Mari Koo - Blogeja, kulutusta ja jatko-opiskelua

Teen nyt sellaista, mitä bloginpitäjän ei pitäisi tehdä, jos haluaa säilyttää lukijansa tyytyväisinä. Eli vaihdan blogin osoitetta. Mutta korvaukseksi tarjoan tätä blogia kivemman, hienomman ja toimivamman blogin. Jälleen taustalla on Ilkka, joka mukisematta on tehnyt hienoa työtä ihan noin vain. Kiitos!

Tästä lähtien uudet tekstit tulevat marikoistinen.fi -osoitteeseen. Joten vaihdathan mahdollisen linkkisi ja/tai rss-tilauksesi siihen suuntaan. Vanhat blogitekstit toki säilyvät edelleen täällä ja uudessa blogissa on myös vielä omaa pientä säätämistään.

Viilasin myös blogin nimeä. Jatko-opiskelu vaihtui tutkimukseen, sillä ajattelin, että näin joudun edes itse ajattelemaan toimivani oikeasti tutkimuksen parissa. Katsotaan nyt, tuoko tämä lisää tsemppausta tekemiseen.  

Viasto-blogin Riku oli saanut postia (via):

"Nestlé lähestyi minua sähköpostitse. Lupaavat lähettää Nescafé-tuotteita, jos annan yhteystietoni. Mikä hienointa, sähköposti alkaa sanoilla “hyvä bloggaaja”, joka on vieläpä astetta isommalla ja paksummalla kirjoitettuna. Mitäköhän mieltä tästä pitäisi olla? Onko tämä vain spämmiä? Sähköpostin takana näyttää kuitenkin olevan ihan oikea yritys, tukenaan “Suomen suurin media- ja markkinatiedon asiantuntijayritys”. Tosin itse sähköposti on tullut ihan ihme osoitteesta."

Kommenttilaatikon kautta selvisi, että tämä mainittu asiantuntijayritys on Cision, jonka järjestämässä blogitilaisuudessa minäkin olin keväällä kuuntelemassa.

Lisäksi Riku ihmettelee kommenteissa, miksi juuri hän sai tällaisen mailin. Kyselin, onko hän kirjoittanut jotain kahviin liittyvää, ja Riku vastasi:

"Kesätöissä ollessani tuli kerrottua mainitun paikan ei-niin-hyvästä kahvista oikein kolmessa merkinnässä (1, 2 ja 3), mutta en nyt sitten oikein tiedä." 

Tässä nyt siis kompastuttiin blogimarkkinoinnissa siihen, ettei yritys osannut lähestyä blogaajaa oikein (oletan, että tämä on ihan oikeasti Nestlén tempaus). Jos sähköpostitse lähestytään, niin kyllä sen mailiosoitteen pitäisi olla uskottava. Eikä pahaa tekisi, jos kerrottaisiin rehellisesti, miksi juuri tämä blogaaja on valittu kohteeksi (eikä tässä pitäisi sortua johonkin turhaan mielistelyyn tms.). Jos yritys on tempauksensa taustalla aidosti, niin voisi siihen lisätä myös jonkun tahon, josta epäileväinen blogaaja voi kysellä lisätietoja. 

Nyt jään seurailemaan blogeja sillä silmällä, josko Nescafe vilahtelisi jossain teksteissä. Lisäksi Cisionin sekä Nestlén edustajien kommetteja toki mielellään otan vastaan. 

Ja kyllä minulle (ja koko Kulutusjuhlan poppoolle) saa lähetellä vapaasti kaikenlaisia kaupallisia näytteitä: me kyllä kerromme mielipiteemme!  

Kuluttajat verkkomarkkinoinnin kohteena

Olen menossa puhumaan koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenian Markkinointi verkossa -seminaariin, joka järjestetään 2.-3. lokakuuta. Jos jollakulla on ajatuksia siitä, mitä haluaisi kuulla aiheestani "Kuluttaja verkkomarkkinoijan saaliina" (minulta toivottiin nimenomaan kuluttajanäkökulmaa ja vähän raflaavastikin!), niin saa pistää tulemaan.

Mieluusti otan vastaan myös lähteitä ja tietoja, sillä verkkomainonta ei kuitenkaan ole se aivan paras tietämysalueeni.

Lisäksi kaikkien omakohtaiset näkemykset siitä, miten kuluttajina koette eri verkkomarkkinoinnin tavat ja muodot, ovat erityisen lämpimästi tervetulleita!

Muiden puheita kuunnellen 

Kuuntelin juuri Yle Areenan kautta Kaapinpaikka-ohjelman, jossa Digikon Pirkka ja Esinetarinoiden Riitta Nieminen-Sundell keskustelivat Eve Mantun johdolla netin sukupuolirooleista. Blogitkin olivat keskustelussa mukana. Hyvä keskustelu, jossa oli paljon ajatuksia herättäviä kommentteja.

Lisäksi tällä viikolla kuuntelin Sula Pinta -podcastin, jossa aiheena oli virtuaalinen kuluttaminen. Tokion piiri -blogia kirjoittavan tutkija Vili Lehdonvirran ajatuksista kirjoitin joskus talvellla, ja tämä keskustelu sitten syvensi aihetta mukavasti.  

Muutaman asian kirjasin ohjelmasta ylös:

Keskeisin teesi Vilin väitöskirjassa on, että koska kuluttaminen on pitkälti sosiaalista käyttäytymistä, niin tietoverkon välityksellä kuluttajuus virtualisoituu enenevässä määrin. Esimerkiksi Etelä-Koreassa on virtuaalimaailmoja, joita käyttää suuri joukko ihmisiä, ja virtuaaliesineet tekevät kauppansa.
Lahjaksi ostaminen on erityisesti monessa Aasian maan kulttuurissa tärkeä osa. ”On pakko ostaa jotain lahjaksi” -ajatus toimii valtavana kulutuksen moottorina. Virtuaalimaailmassa toimii sama laki, eli osoittaakseni, että välitän, on jotain ostettava.

Vili selvitti hyvin informaatio- ja virtuaalihyödykkeen eron. Informaatiohyödykkeet eivät ole niukkoja: vaikka yksi henkilö sitä käyttää, niin se ei estä muita käyttämästä sitä, kuten esimerkiksi MP3:t.

Sen sijaan virtuaalihyödykettä yhteisösivuistoilla ja virtuaalimaailmoissa (siis esim. Habbo Hotel) voi käyttää vain yksi henkilö kerrallaan, ja niiden määrä on rajallinen. Näin ne saavat ihmisen mielessä esineen kaltaisen statuksen. Kun lähettää virtuaalisen lahjan, niin siihen liittyy tietyllä tavalla samoja merkityksiä kuin konkreettiseen lahjaan: se on juuri sinulle, siitä on maksettu tietty summa ja se on valittu tietystä joukosta.

Tänään Mobiili sähköinen yhteiskunta -kurssiin kuului vierailu Sanomataloon ja tutustuminen HS.fi -palveluun. Koska Sanomatalossa olin jo peruspuolituntiskierroksen nauttinut ennenkin, niin se nyt ei varsinaisesti hetkauttanut, mutta Hesarin verkkoversion toteutuksesta oli kiintoisaa kuulla uutispäällikkö Tomi Tyysterin kertomana.

