Mari Koo - Blogeja, kulutusta ja jatko-opiskelua

Olisi vaikka mitä kirjoitettavaa mielessä, kun tässä on mennyt muutama päivä tiiviisti offline-elämässä (umpilisäkkeen poiston ja sen jälkimainingit) ja blogeissa on sillä välin käyty mm. kaikenlaista kansalaisjournalismikeskustelua.

Mutta aloitettakoon suma mainostamalla ensi maanantaina olevaa Kuluttaja, Nyt! -pikaseminaaria (tilaisuus myös Facebookissa esillä, sinne kannattaa myös ilmoittautua, vaikkei se pakollista olekaan). Minä olen mukana yhtenä puhujista: aion tietysti saada kaikki sympatiat sillä, että olen äskettäin maannut leikkauspöydällä…

Muita, oletettavasti minua ja umpilisäkettäni mielenkiintoisempia, ovat tutkija Mikko Rask, Keskon ex-kehitysjohtaja Jouko Kuisma ja ympäristöjärjestö Dodon sihteeri, ympäristöasiantuntija Pauliina Jalonen.

Tervetuloa siis Demos Helsingin tiloihin eteläiseen Helsinkiin Laivurinkatu 41:en klo 17-19!

Minulta pyydettiin Ylen uutisiin kommenttia Hopottajista, ja tietysti suostuin. Koska oletettavasti tv:ssä asiastani kuuluu vain todella pieni osa, niin selvitän näkemystäni näin kirjoitetussa muodossa. (Pätkä tekstiä aiheesta Ylen nettisivuilla.) Lisäys: Ohjelma on katsottavissa Ylen Areenan kautta.

Hopottajathan ei enää ole Suomessa ihan uusi juttu, ja kun systeemi lanseerattiin vajaa kaksi vuotta sitten, niin jo ensireaktioni oli pikkuisen nihkeä. Mielestäni hyvä tuote saa puskaradiomainetta ihan ilmaiseksi, vaikka toki ymmärrän, että Hopottajien käyttö voi tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta sanan levittämiseksi. Mutta kyllä yritys voi vain jakaa tuotteitaan suoraan kuluttajille ja pyytää palautetta, jos haluaa.

Hopottaja siis rekisteröityy palveluun ja saa kampanjatuotteen veloituksetta käyttöönsä sekä ohjeet hopotukseen. Sitten hän kerää ns. hopotuspisteitä, jotka lasketaan sen mukaan, kuinka hän raportoi hopotuksiaan (sekä kasvokkaisia että esim. sähköpostitse tekemiään), ja eniten pisteitä keränneet palkitaan.

"Hopotttaja raportoi Hopotuksensa netissä ja arvioi Hopotuksensa onnistumista tapauskohtaisesti. Raportista käy ilmi myös kenelle, koska, mitä ja miten hän on hopottanut."

Säännöissä kerrotaan vielä seuraavaa: 

"Raportin tulee palvella kampanja-asiakkaan tarpeita. Palveluntuottaja voi pyytää Hopottajaa täydentämään ja täsmentämään hopotusraportteja, jotta raportti täyttää sille määritellyt edellytykset, ja jotta Hopottaja saisi siitä Hopotuspisteitä.

Palveluntuottajalla on oikeus oman yksinomaisen harkintansa mukaan olla hyväksymättä Hopotusraportteja, määrätä Hopotuspisteille kampanja- tai Hopottajakohtainen maksimi tai tehdä muita rajoituksia Hopotuspisteiden kertymiseen tai niiden perusteella mahdollisesti suoritettaviin palkkioihin."

Mitään varsinaista takuuta siitä, että hopotusraportti olisi aito, ei siis sinällään ole. Tämän vahvisti myös toverini, joka on ollut mukana hopottajissa. Hän totesi, että oli tuntunut suorastaan kornilta täytellä raportteja tyyliin "naapurille tuossa postilaatikolla tuotteesta kerroin", ikään kuin kukaan niin tekisi.

Hän mainitsi myös nähneensä jonkin hopotettaviin tuotteisiin liittyneen, hyvin laaditun blogitekstin, joten sinällään tietysti hopotus voi hämmentää blogeissakin. Tätä en osaa toistaiseksi pitää kovin suurena ongelmana: jos on saavuttanut "hyvän blogimaineen", niin tuskin sitä haluaa riskeerata hopottamalla jostain, jota pitäisi oikeasti huonona.  Toki anonyymisti voi vaikka blogin perustaa pelkkää hopotusta ja muuta tuotekehua varten, mutta enpä usko näitä vielä suuremmin olleen.

