteiden arvottaminen on varmasti vaikeaa, mutta Googlellahan on tunnetusti se suuri valta:

Kyse on tietysti siitä, millaista etua seurantajärjestelmän ostamisella tavoitellaan, joten aivan kuin missä tahansa yrityksen hankinnassa pitäisi tietää, mitä ostetaan ja onko siitä saatu hyöty hintansa väärti.

Tieto pitää myös hyödyntää

Lisäksi: hyödynnetäänkö saatavaa tietoa vai jääkö se vain tasolle "ihan kiva tietää". Jos iso firma saa vain isot läjät nettitekstipätkiä sieltä ja täältä, niin niiden analysointia ja hyödyntäminen on se suuri homma. Moni firma saa taatusti edullisesti ja kätevästi asiakaspalautteen ja kehitysideoiden omaista tietoa netistä, ja tietysti monet jo tämän vankasti hyödyntävät.

Perinteisessä mediaseurannassa on Suomen tasolla kenen tahansa helppo päätellä, mikä ero on paikallislehdessä tai Iltasanomissa julkaistulla jutulla. Netissä lähteiden arvottaminen on aivan toisenlaista.

Kuten monta kertaa on todetut, blogit nousevat hakutuloksissa varsin helposti korkealle ja Google on monen esimerkiksi tuotetietoja etsvän ykköspaikka. Eli sinänsä juuri Googlen hakutulokset ovat monen yrityksen kannalta oleellisimmat, ja nehän saa selville kuka tahansa.

Hintansa väärti? 

Jos työskentelisin organisaatiossa, jolle tarjottaisiin tällaista palvelua, niin miettisin tarkkaan, onko se tarpeellinen ja mitä lisäarvoa sillä saa. Monelle suurelle kuluttajakauppaa käyvälle firmalle järjestelmä lienee hyödyllinen apuväline asiakkaiden ajatusten haisteluun, mutta taatusti on suuri joukko yrityksiä, joille järjestelmien tarjoama apu ei ole mitenkään oleellinen.

Eikä tietysti usein riitä sekään tieto, mitä juuri omasta firmasta puhutaan, vaan pitäisisi haalia tietoa myös esimerkiksi kilpailijoista. Tätä nyt pohdiskelin taannoisen Helsingin kaupungin jääpuistosta uutisoidun jatkotilanteen ja siihen liittyneen M-Brainin seurantajärjestelmän käytön jälkeen. Ajatukseni eivät ole mitenkään erityisen jäsennellyt, joten olisi mielenkiintoista kuulla muidenkin n&äkemyksiä. (Tosin nyt suuntaan lomareissulle itärajan tuolle puolen lomailemaan ja blogaaminenkin saa jäädä muutamaksi päiväksi, joten en varmaan kovin tehokkaasti vastaile kommentteihinkaan, heh.)

Hesari uutisoi tänään, kuinka rautatieaseman Jääpuiston jatkoa mietittäessä kaupungin liikuntatoimi tarkkaili myös sitä, mitä aiheesta kirjoitetaan keskustelupalstoilla, chateissa ja blogeissa.

"Perinteisesti veronmaksajat ovat voineet yrittää vaikuttaa kaupungin palvelujen kehittämiseen muun muassa tekemällä kansalaisaloitteita valtuustolle, ottamalla yhteyttä lautakuntien poliitikkoihin sekä kirjoittamalla lehtien yleisönosastoihin.

Internet-seurannassa kaupunki haki itse aktiivisesti tietoa kaupunkilaisten näkemyksistä."

Kuten jutussa todetaan, niin tällaisiin yksittäisiin hankkeisiin seuranta sopii. Ja kun sitä tekee kaupunki, niin hyvä, että he siitä avoimesti kertovat. Tietysti yritykset käyttävät vastaavia seurantapalveluita, mutta eivät tietysti paljasta sitä samalla tavalla. Kukaan tuskin toivoo, että nettikeskustelut alkavat vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon massiivisesti.

Julkishallinnon puolelta olisi tietysti ollut kiva kuulla sekin, kuinka paljon heidän julkisuudenseurantansa kokonaisuudessaan maksaa.  Aika suuri merkitys on kuitenkin sillä, mitä Google kertoo, ja sen saa selville varsin vaivattomasti. Nytkin hakusanalla ‘jääpuisto’ Googlessa pompahtaa esiin ensimmäisellä sivulla Janne Saarikon blogikirjoitus ja vähän myöhemmin hänen You Tube -videonsa (jossa talvinen jääpuisto näyttäytyy aika viehättävänä, matkailumainosaineista!).

Tietysti on myös hyvä, että julkisuuteen nostetaan näitä seurantasysteemejä. Sitä kautta ehkä ihmiset tajuavat, miten nettikirjoituksia tutkaillaan. Ja kaltaiseni yksittäinen blogaaja saa myhäillä ajatellessaan, että ehkäpä voin johonkin vaikuttaa.

Toisaalta se tietysti saattaa houkutella siihen, että joku ryhtyy suuresti kampanjoimaan jonkin asian puolesta tai sitä vastaan vaikuttamisen toivossa. Mutta sitäkin on tapahtunut aina: jo ennen nettiä on huudeltu kylillä ja yleisönosastoissa tai pommitettu paikallisia poliitikkoja omilla mielipiteillä.