Varsinaisesti mitään mullistavan uutta ei tullut vastaan, ja koska laukku piti jättää säilytykseen, en voinut tehdä myöskään muistiinpanoja. Mutta muutama mieleen jäänyt yksityiskohta kuitenkin näin tylsästi esitettynä:

- Hesarin keskusteluja on moderoimassa kolme henkilöä. Kommenttien määrä luonnollisesti kasvaa koko ajan (tuodaanhan keskustelumahdollisuutta yhä enemmän myös paperilehdessä esiin). Tietoa siitä, kuinka suuri osa kommenteista jää julkaisematta, ei tällä kertaa löytynyt. Jatkossa on mahdollisesti suunnitteilla mm. se, että "luotettujen" kommentit menisivät läpi ilman moderaatiota.

- Toimittajien toivotaan seuraavan mahdollisesti omista jutuistaan syntyviä keskusteluja, mutta homma on lähinnä "muun työn ohella".

- Saman konsernin muiden julkaisujen kanssa ei tehdä toimituksellista yhteistyötä. Teknisissä ratkaisuissa tehdään kyllä yhteishankintoja.  

- Kesän luetuin otsikko oli se, joka käsitteli "jättivagina" -taideteoksen liikkumista kaupungilla.

- Yleisesti ottaen kaikki säähän liittyvä kiinnostaa ja tuo aina kävijöitä, tyyliin "Myrsky saapumassa Helsinkiin" tai "Heinäkuu ennätyssateinen" 

- Lukijat lähettävät mielellään esimerkiksi eläinaiheisia kuvia (mahdollisuus on ollut käytössä kesän alusta). Mitenkään valtaisasti kuvia ei tule, vaikka toki toiveena olisi, että ihmisten aineistojen kautta syntyisi uutisiakin.   

- Jos sivuille on tulossa jokin erityinen mainosratkaisu, sen pitäisi kulkea myös HS.fi -toimituksen hyväksynnän kautta. Mutta muutoin perusbannerit ovat tietysti ilmoitusmyynnin heiniä ja siihen ei oteta kantaa.  

- Verkkohesarin tilattava versio ilmestyy nettiin vasta klo 6.30, josta valitin (joskus harvoin olen yrittänyt päästä Hesariini jo kuudelta). Syy on "tekninen" (mikä ja miksi, niin se nyt jäi vähän epäselväksi).  

- Ja TNS Gallup on se "virallinen" taho, joka mittaa suomalaisten sivustojen kävijämääriä. HS.fi on viimeisimmässä mittauksessa kahdeksantena.  

- - -

Jaikussa hiukkasen vierailusta keskusteltiin myös. Suviko otti vierailulla kuvankin! 

Lisäys seuraavana päivänä: Jaikun Suviko lisäsi hyviä näkemyksiä, jotka minulta unohtuivat. Kannattaa tsekata ne. 

Tänään suuntasin Luftiin kuulemaan Yritys 2.0 -kirjan porukan keskustelua. Itse en ole ollut mitenkään mukana tässä projektissa, lähinnä välillä vain vilkuillut, miten homma edistyy. Mutta nyt oli mahdollisuus nähdä ja kuulla Teemu Arinaa, jonka blogia olen kiinnostuksella seurannut.

Tein Luftissa muistiinpanoja, ja lupasin, että jotenkin jaan ne (valitettavasti en päässyt Lufitsta verkkoon, muuten olisin tietysti naputellut Jaikuun). Kun se sitten julkisesti kerrottiin koko porukalle, niin iski paineet, että pitäisi kirjoittaa jotenkin fiksumpaakin yhteenvetoa. Mutta onneksi oma blogi on oma blogi, joten teen kuten aina eli fiiliksellä menee tämäkin kirjoitus.

Lisäys 13.9. Teemun teksti ja esitysslidet löytyvät nyt hänen blogistaan.

Vuorovaikutuksesta syntyy suuria 

Teemun esityksessä yhtenä pääkohtana ja keskustelun herättäjä oli hänen Organisaatio 2.0:n vertaaminen ihmiskehoon.

Tässä ajattelussa luusto on yhtä kuin infrastruktuuri (yritysten taloushallintajärjestelmät jne): näitä standardisoituja ratkaisuja tarvitaan sujuvaan toimintaan.
Mutta meidän pitää olla kyvykkäitä reagoimaan ulkopuolelta tuleviin ärsykkeisiin: ihmiskehossa tätä edustavat aistit, ja webissä yhtä lailla pitää pörrätä tietääkseen, mitä siellä tapahtuu (sosiaalinen bookmarkkaus jne.)
Hermoverkko vastaa jakamista ja löytämistä, kuten syötteet.
Aivoja edustavat mm. wikit, tietojen yhdistäminen ja jakaminen, tägääminen.

Teemu korosti koko esityksessään kommunikaation tärkeyttä kaikessa toiminnassa. Tässä vertauksessa se vastaa verenkiertoa. "Hengen luo lopulta vuorovaikutus", Teemu tiivisti.

Lisää luonnontieteellistä vertauskuvallisuutta tuli siitä, kun Teemu kertoi ajatuksen (kenen tämä oli, se jäi minulta merkitsemättä muistiin) siitä, että yritykset ovat kuin soluja, joissa solukalvon avulla pyrkivät pitämään tiukkaa rajaa muuhun maailmaan. Blogit kuitenkin puhkovat tähän kalvoon reikiä, ja yritykset voivat siitä myös hyötyä. Esimerkiksi yritys saa blogin avulla kasvot, jonka ansiosta se tulee asikkaille läheisemmäksi. On ikään kuin vaikeampaa vihata yritystä, joka viestii henkilöidyllä blogilla.

Fiksut ja vielä fiksummat käyttäjät 

Kuluttajuuteen liittyen Teemu toki puhui myös open source -ratkaisuista ja niiden innokkaista kehittäjistä, crowdsourcingista ja ylipäätään asiakkaiden mukaanottamisesta. Ihmiset joka tapauksessa jakavat kokemuksiaan ja tietojaan netissä, niin miksipä sitä ei hyödynnettäisi esimerkiksi käyttöohjeiden laatimisessa. Toki tässäkin taas todettiin niitä vanhoja tuttuja asioita eli sitä, etteivät kuluttajat osaa välttämättä kertoa, mitä haluavat, koska oma kokemuspiirimme on rajallinen. Toisaalta käyttäjät kuitenkin saattavat löytää tuotteille sovelluksia, joita sen kehittäjä ei olisi itse osannut ajatella. 

Teemu muistutti siitä, että teknologiat ovat "ruumiimme jatkeita", kuten auto on jalkojen jatke. Teknologiat saavat näkemään asioita uudella tavalla, mutta ylipäätään pitää luoda prosesseja, sillä pelkkä tekniikkahan ei tietysti riitä.

Ihmisen evoluution seuraavana askeleena Teemu esitti verkottuneen ihmisen, Homo Contextus. Aivojen koko kasvaa virtuaalisesti: ihminen ylittää fyysisen vuorovaikutuksensa rajoitteet modernin teknologian avulla ja hajauttaa tietoisuuttaan. Näin voidaan myös ratkaista suurempia ongelmia kuin yksilöinä kykenisimme.