Normaali kuluttajan valintaprosessi puuttuu 

Lisäksi Hopottaminen sisältää mielestäni useita heikkouksia niin kuluttajien kuin sitä käyttävän yrityksen kannalta.

Puskaradio perustuu ihmisten väliseen luottamukseen. Hopottajia ei varsinaisesti kehoteta kehumaan tuotteita, mutta koska tuote on saatu veloituksetta, niin kuluttaja ei ole tehnyt "normaalia" valintaprosessia. Lisäksi hopotuksen saa kuulemma kertoa tutuille, mutta sittenhän se vie pohjan puskaradioajatukselta. "Hopotan teille nyt tätä, kun sit saan niitä pisteitä." 

Jos hopottaja kehuu tuotetta, josta ei oikeastaan niin piittaa, niin hänhän huijaa niin itseään, tuttujaan kuin kampanjan järjestäjää. Mutta houkutus tällaiseen lienee kohtuullinen, koska vain hopotusraporteilla voi saavuttaa sen mahdollisen lisäpalkkion. Enkä todellakaan tiedä, miten noita hopotusraporttien oikeellisuuksia voisi tarkistaa. Tuttuni kertoi, että jotkut olivat keränneet hopotuspisteitä niin paljon, että mahdottomalta tuntui niiden kertyneen aitojen hopotusten perusteella.

Yritys taasen ei mielestäni voi olla varma, että saatu palaute on aidosti rehellistä. Näin ollen tällaisesta kampanjasta maksaminen on varsin turhaa.

Blogeilla tavoitetaan esimerkiksi tietyt harrastajaryhmät 

Hopottamisen tyylistä puskaradiotoimintaa voisi harjoittaa muutenkin ja aidommalla otteella, ja varmasti niin tehdäänkin. Kun tuote on hyvä, niin se saa mainetta, ja myös netissä.

Esimerkiksi Krista on raportoinut neuleblogeissa levinneestä tiedosta Kool Aid -jauheen soveltuvuudesta lankojen värjäämiseen. Tuotteen maahantuoja totesi sähköpostissaan Kristalle: "Eli kyllä juuri tämän Kool Aidin kohdalla blogien kirjoittelulla on ollut suuri merkitys Toki pitää itse myyjänä huolehtia asiakkaistaan niin että blogeissa kirjoitetaan positiivisesti tai missä tahansa. Jos palvelisin yhdenkin asiakkaan huonosti, voit varmasti arvata että myös se tieto viedään blogiin…
Olen itse laittanut mainoksen ainoastaan omalle nettisivulle.Blogit ovat hoitaneet oikeastaan koko mainostamisen."

Tokihan nettiä ja yhteisöjä Suomessakin ihan tosissaan ja rahalla käytetty tuotteiden lanseeramiseen. Yksi esimerkki eli Fazerin salmiakkisuklaa ja IRC-galleria esiteltiin Luovat-blogissa (ja jota Vesa kriittisesti arvioi Otsoni-blogissaan).

Kehun aiheesta mutta en vain rahasta

Kyseisen tv-pätkän toimittaja kysyi, onko minuun oltu yritysten taholta oltu yhteydessä ja tarjottu tuotteita Kulutusjuhlaan arvioitavaksi. Näin ei ole tapahtunut, vaikka toki olisin valmis asiasta keskustelemaan ja mieluusti ottaisin kaikenlaista ilmaiseksi arvioitavaksi.

En vain missään tapauksessa halua sitoutua kehumaan tuotetta, jos en olisi sitä mieltä. En olisi valmis ottamaan riskiä, että puhun hyvää jostakin vastoin aitoa mielipidettäni, ja kyllä se olisi vastoin periaatteitanikin.

Mutta jos firma uskoo siihen, että olen kohderyhmän edustaja, joka tuotteesta/palvelusta tykkää, niin tänne vaan! Ja tietysti tuon mahdollisten arviointieni kohdalla esiin, jos sattuisi tällainen diili jostain syntymään. Läpinäkyvyytta ja avoimuutta lienen toistellut kyllästymiseen asti.

Lisää aiheesta mm. seuraavissa aiemmissa kirjoituksissani:

Markkinointi näkyy jo Ruotsin blogeissa

Flogit floppaavat 

Haja-ajatuksia blogeista ja kulutuskirjoittelusta 

(Ja tietysti otan mieluusti kommentteja vastaan ja kerron lisää mielipiteitäni, saa ottaa yhteyttä suoraankin. Lisäksi olen tietysti kiinnostunut kuulemaan suomalaisista WOM (word-of-mouth) -kampanjoista!) 

Taannoin nurisin blogikommenttien seurantaan tarkoitetun coComment -palvelun käytettävyyden huonontumisesta uuden version myötä ja siitä, ettei eroonkaan päässyt ihan vaivatta. Ilmoitin myös sen, etten ota palvelua käyttöön uudelleen ihan helposti, kun hermot olivat menneet.

Mutta nyt voisin jo heltyä, sillä sen verran pahoittelevan anteeksipyynnön coCommentin porukka oli laatinut palveluun rekisteröityneille. Sain sen eilen sähköpostiini.

"Firstly, an apology.  The upgrade of coComment to Version 2.0 Beta has been difficult and I know that, as users, you have been inconvenienced.  We are sorry and promise not to do it to you again."

Sähköpostissa selvitetään ongelmien syitä ja mitä niille on tehty. Lisäksi kerrotaan mm. se, että lopullinen versio julkaistaan syyskuussa ja edelleen toivotaan käyttäjiltä palautetta ja kommentteja.

"We will not, in future, shy away from developing the product to move it forward BUT we won’t try and do quite so much in one go! Please feel free to email us personally with your feedback/comments and thank you for your patience and understanding."

Tämä on tietysti hyvä esimerkki siitä, kun palvelua tarjoava taho myöntää virheensä avoimesti ja pahoittelee tapahtuneita, niin asiakas on heti tyytyväisempi. Toimii missä tahansa asiakaspalveluun liittyvässä.

Jäin tosin kaipaamaan sitä, että tämä sähköpostiviesti olisi julkaistu esimerkiksi coCommentsin omassa blogissa. Nyt siellä on viimeisin päivitys alkukuun päiviltä, jossa myös todetaan ongelmat. Että kyllähän se blogi olisi paikka, jossa juuri näitä julkisia anteeksipyyntöjä olisi myös tuoda ilmi.

Jotta tiedekunnassamme säilyttäisi jatko-opiskeluoikeuden, on vuoden sisällä opiskelijaksi hyväksymisestä jätettävä opinto- ja tutkimussuunnitelmat. Oma ensivuoteni lähenee loppuaan, ja mitään näkyvää en siis varsinaisesti ole saanut jatko-opintojen suhteen aikaan. Nyt sitten taas kirjoittelin tutkimussuunnitelmaa uusiksi, ja ajattelin ottaa kohteeksi muoti- ja trendiblogit ja niiden kulutuskirjoittelun. Olisi jo sentään hiukkasen rajausta aiheeseen.

Mutta näillä näkymin uhkaan jäädä ikuiseksi "väitöskirjaa aloittelevaksi". Täytyy myöntää, että pidän jatko-opintoja jonkinlaisena takaovena: jos ei ole muuta, niin voin aina sanoa tekeväni niitä (tosin enpä ole edes yhtään apurahaa anonut, joten mitään rahoitusta tai ulkopuolista porkkanaa tälle harrastukselle ei ole).

Toisaalta nautin kyllä akateemisessa maailmassa pörräilystä. Se tuo ajatteluun erilaista näkökulmaa ja syvyyttä, ja sen kautta toki saa luotua myös kontakteja. Joten ehkä jonakin päivänä otan ja repäisen, alan tosissani pakertaa (kunhan on oma talous kunnossa!) ja se väitöskirjakin voisi syntyä.

Tosin kynnys esimerkiksi tieteellisen tekstin tuottamiseen on kohonnut korkealle, ja englanniksi en koe osaavani kirjoittaa oikeastaan mitään järjellistä. Siis kyllä näitä ylitettäviä kynnyksiä riittää.

Mutta jos nyt ensiksi se opintosuunnitelma johonkin kuntoon ja tutkimussuunnitelma proffalle hyväksyttäväksi. Säilyisi sitten edes tämä jatko-opiskelijan kätevä status, heh.