- - -

Teemun puheenvuoro nostatti kommentteja erityisesti ansaintaan ja tekemisen motiiveihin liittyen. Tätä keskusteluahan tietysti käydään nyt vähän kaikkialla. Lisäksi myös pohdittiin ylipäätään webin tulevaisuutta. Teemu totesi, että varovainen on toki syytä olla ja menneisyyttä pitää tuntea, vaikka tulevaisuutta rakennetaankin.

Tutkijat blogaamaan!

"Virallisemman" osuuden jälkeen jäin vielä rupattelemaan yleisesti. Teemun kanssa tuli vielä puheeksi sekin, etteivät Suomessa asiantuntijat vielä kovin merkittävästi blogaa. Ja yksi puutteellinen ryhmä ovat tutkijat, joita on ilmeisesti vaikea vakuuttaa siitä, että blogaaminen olisi hyödyllistä. Tieteellisessä maailmassa elää vahvana pelko siitä, että "joku varastaa" ideat ja ajatukset. Netissä kuitenkin on se hyvä puolensa, että jälkikäteen voi kohtuullisen helposti todistaa ilmaisseensa ajatuksen ensimmäisenä.

Ja itse tykkään tietysti myös siitä, että lähteet on helpompi löytää ja linkitysten kautta myös niiden julkituominen on vaivatonta.  

Olen nyt istunut kolme luentokertaa Helsingin yliopiston viestinnän laitoksen "Mobiili sähköinen yhteiskunta" -kurssilla. Kurssin paras anti on ollut Suvin ideasta lähtenyt Jaiku-kanava. On ollut kiinnostavaa testata, miten Jaiku, "mikroblogaaminen", tällaisessa tilanteessa.

Lyhyesti sanottuna: toimii yllättävän hyvin! Etenkin tänään, kun minä ja Salla istuimme luennolla ja Suvi oli flunssassa kotona, ja Jaiku-ketjuun kommentoi vielä muitakin, jotka eivät kurssilla ole, mutta joita aihe kiinnostaa.

Luennolla käsitellyt asiat tulee kirjattua jollain lailla ylös, mutta muiden kommenttien ja linkkien avulla aiheeseen saa lisää syvyyttä. Keskustelu myös jatkuu luentojen ulkopuolella ja täydennystä aihepiiriin syntyy tätä kautta.

Käyn nyt vielä pitkästi läpi, miten homma käytännössä on toteutettu, mitä hyvää ja huonoa siinä mielestäni on ja muuta mieleen tullutta.

Alkuun pääsee helposti 

Jaiku-kanavan perustaminenhan on simppeliä. Kun olimme Jaikussa aiheesta puhuneet ja istahdin ensimmäiselle luennolle, niin pistin kanavan pystyyn ja naputtelin ensimmäisellä luennolla sinne lähinnä perusmuistiinpanotyyppistä tavaraa.

Me kolme, Suvi, Salla ja minä, olimme sen verran Jaikua käyttäneet, että homma ja idea oli tuttu. Suvi ei valitettavasti päässyt omalla koneellaan verkkoon luentotilasta, mutta hän kommentoi aiheita jälkikäteen, kuten myös Salla. Jo ensimmäistä luentokertaa kommentoivat myös muut, mikä kannusti siihen, että ajatus ei ole hullumpi.

Luennoillamme ei ole kovin paljon syntynyt keskustelua. Jaiku sen sijaan laajentaa keskustelun luentosalin ulkopuolelle, niin ajallisesti kuin paikallisesti. Jos luentokeskustelu olisi vilkasta, niin oma jaikuiluni olisi varmaan vähäisempää, eikä sille varmaan kokisi samaa tarvettakaan. Nyt kirjoittamiselle on aikaa ja tilaa.  

Toisaalta jos jokainen kurssilla oleva olisi mukana Jaikussa, niin tilanne menisi hankalammaksi. Kenties pitäisi jakaa rooleja tyyliin niin, että pari kirjoittaa tiukasti muistiinpanoja ja muut seuraavat ja heittävät omia kommenttejaan.

Matala kynnys osallistua 

Jaikun etuna on nimenomaan matala kynnys osallistumiseen. Se ei juuri vaadi teknisesti osaamista, ja kun mikroblogaamisen ajatuksen ymmärtää, niin ei myöskään nosta rimaa omien kommenttien heittelyyn liian korkealle. Tietysti käytössä pitää olla nettiyhteys ja päätelaite, jolla kirjoittaminen sujuu vaivatta.

Toki Jaikussa vaikuttavat samat ryhmädynamiikan ja kommunikaation säännöt kuin muuallakin. Isommassa porukassa toiset olisivat varmasti Jaikussakin enemmän äänessä, toisen seurailijoina. Mutta silti uskon, että myös hiljaisemmille Jaiku tarjoaisi paremman kanavan saada äänensä esiin kuin normaali luokkakeskustelu.

Itse olen huomannut sen, että Jaikussa tietty oman tyhmyyden tunnustaminen on helpompaa. Huomaan, että tietyissä asioissa muut ovat paljon itseäni tietäväisempiä, joten mielenkiinnolla vain luen kommentit ja ihastelen. Toisaalta sitten joissakin aiheissa olen itse oman taustani vuoksi enemmän asiantuntija. Näin sekä oppii että pääsee jakamaan omaa tietoaan.  

Joskus olisi kiva kokeilla sitä, että Jaiku-kanava heijastuisi luentosalin seinälle, erityisesti, jos mukana olisi laajempi joukko kirjoittamassa. Näin tietysti myös luennon pitäjä voisi bongata kanavalta kysymyksiä tai ihmettelyitä.

Opetuksesta avoimempaa ja arvioille alttiimpaa? 

Luennoitsijoiden suhtautuminen jaikuiluun varmasti vaihtelee. Minä kerroin kurssia pitävälle Seppo Sisätölle kanavasta ja lähetin sinne linkin. Suuremmin hän ei ole asiaa vielä kommentoinut. Mutta Jaiku olisi helppo tapa saada palautetta ja uusia ideoita myös kurssin vetäjälle. Toki siellä asettuu myös arvostelulle alttiiksi, mutta missäpä nykyisin ei.  

Itse voisin myös kuvitella vähintään vilkaisevani jonkun toisen kiintoisan opintojakson Jaikua, vaikka en itse kurssille osallistuisi. Ja jotain tämänkaltaista olen toki tehnytkin, kun olen seurannut kotona esimerkiksi Suvin jaikuiluja seminaarista. Hyvin tehdyt kiteytykset toimivat tiedonvälityksessä mainiosti, paremmin kuin jostain netin syövereistä mahdollisesti kaiveltavana olevat powerpoint-kalvot.

Lisääkö vai vähentääkö keskittymistä? 

Tietysti Jaiku vie välillä huomion pois itse luennosta, kun jää tutkailemaan linkkejä tai lukemaan muiden kommentteja. Mutta milloin opiskelijat muka sataprosenttisesti olisivat kiinnittäneen huomionsa opetukseen? Omalla kohdallani Jaiku oletettavasti lisää tarkkaavaisuutta, sillä kun kerran kanavalla on, niin kokee velvoitteekseen myös kirjoittaa sinne.  