Facebookista pöhistään nyt 

Ongelmansa on siinäkin, että nettimaailmassa tapahtuu niin paljon ja vauhdilla, etten malta keskittyä vain blogeihin ja niihin liittyviin aineistoihin. Tänäänkin huomasin lukevani Facebookia tarkastelevasta tutkimuksesta (Ellison & al. 2007), koska olen itsekin nyt jotenkin ryhtynyt ajattelemaan, että se on näistä monista SNS (Social Network Sites)  -palveluista jollain lailla omaan elämään sopivan tuntuinen (profiilini). Suomalaisten käyttäjien määrä Facebookissa kasvaa vauhdilla ja omiakin tuttuja liittyy mukaan yllättävän vauhdikkaasti.

Facebookin lähtöpaikkanahan on Yhdysvallat ja sikäläinen opiskelumaailma, jonka tietysti huomaa Facebookia käyttäessään. Kyseisessä tutkimuksessa ovatkin kohteena juuri opiskelijat ja heidän Facebookin hyödyntäminen. Tutkimus vahvisti sen käsityksen, jonka olin itselleni Facebookista muodostanut: sitä käytetään ns. offline-yhteyksien ylläpitoon eikä juurikaan uusien suhteiden luomiseen. Facebookia kyselyyn vastanneet käyttävät varsin ahkerasti: kyselyyn vastannet seikkailivat sivuilla normaalisti 10-30 minuuttia päivässä ja heillä oli 150-200 toveria listattuna.

"Online social network sites may play a role different from that described in early literature on virtual communities. Online interactions do not necessarily remove people from their offline world but may indeed be used to support relationships and keep people in contact, even when life changes move them away from each other."

Itse en ole hirveän aktiivinen ollut näillä missään sivustoissa. Minun "offline"-lähipiirissäni on kovin monia sellaisia, jotka eivät ole juurikaan mukana "online", joten sikäli kaikki SNS-sivustoni kontaktit ovat toistaiseksi pitkälti samojen henkilöiden kanssa verkottumista, ja erityisesti tietysti blogeista tuttujen kanssa. Eli siis kontakteista puuttuu monta oikeasti minulle todella tärkeää ihmistä, ja sitten mukana on myös niitä, joita en ole koskaa edes tavannut ja joihin offline-yhteyskään ei välttämättä ole kovin vahva.

Joten Esinetarinoissa olevalle toteamukselle on helppo nyökytellä:

"Sellaista päivää ei tule, että kaikki hyppäävät Facebookin sivuilla klikkailemassa send me a beer -ikoneita. Sen sijaan ihmiset varmasti keskittyvät niihin mahdollisuuksiin, joilla saa höystettyä päiväänsä hieman vakavammin ajatuksin. Ne pitäisi saada näkyviin, jotta touhun mielekkyys kantaa hypen yli. Sielukkaat palvelut elävät kyllä."

(Facebookiin liittyviä muiden blogaajien lausahduksia kokosin tuonne TalSan Omaan sanaan ja varmaan teen sitä jatkossakin osuvien kommenttien tullessa kohdalle).  

Tällä viikolla on uutisissa on keskusteltu, kuinka verkkopalaute tukkii firmojen asiakaspalvelut. Samoihin aikoihin silmiini sattui artikkeli, jonka mukaan pankeille blogit voisivat olla keino parantaa asiakaspalvelua. Tässä Javelin Strategy -yhtiön tuottamassa raportissa toki tarkkailtiin yhdysvaltalaista maailmaa, mutta tietojen voisi kuvitella olevan sovellettavissa suomeenkin.

Eli yksi viidestä verkko käyttävistä kuluttajista lukee myös blogeja, mutta vain harvalla finanssialan yrityksellä on blogi. Raportissa todetaan:

"James Van Dyke, President and Founder of Javelin, notes: “Blogs are quickly becoming vital to many consumers that seek advice or opinions on a variety of topics with a more informal tone. Financial Institutions need to realize that brand management, customer-centricity and loyalty can be strengthened through a blog at relatively little cost, but only if the new rules are understood by established bankers."