Ja ainakin Jaiku-kanava on lisännyt tietämystäni! Muiden jakamat linkit ja kommentit ovat sen verran avartavaa tietoa, että niistä oppii enemmän kuin pelkällä luennolla. Lisäksi omaa tietämystään joutuu myös prosessoimaan ja pohtimaan aktiivisesti.

Jaiku tai vastaavat ratkaisut ovat varmasti kokeilemisen arvoinen myös muissa tilanteissa: yksi lisä oppimiskeinoihin jo vanhojen tuttujen rinnalle (kirjoitanhan nytkin ikään kuin oppimispäiväkirjaa tästä jaikuilusta). Tietysti kyseessä on oma maailmansa, jonka tavat pitää oppia, mutta sen oppii, kun kokeilee.  

- - -

Salla pisti linkin Virtuaaliyliopiston artikkeliin sosiaalisen median hyödyntämiseen opetuskäytössä (kirjoittajat Kirsi Laitinen ja Marko Rissanen).

"Perinteinen opiskelija-opettaja asetelma hämärtyy ja tilalle syntyy vuorovaikutuksellinen yhteisö. Opettaja on myös yhteisön jäsen ja hänen tehtävänsä on olla oppimisprosessin ohjaaja ja motivaattori. Opiskelijalle sosiaalinen web mahdollistaa muutoksen kohti yksilöllisempää opiskelua ja oppimista. Tiedolla on uudenlainen asema. Tieto syntyy yhdessä tekemällä ja sitä voidaan tuottaa suoraan web 2.0 palveluihin mm. blogeihin ja wikeihin. Sosiaalisen median palvelut avaavat uusia tapoja opiskella ja tuovat kustannustehokkaamman toimintatavan."

Kun toukokuussa olin Jyväskylän blogimiitissä, niin ainakin Hessun kanssa tuli pohdintaa blogikirjoittamisen eroista sukupuolten välillä. Hän oli kiinnostunut touhusta teknologialähtoisesti, minä taas viestinnällisistä syistä.

Muutoinkin olen aina välillä miettinyt sukupuolten eroja blogaamisessa: että onko se vain minun fiilikseni, että tuttavapiirin blogaavat miehet julkituovat blogeissaan usein oman nimensä ja kirjoittavat "yleistä" asiaa, kun taas naiset pistävät nimimerkin, jonka takana haluavat myös pysyä, ja kirjoittavat henkilökohtaisempaa päiväkirjaa.  Tai esimerkiksi naistoimittaja pitää ikää kuin työnsä puolesta yhtä blogia ja kirjoittaa nimimerkillä toista.

Sivusilmällä olen vilkuillut aihetta käsitelleitä tutkimuksia. Nyt Marjut nosti esiin Mining the Blogosphere: Age, gender and the varieties of self-expression -tutkimuksen. Samaan syssyyn Pirkka pohtii netin miehisyys/naisellisuus -aspektia ja toteaa, että digiboksi on luonteeltaan mies ja blogi nainen.

Eli lienee aika pureutua aiheeseen tarkemmin: vaikuttaako sukupuoli blogikirjoittamiseen ja miten? Tutkimukset ovat muualta maailmalta, mutta olettaisin, että samoja lainalaisuuksia löytyy myös suomalaisesta blogosfääristä.

Naiset ovat kiinnostuneempia sosiaalisesta puolesta 

"Effects of Age and Gender on Blogging (pdf)" -otsikon alla kerrotaan, että miesten ja naisten blogaaminen eroaa merkittävästi. Kaikenikäiset miehet kirjoittavat enemmän politiikasta, teknologiasta ja rahasta kuin naiset. Naiset kertovat omasta elämästään ja myös käyttävät persoonallisempaa kieltä. Pieni, mielenkiintoinen havainto ikään liittyen on, että blogaajien vanhenemisen myötä käytetään enemmän hyperlinkkejä.

Brittiläisiä blogeja tutkineet Sarah Pedersen ja Caroline Macafee vahvistavat, että myös sillä suunnalla linjaus on sama kuin Yhdysvalloissa. Naiset ilmoittivat olevansa kiinnostuneempia blogaamisen sosiaalisesta puolesta, kun miehet taas taas tiedosta ja mielipiteistä. Miesten blogit olivat myös teknisesti kehittyneempiä. Yksityisyys oli tärkeää naisille (sekä homoseksuaaleille sukupuolesta riippumatta).

Tutkijat toteavat, että kaikki nämä tekijät voivat selittää sitä, että Britanniassa naisblogaajien julkinen profiili on miehiä alhaisempi.

Alussa mainittu, Marjutin vinkkaama tutkimus keskitty kielelliseen ilmaisuun ja tukee samaa "miehet tekniikkaa, naiset tunteita" -ajattelua.

"In content–based features, we see the factors Religion, Politics, Business, and Internet used more frequently by male bloggers, while the factors Conversation, AtHome, Fun, Romance, and Swearing are more often used by female bloggers."

Teinien blogit "enemmän samankaltaisia kuin erilaisia" 

Toisaalta Gender, identity, and language use in teenage blogs -tutkimuksessa Huffaker ja Calver toteavat, että eri sukupuolta olevien nuorten blogit ovat keskenään enemmän samanlaisia kuin erilaisia.  

"Perhaps the technical ease of use of blogs levels the differences between males and females, or perhaps this generation of Internet users is becoming more androgynous in its online communication and interaction."

Ne syvällisemmät taustat ja minä itse

Onko tällä sukupuolisuudella ja sen tutkimuksella sitten oikeasti väliä ja mitä kaiken taustalla on? Melissa Gregin tekstiä esittelevässä tiivistelmässä todetaan:

"It argues that generalisations about the so-called ‘trivial’ content of women’s blogs are of little use to the extent that they leave the apparently opposite term - ‘political’ - undefined. The chapter aims to situate discussions about gender and political participation within a wider historical and intellectual framework. In doing so, it suggests that both gender and blogging reflect broader social anxieties about an expanding public sphere."

Taustalla siis lymyilee historiallista, kulttuurisia ja sosiaalisia tekijöitä, ja miesten blogit nähdään helposti merkittävimpinä kuin naisten kirjoittelut. Naiset eivät siis kirjoita politiikasta, koska eivät siinä muutenkaan ole olleet mukana.

Minä miellän kirjoittavani Kulutusjuhlaan myös yhteiskunnallisesti merkittävämpää tekstiä: siellä olen "vaikuttaja". Marinadi-blogissani olen selvästi naispäiväkirjailija.

Tässä Mari Koo -blogissanikin ilmeisesti näkyy naisille tyypillisempiä tapoja miettiä myös asiantuntijuuttaan. Olenhan tuonut julki epäilykseni mm. omasta tietämättömyydestä, enkä ole vain kirjoittanut "tiukkaa asiaa" ja mielipiteitä: minulla on esimerkiksi kategoria "Fiilikset", jotta voin tunteilla.

Viestimieli aloitti

Oma mainos ensiksi eli  siis perustin toiminimen nimeltä Viestimieli. Palveluita saa ostaa! Nettisivusäädöissä ja muussa touhuissa sain onneksi apua itseltäni fiksummilta, eli Ilkka teki hienon työn webmasterinani ja Oopa suunnitteli logon.