Omasta mielestäni pankkisektorin blogit voisivat toimia varsin hyvin. Suomalaiset ovat ahkeria verkkopankkien käyttäjiä, joten pankin avaussivulla näkyvä viimeinen blogiteksti voisi helposti houkutella lukemaan. Blogin kautta tietoa voitaisiin jakaa kansantajuisella, helposti lähestyttävällä tavalla, ja samalla parantaa asiakaspalvelua.

Kenties blogi myös vähentäisi niitä asiakaspalveluun kohdistuvia kyselyitä, oli yrityksen ala mikä hyvänsä. Blogiin ei tarvitse nakata sitä "virallista tiedotetta", vaan voidaan tuoda nopeasti ja helposti julki esimerkiksi ruuhkatilanteet ja syyt niihin sekä tarjota vastauksia yleisimpiin kysymyksiin.

Blogaamisesta rahaa Ruotsissa, milloin Suomessa?

Haakanan Kari kirjoitti naapurimaan Metro-lehden aloittamasta blogipalkkioiden maksusta:

"Kun Metron blogipalvelussa toimivan bloggaajan blogi saa yli 5000 sivunäyttöä kuukaudessa, Metro perustaa automaattisesti pankitilin ja siihen kuuluvan Mastercardin, joka lähetetään kirjoittajalle. Lehti maksaa tuloista verot ja muut pakolliset maksut.

Nopealla etsimisellä en löytänyt Metron sivuilta mainintaa siitä, kuinka paljon ja millä mekanismilla rahaa kertyy."

Haakana kyseli myös ajatuksia siitä, milloin Suomessa ryhdytään vastaavaan toimintaa ja mikä taho on ensimmäisenä. Kommenteissa veikkailtiin ainakin Taloussanomia, ja Erkka totesi, että palkkiot sisällöntuottajille voivat tietysti olla muutakin kuin selvää rahaa, eli esim. etuja yhtiön tuotteisiin.   

Minä, media ja blogit

Kirkko & Kaupungissa on artikkeli suomalaisesta blogimaailmasta. Minäkin sinne kommenttini annoin.

Ja se shoppailua käsittelevä tämänviikkoinen Yle1:n Populaari-ohjelman keskustelu löytyy netistä.

 

Eilisessä Hesarissa oli juttua (€) poliitikkojen vaalien jälkeen hiipuneesta blogi-innosta. Tai siis useimpien tapauksessa kyse on siitä, ettei blogi ole kevään jälkeen päivittynyt käytännössä lainkaan.

Vaaleissa blogi on tietysti osa mainoskampanjaa. Mutta eipä pidemmän päälle ole kovin hyvää markkinointia, jos blogi aktivoituu lähinnä vain vaalien aikaan tai silloin, kun poliitikko ajaa jotain erityisen tärkeää asiaa läpi.

Juttuun haastateltu Jyrki J. Kasvi on yksi jo pitkään kirjoittanut suosituksi kohonnutta blogia.

"Kasvin mielessä hyvässä poliittisessa blogissa täytyy olla myös henkilökohtainen ulottuvuus, muuten siitä tulee helposti kuiva."

Niinpä. Harva jaksaa lukea vain poliittista paatosta, vaan kiinnostavassa blogissa pitää näkyä myös henkilö. Poliitikkokin on ihminen. 

Jutussa todetaan myös se, että harva poliitikko sallii bloginsa kommentoinnin. 

"Jyrki Kasvin mukaan kommentointi blogeissa ja niiden välillä on kuitenkin koko asian ydin.
"Poliitikot ovat olleet liian herkkähipiäisiä kommenttien sallimisessa", Kasvi sanoo."

Monen poliitikon blogiin sopisikin varmasti esimerkiksi se, että blogia pääsee kommentoimaan rekisteröitymisen jälkeen. Kommentointimahdollisuuden poisjättäminen kokonaan on, kuten Kasvikin toteaa, blogin ja sen mahdollistaman vuorovaikutuksen kannalta huono ratkaisu.  

- - -

Nyt olen peräti aktivoitunut niin paljon, että olen virallisesti "yksityinen elinkeinoharjoittaja". Kunhan vielä vähän käytännön asioita saan eteenpäin, niin kerron asiasta lisää. Mutta tietysti otan jo nyt mieluusti vastaan ehdotuksia kaikenlaiseen yhteistyön tekemiseen liittyen! Tavoitteeni on siis jotenkin tulevaisuudessa tienata yhdistämällä kuluttaja-, viestintä- ja nettimaailmakokemustani ja -osaamistani.

- - -

Ja vielä muistutuksena se, että huomenna pitäisi tulla Yle1:ltä klo 13 Populaari-ohjelman lähetys, jossa keskustellaan shoppailusta (minä, VTT Kalle Haatanen ja psykologi Totte Vadén).

- - -

Loppukevennysvideo: Web Crash 2007 ja kuinka blogaajiltakin meni elämä (kiitos Antille tästä!) 

Sähköpostiini napsahti seuraavanlainen maili:

"Kuulun komiteaan, joka järjestää Verkkosivujen SM-kilpailut. Kulutusjuhla.comin www-sivuja on vihjattu www.alansaykkoset.net – sivuilla Vihjaa voittajaehdokkaista -kohdassa, joten lähetän Sinulle tämän kutsun kilpailuun.

Suomen Parhaat Verkkosivut -kilpailuun on ilmoittautumisaika käynnissä. Tähän mennessä kilpailuun on osallistunut yli 600 sivustoa eri sarjoissa. Ilmoittautuneita sivustoja voi käydä katsomassa osoitteessa www.suomenparhaatverkkosivut.com

Palkinnot ja säännöt löytyvät samalta kisasivulta.

Aiemmin kesällä olemme markkinoineet verkkosivukilpailua radiomainoskampanjalla yhteistyössä Radio Nrj:n kanssa ja nyt aloitamme mittavan markkinoinnin niin internetissä kuin esim. kokosivun ilmoituksilla Yrittäjälinjalehdissä.

Jo pelkästään kilpailuun osallistuminen tuo näkyvyyttä sivustollesi, koska jokainen ilmoittautunut saa sivustonsa nimen linkityksineen näkyville Osallistujat -sivullemme.

Asiantunteva raati valitsee marraskuussa parhaat sivustot, mutta myös yleisö saa äänestää suosikkinsa.

Voit osallistua meilaamalla minulle palvelun ja yhteyshenkilön yhteystiedot, tai täyttämällä ilmoittautumislomakkeen ylempänä mainitulla kisasivustolla.

Osallistumismaksu on 120 euroa (yksityisiltä sivustoilta 70 euroa) + alv, muita kuluja ei ole.

Vastaan mielelläni mahdollisiin kysymyksiin, meilillä tai soittaakin voi."

Viestin allekirjoittajana oli Coperdia Oy:n markkinointiassistentti.

Välittömästi muistin, mistä tämä kuulosti tutulta. ButtUgly-Janne kirjoitti kisasta keväällä, ja kyseisessä blogissa käytiin varsin värikäskin sananvaihto, johon myös Coperdian toimitusjohtaja osallistui. Ensiksi Janne kertoi saaneensa sähköpostiin kutsun kisaan ja koki koko kisan epäilyttäväksi. Sitten Coperdia Oy pyysi häntä poistamaan kyseisen blogitekstin otsikon tai vähintään muuttamaan sitä (korjattu Beastin huomautuksesta 21.8, kiitos!).

Tämän tiimoilta en tunne minkäänlaista halua tukea koko kisaa. Kiitos vaan, jos joku on Kulutusjuhlaa moiseen vihjannut ja todella oikeasti pitää harrasteblogiamme kisaan osallistumisen arvoisena. Ennemmin kuitenkin käytän osallistumissumman esimerkiksi Google-mainontaan, jos näkyvyyttä blogille haluan. 

 

Yle on tehnyt uuden aluevaltauksen: Henrik Anttonen toimittaa Kansalaismediakatsausta, johon kootaan poimintoja blogeista ja podcasteista. Tuija toteaa:

YLEn tämän syksyinen Kansalaismediakatsaus on ohjelmatuote, jolta sopii odottaa paljon. Tehtävä vaikuttaa mahdottomalta: kuinka löytää tuhansista ja tuhansista viikon aikana julkaistavista blogipostauksista jotakin yleisesti kiinnostavaa yhteen viisiminuuttiseen?

Kansalaismediakatsaus aloitti lainaamalla minun blogistani tekstiä, kiitän huomiosta ja tietysti totean, että hieno startti, heh!