Blogaaminen kannattaa: en ole lainkaan varma, että minulla ensinnäkään olisi koko toiminimeä ilman tätä blogi-intoilua, ja toisekseen sitä kautta olen tutustunut osaaviin ihmisiin, kaverustunut ja ystävystynyt ja saanut apua. Se on hienoa se!

Kuohuntaa muotiblogeissa lehtijutun vuoksi

Melkoisen mylläkän Hesarin kuukausiliitteen muotiblogijuttu herätti: toimittaja nosti saamansa palautteen esiin omassa blogissaan. Monet muotiblogaajat kokevat, että juttu vähätteli ja arvosteli heitä, vaikka itse en jutun sävyä todellakaan tällaiseksi tulkinnut.  

Mutta eihän tämä sinällään uutta ole blogeista kirjoittaessa. Älähdyksiä tulee, kun blogeja käsitellään valtamediassa, koska eihän tätäkään ilmiöitä koskaan voi selittää niin kaikenkattavan hyvin, että jokainen kokisi toimittajan siinä onnistuneen.

Tampereella seminaari lokakuussa

Mediakasvatusseuran, Tampereen yliopiston mediakasvatushankkeen ja Tampereen yliopiston kasvatustieteiden laitoksen kaikille avoin seminaari "Hei me blogataan!  Digitaalisen lukutaidot sosiaalisen median käytänteissä" lokakuun 15. päivä. Ajattelin tyrkyttää omaa esitystä työryhmiin, kun kerran sana on vapaa.

Jaiku mukana Mobiili sähköinen yhteiskunta -kurssilla

Neljänneksi: Olen mukana viestinnän laitoksen järjestemällä Mobiili sähköinen yhteiskunta -kurssilla, joka alkoi eilen. Kurssia varten perustin luennon alussa oman Jaiku-kanavan, johon on nyt lisäkseni liittynyt pari kurssilaista ja muita kiinnostuineita. Eli näin nyt sitten testataan, miten tuollainen tapa sopii omaan oppimiseen. Ainakin nyt tuntuu, että perusluentoistumisen oheen sai näin hyvää lisämeininkiä ja keskustelu aiheen tiimoilta laajenee luentosalin ulkopuolelle.

Opiskelijat kampanjoivat Facebookissa ja saivat brittiläisen pankin perumaan suunnitellun korkojen noston, kertoo BBC:n uutinen (via Digivirta, jossa tarkempi selostus suomeksi).

Tuhannet opiskelijat uhkasivat HSBC-pankkia boikotilla Facebookissa. He perustivat yhteisön, johon nopeasti liittyi yli 5000 jäsentä. Tämä sai pankin perumaan suunnitelmansa.

Ilmeisesti kyseessä on ensimmäinen Facebookin kautta tehty kuluttajaboikotti, joka on johtanut yrityksessäkin tekoihinkin.

Kiinnostava tapaus, saa nähdä, syntyykö näitä enemmänkin ja mitkä ovat vaikutukset. Nettiaddresseihin verrattunahan Facebookissa ihmiset osallistuvat "aidommilla" henkilöllisyyksillään, eli kun addresseissa ei voi todentaa henkilöitä, niin Facebookissa se onnistuu huomattavasti helpommin.

Mutta toisaalta jos boikotteja syntyy kuin sieniä sateella ja niihin osallistutaan noin vain, niin painoarvo vähenee. 

Mutta kuten tänään puhuessani Demos Helsingin ja Dodo ry:n tilaisuudessa totesin, niin onhan Facebookissa muuten kuluttajien väliseen tiedonvälitykseen mahdollisuuksia, jotka jo itse olen havainnut. Jos heittää sinne kysymyksen suosikkikahvilasta tms., niin sen saa laajalle porukalle, joka kuitenkin koostuu tutuista (eli luotettavista) henkilöistä. Sama toiminto on tietysti ollut jo kaikenmaailman IRC-kanavilla ja muualla, eli eihän tämä mitään mullistavaa ole nettiäkään ajatellen.

 

Hesarin kuukausiliitteessä on Palménin tekemä laaja artikkeli suomalaisista muotiblogeista (s 66-73) . Juttu nostaa esiin haastattelumuodossa muutamia kirjoittajia (mm. Luxuriouksen kolmikon ja Indien), ja asiantuntijakommentti nuorten rahankäyttöön ja kuluttaja-asenteisiin on pyydetty tutkija Terhi-Anna Wilskalta.

Blogosfräärin yksi, kovasti viimeisen vuoden aikana noussut ilmiö oli tuotiin mukavasti esiin näiden blogikirjoittajien itsensä kautta.

Moni ns. tavisblogaajakin on kommentoinut muotiblogeja, milloin ilahtuneena, milloin huvittuneena, toisinaan ärsyyntyneenä tai jopa lohdullisuutta saaden. Jos aiemmin neuleblogit olivat meille taviskirjoittajille oudompi ryhmä, niin nyt muotiblogit kohoavat kovaa vauhtia suomalaistekin blogien joukossa omaksi osa-alueekseen. Siellä pyörii aivan oma porukkansa, runsaasti nuoria tyttöjä, joista monet ovat hyvin aktiivisia blogaajia. Ja kommentoinnin määrä on myös suuri. 

Blogit ja kansalaisjournalismi -aihe on tällä vikolla ollut vahvasti esillä monessa blogissa, Maija Aallon Uutispöytälaatikko-blogin tekstistä löytyy linkkejä. Muotiblogimaailmassa on jo mielestäni jo aineksia sellaiseen "tekemisen meininkiin": esimerkiksi Desthea tuottaa blogiinsa haastatteluita, tiedottaa ajankohtaisista tapahtumista ja kirjoittaa kokemuksiaan muotimessuilta. Ja löytyy myös kriittistä asennetta.    

Eli mitäs mieltä olet, Teppo, onko tässä kaipaamasi "blogimaailman journalistinen extremeduudsoni"? (Ja jep, se Tepon 100 tuntematonta -sarja on hieno!)

- - -

Aiemmin olen kirjoittanut muotiblogeista mm. ruotsalaisten blogimainontaa käsitellessäni sekä kevättalvella, kun vähän tarkemmin selailin suomalaisia muotiblogeja. 

- - -

Ja vielä lisäys muuhun blogimenoon liittyen:

Blog Day jäi eilen viettämättä, koska asioita oli sen verran priorisoitavaa sairaalareissuni jäljiljä. En siis vain jaksanut miettiä, mitkä viisi blogia nostaisin esiin.  Sen sijaan Auringonkukkametsässä on tehty ansiokasta työtä ja koottu päivään osallistuneita suomenkielisiä blogeja listaksi.

Ja mikäpäs estää esittelemään hyvä blogilöytäjä muulloinkin kuin nimenomaisena päivänä: jotenkin tuntuu, että tämä puoli oli aktiivisempaa joskus aikaisemmin, kun blogeja oli vähemmän. Itsekin voisin kyllä olla tämän suhteen aktiivisempi, monta hyvää blogia on tullut vastaan, jotka olisi syytä huomioida.