Kieltämättä oli hieman hassu fiilis kuulla blogiteksti puhuttuna. Täytyy myöntää, että itse ennemmin edelleen lueskelen blogitekstit kuin kuuntelen niitä. Esimerkiksi mahdolliset linkitykset jäävät tietysti selviämättä kuunneltaessa. Blogitekstin on miettinyt kuitenkin nimenomaan luettavaksi ruudulta, joten kuultuna pätkä ei välttämättä aina toimi. Luulen, ettei esimerkiksi tuo kyseinen oma tekstini ja viittaukset toisiin blogeihin täysin selviä, jos vain kuuntelee Henrik Anttosen luennan.

On toki haastavaa valita noita pätkiä katsauksiin, mutta hienoa, että Ylellä riittää tällaiseen tekemiseen halua. En epäile sitä, etteikö kiinnostavia pätkiä olisi riittävästi, mutta ongelmahan on juuri se rajaaminen ja valinta.

Ja kiitos myös siitä, että Henrik kertoo myös blogaajilla tekstien siteeramisesta Kansalaismediakatsausta. Välttämätöntähän se ei olisi, mutta on toki kohteliasta ja varmasti myös omalta osaltaan markkinoi kyseisestä katsausta.  

Muokkaus: Blogimiittipäivämäärä oli väärin, kiitos Pekalle huomiosta!  

Edellisen tekstini kommeteissa Tero heitti hyvän kysymyksen: "Onko kukaan löytänyt coCommentsia vastaavaa palvelua? Kiinnostavien sisältöjen nopearefleksinen vahtipalvelu on aika tärkeä väline ja vielä tärkeämmäksi tulee jatkossa."

Minulla ei ole tietoa, onko joku viisaampi?

(Ja kiitos kaikille coComment-ongelmassa auttaneille!) 

Blogimiitti perjantaina Alppipuistossa

Naamakkaista blogitapaamista on taas vaihteeksi tiedossa ensi perjantaina eli 1o. päivä Alppipuistossa. Tarkkaa aikaa ei vielä näköjään ole päätetty, mutta oletettavasti joskus kuuden maissa porukkaa ainakin on paikalla. Tai itse suunnittelin piipahtavani silloin tässä Kriisin alullepanemassa tapaamisessa.

Sisäpiiritietona juoruttakoon, että syyskuisena perjantaina on saamieni tietojen mukaan tiedossa myös perinteinen blogaajien "syysseminaari". Varsinaista päivämäärä ei vielä ole lyöty lukkoon.  

Blog Day 31. elokuuta

Jos haluaa osallistua kansainvälisempään blogiyhteisölliseen toimintaan, niin Blog Day järjestetään 31. päivä. Taidan jopa tällä kertaa ottaa osaa kyseiseen systeemiin, jossa on ideana esitellä viisi uutta, kiinnostavaa blogia omassa blogissaan. (via Blog Herald)

Vielä keskeneräinen Bloggers.fi arvioi blogeja

Suomalaista blogikenttää pyrkii ottamaan haltuun bloggers.fi -sivusto. Yhteystietojen takaa sivuston tekijäksi löytyy Mediavuo -niminen yritys.

Sivustolla ilmoitetaan sen olevan vielä keskeneräinen, ja hiukkasen omituisesti siellä on sekaisin blogiarvosteluja ja jotain satunnaisia uutisia. Lisäksi sivusto pyrkii myös luokittelemaan blogeja, eli ainakin jonkinlaista haastajaa Blogilista.fi:lle lienee myös kyseessä.

Sivustolle voi rekisteröitymisen jälkeen kuka tahansa lähettää sisältöä, mm. niitä blogiarvosteluja. Toistaiseksi julkaistut muutamat arvostelut ovat saman henkilön tuottamia (Janne) ja keskittyvät Blogilistan kärkipään blogeihin.   

Jään seurailemaan, mihin suuntaan sivusto kehittyy. Pelkät suosittujen blogien arvostelut eivät sinällään kiinnosta, mutta jos jotain muinaisen Blogisanomien tyyppistä aineistoa osataan tuottaa, niin tokihan sitä lukisi.

Mutta mitä mahtavatkaan olla mahdolliset juorut blogien pitäjistä? Pyritäänkö blogaajista kaivelemaan jotain sellaistakin tietoa, jota he eivät blogeissaan ole julkaisseet? 

No, jos sivusto pääsee vauhtiin, niin katsotaan, mihin suuntaan se kehittyy.  