Olisi vaikka mitä kirjoitettavaa mielessä, kun tässä on mennyt muutama päivä tiiviisti offline-elämässä (umpilisäkkeen poiston ja sen jälkimainingit) ja blogeissa on sillä välin käyty mm. kaikenlaista kansalaisjournalismikeskustelua.

Mutta aloitettakoon suma mainostamalla ensi maanantaina olevaa Kuluttaja, Nyt! -pikaseminaaria (tilaisuus myös Facebookissa esillä, sinne kannattaa myös ilmoittautua, vaikkei se pakollista olekaan). Minä olen mukana yhtenä puhujista: aion tietysti saada kaikki sympatiat sillä, että olen äskettäin maannut leikkauspöydällä…

Muita, oletettavasti minua ja umpilisäkettäni mielenkiintoisempia, ovat tutkija Mikko Rask, Keskon ex-kehitysjohtaja Jouko Kuisma ja ympäristöjärjestö Dodon sihteeri, ympäristöasiantuntija Pauliina Jalonen.

Tervetuloa siis Demos Helsingin tiloihin eteläiseen Helsinkiin Laivurinkatu 41:en klo 17-19!

Minulta pyydettiin Ylen uutisiin kommenttia Hopottajista, ja tietysti suostuin. Koska oletettavasti tv:ssä asiastani kuuluu vain todella pieni osa, niin selvitän näkemystäni näin kirjoitetussa muodossa. (Pätkä tekstiä aiheesta Ylen nettisivuilla.) Lisäys: Ohjelma on katsottavissa Ylen Areenan kautta.

Hopottajathan ei enää ole Suomessa ihan uusi juttu, ja kun systeemi lanseerattiin vajaa kaksi vuotta sitten, niin jo ensireaktioni oli pikkuisen nihkeä. Mielestäni hyvä tuote saa puskaradiomainetta ihan ilmaiseksi, vaikka toki ymmärrän, että Hopottajien käyttö voi tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta sanan levittämiseksi. Mutta kyllä yritys voi vain jakaa tuotteitaan suoraan kuluttajille ja pyytää palautetta, jos haluaa.

Hopottaja siis rekisteröityy palveluun ja saa kampanjatuotteen veloituksetta käyttöönsä sekä ohjeet hopotukseen. Sitten hän kerää ns. hopotuspisteitä, jotka lasketaan sen mukaan, kuinka hän raportoi hopotuksiaan (sekä kasvokkaisia että esim. sähköpostitse tekemiään), ja eniten pisteitä keränneet palkitaan.

"Hopotttaja raportoi Hopotuksensa netissä ja arvioi Hopotuksensa onnistumista tapauskohtaisesti. Raportista käy ilmi myös kenelle, koska, mitä ja miten hän on hopottanut."

Säännöissä kerrotaan vielä seuraavaa: 

"Raportin tulee palvella kampanja-asiakkaan tarpeita. Palveluntuottaja voi pyytää Hopottajaa täydentämään ja täsmentämään hopotusraportteja, jotta raportti täyttää sille määritellyt edellytykset, ja jotta Hopottaja saisi siitä Hopotuspisteitä.

Palveluntuottajalla on oikeus oman yksinomaisen harkintansa mukaan olla hyväksymättä Hopotusraportteja, määrätä Hopotuspisteille kampanja- tai Hopottajakohtainen maksimi tai tehdä muita rajoituksia Hopotuspisteiden kertymiseen tai niiden perusteella mahdollisesti suoritettaviin palkkioihin."

Mitään varsinaista takuuta siitä, että hopotusraportti olisi aito, ei siis sinällään ole. Tämän vahvisti myös toverini, joka on ollut mukana hopottajissa. Hän totesi, että oli tuntunut suorastaan kornilta täytellä raportteja tyyliin "naapurille tuossa postilaatikolla tuotteesta kerroin", ikään kuin kukaan niin tekisi.

Hän mainitsi myös nähneensä jonkin hopotettaviin tuotteisiin liittyneen, hyvin laaditun blogitekstin, joten sinällään tietysti hopotus voi hämmentää blogeissakin. Tätä en osaa toistaiseksi pitää kovin suurena ongelmana: jos on saavuttanut "hyvän blogimaineen", niin tuskin sitä haluaa riskeerata hopottamalla jostain, jota pitäisi oikeasti huonona.  Toki anonyymisti voi vaikka blogin perustaa pelkkää hopotusta ja muuta tuotekehua varten, mutta enpä usko näitä vielä suuremmin olleen.

Normaali kuluttajan valintaprosessi puuttuu 

Lisäksi Hopottaminen sisältää mielestäni useita heikkouksia niin kuluttajien kuin sitä käyttävän yrityksen kannalta.

Puskaradio perustuu ihmisten väliseen luottamukseen. Hopottajia ei varsinaisesti kehoteta kehumaan tuotteita, mutta koska tuote on saatu veloituksetta, niin kuluttaja ei ole tehnyt "normaalia" valintaprosessia. Lisäksi hopotuksen saa kuulemma kertoa tutuille, mutta sittenhän se vie pohjan puskaradioajatukselta. "Hopotan teille nyt tätä, kun sit saan niitä pisteitä." 

Jos hopottaja kehuu tuotetta, josta ei oikeastaan niin piittaa, niin hänhän huijaa niin itseään, tuttujaan kuin kampanjan järjestäjää. Mutta houkutus tällaiseen lienee kohtuullinen, koska vain hopotusraporteilla voi saavuttaa sen mahdollisen lisäpalkkion. Enkä todellakaan tiedä, miten noita hopotusraporttien oikeellisuuksia voisi tarkistaa. Tuttuni kertoi, että jotkut olivat keränneet hopotuspisteitä niin paljon, että mahdottomalta tuntui niiden kertyneen aitojen hopotusten perusteella.

Yritys taasen ei mielestäni voi olla varma, että saatu palaute on aidosti rehellistä. Näin ollen tällaisesta kampanjasta maksaminen on varsin turhaa.

Blogeilla tavoitetaan esimerkiksi tietyt harrastajaryhmät 

Hopottamisen tyylistä puskaradiotoimintaa voisi harjoittaa muutenkin ja aidommalla otteella, ja varmasti niin tehdäänkin. Kun tuote on hyvä, niin se saa mainetta, ja myös netissä.

Esimerkiksi Krista on raportoinut neuleblogeissa levinneestä tiedosta Kool Aid -jauheen soveltuvuudesta lankojen värjäämiseen. Tuotteen maahantuoja totesi sähköpostissaan Kristalle: "Eli kyllä juuri tämän Kool Aidin kohdalla blogien kirjoittelulla on ollut suuri merkitys Toki pitää itse myyjänä huolehtia asiakkaistaan niin että blogeissa kirjoitetaan positiivisesti tai missä tahansa. Jos palvelisin yhdenkin asiakkaan huonosti, voit varmasti arvata että myös se tieto viedään blogiin…
Olen itse laittanut mainoksen ainoastaan omalle nettisivulle.Blogit ovat hoitaneet oikeastaan koko mainostamisen."

Tokihan nettiä ja yhteisöjä Suomessakin ihan tosissaan ja rahalla käytetty tuotteiden lanseeramiseen. Yksi esimerkki eli Fazerin salmiakkisuklaa ja IRC-galleria esiteltiin Luovat-blogissa (ja jota Vesa kriittisesti arvioi Otsoni-blogissaan).

Kehun aiheesta mutta en vain rahasta

Kyseisen tv-pätkän toimittaja kysyi, onko minuun oltu yritysten taholta oltu yhteydessä ja tarjottu tuotteita Kulutusjuhlaan arvioitavaksi. Näin ei ole tapahtunut, vaikka toki olisin valmis asiasta keskustelemaan ja mieluusti ottaisin kaikenlaista ilmaiseksi arvioitavaksi.

En vain missään tapauksessa halua sitoutua kehumaan tuotetta, jos en olisi sitä mieltä. En olisi valmis ottamaan riskiä, että puhun hyvää jostakin vastoin aitoa mielipidettäni, ja kyllä se olisi vastoin periaatteitanikin.

Mutta jos firma uskoo siihen, että olen kohderyhmän edustaja, joka tuotteesta/palvelusta tykkää, niin tänne vaan! Ja tietysti tuon mahdollisten arviointieni kohdalla esiin, jos sattuisi tällainen diili jostain syntymään. Läpinäkyvyytta ja avoimuutta lienen toistellut kyllästymiseen asti.

Lisää aiheesta mm. seuraavissa aiemmissa kirjoituksissani:

Markkinointi näkyy jo Ruotsin blogeissa

Flogit floppaavat 

Haja-ajatuksia blogeista ja kulutuskirjoittelusta 

(Ja tietysti otan mieluusti kommentteja vastaan ja kerron lisää mielipiteitäni, saa ottaa yhteyttä suoraankin. Lisäksi olen tietysti kiinnostunut kuulemaan suomalaisista WOM (word-of-mouth) -kampanjoista!) 

Taannoin nurisin blogikommenttien seurantaan tarkoitetun coComment -palvelun käytettävyyden huonontumisesta uuden version myötä ja siitä, ettei eroonkaan päässyt ihan vaivatta. Ilmoitin myös sen, etten ota palvelua käyttöön uudelleen ihan helposti, kun hermot olivat menneet.

Mutta nyt voisin jo heltyä, sillä sen verran pahoittelevan anteeksipyynnön coCommentin porukka oli laatinut palveluun rekisteröityneille. Sain sen eilen sähköpostiini.

"Firstly, an apology.  The upgrade of coComment to Version 2.0 Beta has been difficult and I know that, as users, you have been inconvenienced.  We are sorry and promise not to do it to you again."

Sähköpostissa selvitetään ongelmien syitä ja mitä niille on tehty. Lisäksi kerrotaan mm. se, että lopullinen versio julkaistaan syyskuussa ja edelleen toivotaan käyttäjiltä palautetta ja kommentteja.

"We will not, in future, shy away from developing the product to move it forward BUT we won’t try and do quite so much in one go! Please feel free to email us personally with your feedback/comments and thank you for your patience and understanding."

Tämä on tietysti hyvä esimerkki siitä, kun palvelua tarjoava taho myöntää virheensä avoimesti ja pahoittelee tapahtuneita, niin asiakas on heti tyytyväisempi. Toimii missä tahansa asiakaspalveluun liittyvässä.

Jäin tosin kaipaamaan sitä, että tämä sähköpostiviesti olisi julkaistu esimerkiksi coCommentsin omassa blogissa. Nyt siellä on viimeisin päivitys alkukuun päiviltä, jossa myös todetaan ongelmat. Että kyllähän se blogi olisi paikka, jossa juuri näitä julkisia anteeksipyyntöjä olisi myös tuoda ilmi.

Jotta tiedekunnassamme säilyttäisi jatko-opiskeluoikeuden, on vuoden sisällä opiskelijaksi hyväksymisestä jätettävä opinto- ja tutkimussuunnitelmat. Oma ensivuoteni lähenee loppuaan, ja mitään näkyvää en siis varsinaisesti ole saanut jatko-opintojen suhteen aikaan. Nyt sitten taas kirjoittelin tutkimussuunnitelmaa uusiksi, ja ajattelin ottaa kohteeksi muoti- ja trendiblogit ja niiden kulutuskirjoittelun. Olisi jo sentään hiukkasen rajausta aiheeseen.

Mutta näillä näkymin uhkaan jäädä ikuiseksi "väitöskirjaa aloittelevaksi". Täytyy myöntää, että pidän jatko-opintoja jonkinlaisena takaovena: jos ei ole muuta, niin voin aina sanoa tekeväni niitä (tosin enpä ole edes yhtään apurahaa anonut, joten mitään rahoitusta tai ulkopuolista porkkanaa tälle harrastukselle ei ole).

Toisaalta nautin kyllä akateemisessa maailmassa pörräilystä. Se tuo ajatteluun erilaista näkökulmaa ja syvyyttä, ja sen kautta toki saa luotua myös kontakteja. Joten ehkä jonakin päivänä otan ja repäisen, alan tosissani pakertaa (kunhan on oma talous kunnossa!) ja se väitöskirjakin voisi syntyä.

Tosin kynnys esimerkiksi tieteellisen tekstin tuottamiseen on kohonnut korkealle, ja englanniksi en koe osaavani kirjoittaa oikeastaan mitään järjellistä. Siis kyllä näitä ylitettäviä kynnyksiä riittää.

Mutta jos nyt ensiksi se opintosuunnitelma johonkin kuntoon ja tutkimussuunnitelma proffalle hyväksyttäväksi. Säilyisi sitten edes tämä jatko-opiskelijan kätevä status, heh.

Facebookista pöhistään nyt 

Ongelmansa on siinäkin, että nettimaailmassa tapahtuu niin paljon ja vauhdilla, etten malta keskittyä vain blogeihin ja niihin liittyviin aineistoihin. Tänäänkin huomasin lukevani Facebookia tarkastelevasta tutkimuksesta (Ellison & al. 2007), koska olen itsekin nyt jotenkin ryhtynyt ajattelemaan, että se on näistä monista SNS (Social Network Sites)  -palveluista jollain lailla omaan elämään sopivan tuntuinen (profiilini). Suomalaisten käyttäjien määrä Facebookissa kasvaa vauhdilla ja omiakin tuttuja liittyy mukaan yllättävän vauhdikkaasti.

Facebookin lähtöpaikkanahan on Yhdysvallat ja sikäläinen opiskelumaailma, jonka tietysti huomaa Facebookia käyttäessään. Kyseisessä tutkimuksessa ovatkin kohteena juuri opiskelijat ja heidän Facebookin hyödyntäminen. Tutkimus vahvisti sen käsityksen, jonka olin itselleni Facebookista muodostanut: sitä käytetään ns. offline-yhteyksien ylläpitoon eikä juurikaan uusien suhteiden luomiseen. Facebookia kyselyyn vastanneet käyttävät varsin ahkerasti: kyselyyn vastannet seikkailivat sivuilla normaalisti 10-30 minuuttia päivässä ja heillä oli 150-200 toveria listattuna.

"Online social network sites may play a role different from that described in early literature on virtual communities. Online interactions do not necessarily remove people from their offline world but may indeed be used to support relationships and keep people in contact, even when life changes move them away from each other."

Itse en ole hirveän aktiivinen ollut näillä missään sivustoissa. Minun "offline"-lähipiirissäni on kovin monia sellaisia, jotka eivät ole juurikaan mukana "online", joten sikäli kaikki SNS-sivustoni kontaktit ovat toistaiseksi pitkälti samojen henkilöiden kanssa verkottumista, ja erityisesti tietysti blogeista tuttujen kanssa. Eli siis kontakteista puuttuu monta oikeasti minulle todella tärkeää ihmistä, ja sitten mukana on myös niitä, joita en ole koskaa edes tavannut ja joihin offline-yhteyskään ei välttämättä ole kovin vahva.

Joten Esinetarinoissa olevalle toteamukselle on helppo nyökytellä:

"Sellaista päivää ei tule, että kaikki hyppäävät Facebookin sivuilla klikkailemassa send me a beer -ikoneita. Sen sijaan ihmiset varmasti keskittyvät niihin mahdollisuuksiin, joilla saa höystettyä päiväänsä hieman vakavammin ajatuksin. Ne pitäisi saada näkyviin, jotta touhun mielekkyys kantaa hypen yli. Sielukkaat palvelut elävät kyllä."

(Facebookiin liittyviä muiden blogaajien lausahduksia kokosin tuonne TalSan Omaan sanaan ja varmaan teen sitä jatkossakin osuvien kommenttien tullessa kohdalle).  

Tällä viikolla on uutisissa on keskusteltu, kuinka verkkopalaute tukkii firmojen asiakaspalvelut. Samoihin aikoihin silmiini sattui artikkeli, jonka mukaan pankeille blogit voisivat olla keino parantaa asiakaspalvelua. Tässä Javelin Strategy -yhtiön tuottamassa raportissa toki tarkkailtiin yhdysvaltalaista maailmaa, mutta tietojen voisi kuvitella olevan sovellettavissa suomeenkin.

Eli yksi viidestä verkko käyttävistä kuluttajista lukee myös blogeja, mutta vain harvalla finanssialan yrityksellä on blogi. Raportissa todetaan:

"James Van Dyke, President and Founder of Javelin, notes: “Blogs are quickly becoming vital to many consumers that seek advice or opinions on a variety of topics with a more informal tone. Financial Institutions need to realize that brand management, customer-centricity and loyalty can be strengthened through a blog at relatively little cost, but only if the new rules are understood by established bankers."

Omasta mielestäni pankkisektorin blogit voisivat toimia varsin hyvin. Suomalaiset ovat ahkeria verkkopankkien käyttäjiä, joten pankin avaussivulla näkyvä viimeinen blogiteksti voisi helposti houkutella lukemaan. Blogin kautta tietoa voitaisiin jakaa kansantajuisella, helposti lähestyttävällä tavalla, ja samalla parantaa asiakaspalvelua.

Kenties blogi myös vähentäisi niitä asiakaspalveluun kohdistuvia kyselyitä, oli yrityksen ala mikä hyvänsä. Blogiin ei tarvitse nakata sitä "virallista tiedotetta", vaan voidaan tuoda nopeasti ja helposti julki esimerkiksi ruuhkatilanteet ja syyt niihin sekä tarjota vastauksia yleisimpiin kysymyksiin.

Blogaamisesta rahaa Ruotsissa, milloin Suomessa?

Haakanan Kari kirjoitti naapurimaan Metro-lehden aloittamasta blogipalkkioiden maksusta:

"Kun Metron blogipalvelussa toimivan bloggaajan blogi saa yli 5000 sivunäyttöä kuukaudessa, Metro perustaa automaattisesti pankitilin ja siihen kuuluvan Mastercardin, joka lähetetään kirjoittajalle. Lehti maksaa tuloista verot ja muut pakolliset maksut.

Nopealla etsimisellä en löytänyt Metron sivuilta mainintaa siitä, kuinka paljon ja millä mekanismilla rahaa kertyy."

Haakana kyseli myös ajatuksia siitä, milloin Suomessa ryhdytään vastaavaan toimintaa ja mikä taho on ensimmäisenä. Kommenteissa veikkailtiin ainakin Taloussanomia, ja Erkka totesi, että palkkiot sisällöntuottajille voivat tietysti olla muutakin kuin selvää rahaa, eli esim. etuja yhtiön tuotteisiin.   

Minä, media ja blogit

Kirkko & Kaupungissa on artikkeli suomalaisesta blogimaailmasta. Minäkin sinne kommenttini annoin.

Ja se shoppailua käsittelevä tämänviikkoinen Yle1:n Populaari-ohjelman keskustelu löytyy netistä.

 

Eilisessä Hesarissa oli juttua (€) poliitikkojen vaalien jälkeen hiipuneesta blogi-innosta. Tai siis useimpien tapauksessa kyse on siitä, ettei blogi ole kevään jälkeen päivittynyt käytännössä lainkaan.

Vaaleissa blogi on tietysti osa mainoskampanjaa. Mutta eipä pidemmän päälle ole kovin hyvää markkinointia, jos blogi aktivoituu lähinnä vain vaalien aikaan tai silloin, kun poliitikko ajaa jotain erityisen tärkeää asiaa läpi.

Juttuun haastateltu Jyrki J. Kasvi on yksi jo pitkään kirjoittanut suosituksi kohonnutta blogia.

"Kasvin mielessä hyvässä poliittisessa blogissa täytyy olla myös henkilökohtainen ulottuvuus, muuten siitä tulee helposti kuiva."

Niinpä. Harva jaksaa lukea vain poliittista paatosta, vaan kiinnostavassa blogissa pitää näkyä myös henkilö. Poliitikkokin on ihminen. 

Jutussa todetaan myös se, että harva poliitikko sallii bloginsa kommentoinnin. 

"Jyrki Kasvin mukaan kommentointi blogeissa ja niiden välillä on kuitenkin koko asian ydin.
"Poliitikot ovat olleet liian herkkähipiäisiä kommenttien sallimisessa", Kasvi sanoo."

Monen poliitikon blogiin sopisikin varmasti esimerkiksi se, että blogia pääsee kommentoimaan rekisteröitymisen jälkeen. Kommentointimahdollisuuden poisjättäminen kokonaan on, kuten Kasvikin toteaa, blogin ja sen mahdollistaman vuorovaikutuksen kannalta huono ratkaisu.  

- - -

Nyt olen peräti aktivoitunut niin paljon, että olen virallisesti "yksityinen elinkeinoharjoittaja". Kunhan vielä vähän käytännön asioita saan eteenpäin, niin kerron asiasta lisää. Mutta tietysti otan jo nyt mieluusti vastaan ehdotuksia kaikenlaiseen yhteistyön tekemiseen liittyen! Tavoitteeni on siis jotenkin tulevaisuudessa tienata yhdistämällä kuluttaja-, viestintä- ja nettimaailmakokemustani ja -osaamistani.

- - -

Ja vielä muistutuksena se, että huomenna pitäisi tulla Yle1:ltä klo 13 Populaari-ohjelman lähetys, jossa keskustellaan shoppailusta (minä, VTT Kalle Haatanen ja psykologi Totte Vadén).

- - -

Loppukevennysvideo: Web Crash 2007 ja kuinka blogaajiltakin meni elämä (kiitos Antille tästä!)