Olen käyttänyt coComment -palvelua blogikommentointini seurantaan. Eilen palvelusta tuli tieto mahdollisuudesta päivittää uuteen beta-versioon. Tietysti sen tein, mutta homman hoidettuani käyttämäni Firefox-selain tuntui hidastelevan ja jumittelevan häiritsevästi.

Päättelin, että ehkä syynä oli coComments ja tänään menin tutkailemaan palvelun Help-sivua. Heti löytyikin aihe "New version makes Firefox slow", eli en kai sitten ihan yksin ollut ongelmani kanssa. Vastausta tilanteen ratkaisemikseksi ei vielä ole ilmaantunut.

Koska coComments ei muutenkaan ole tuntunut erityisen toimivalta, ajattelin, että voisin ainakin väliaisesti poistaa tilini ja ottaa näin koko systeemin pois käytöstä.

Ryhdyin etsimään ohjetta tähän, ja forumin aiheissa olikin sopivan kuuloinen otsikko: "How do I delete my coComment account?" Keskusteluketju on aloitettu jo vuosi sitten, mutta vastausta kysymykseen ei ole. Ketjussa moni muukin haluaisi lopettaa käyttäjätilinsä, mutta ei tiedä, miten.

Ärsyttää. Jos kirjaudun johonkin tällaiseen palveluun, niin haluaisin siitä poiskin suhteellisen vaivatta.

Nyt siis kärvistelen tökkivän nettiselailun kanssa. Enkä todellakaan ole niin fiksu näiden systeemien kanssa, että osaisin ongelman ratkaista noin vain tai vaivautuisin kokeilemaan jotain ihan huvikseni.

Koko hommasta on jäänyt sen verran turhautunut fiilis, että kunhan pääsen jotenkin coCommentsista eroon, niin ehkä suostun sitä pitkin hampain käyttämään, ellei mitään parempaa ole tarjolla. Mutta helposti olisin valmis vaihtamaan johonkin toiseen kommenttien seurantapalveluun.  

Eikä minkään palvelun tai laitteen etu ole se, että se saa käyttäjän tuntemaan itsensä tyhmäksi. 

Olin eilen Radio Yle1:n Populaari-ohjelmaan 14. päivä tulevassa keskustelussa VTT Kalle Haatasen ja psykologi Totte Vadénin kanssa, aiheena shoppilu: eihän sitä voinut kieltäytyä, kun moiseen pyydettiin.

Jutustelun aikana käsiteltiin mm. sitä, miten shoppailuun suhtaudutaan, miksi shoppailu tuo nautintoa, milloin menee addiktion puolelle ja kuinka niitä hoidetaan, kuinka asenne kuluttamiseen on muuttunut (ei enää rationaalisen kuluttajan pakkoa, vaan mm. netin myötä laajempaa tiedonjakoa), sukupuolien ja -polvien välisiä eroja, varallisuuden vaikutusta.

Nyt päivää myöhemmin keskustelusta on edelleen hyvä fiilis. Jäi tuntuma, että keskustelu kiertyi ihmisten sosiaalisuuden, kanssakäymisen  ja sen myötä identiteetin rakentamisen ympärille, mitä shoppailukin tietysti on. Ja ylipäätään näitä ihmisyyden peruskysymyksiähän tässä jollain lailla käsiteltiin. Itse taisin myös kommentoida jälleen kerran myös sitä, että internet on minulle ennen kaikkea sosiaalinen paikka.  

Mutta saa nyt sitten nähdä, miltä lopullinen versio kuulostaa. Keskustelun aikana mieleenjuolahtavat kommentit eivät ehkä ole niitä loistokkaimpia! Ja tietysti itse olen imenyt kuluttaja-ajatteluuni vaikutteita ties mistä, joten ajatukset eivät ole edes mullistavasti omia, vaan vain muilta lainattuja. Joskus vielä opin myös pistämään mieleeni, kuka mistäkin aiheesta on jotain sanonut, niin voin sitten vakuuttavasti niitä nimiä tiputella, hehee.

Ohjelman ensilähetys on siis tiistaina 14. päivä klo 13 Radio Yle1:llä, uusinta seuraavana iltana. Populaarin ohjelmia voi kuunnella myös milloin lystää internetistä, eli kunhan pätkä on Ylen Areenalle julki, niin mainostan sitä tietysti.

- - -

Akateemisuuteni jatkaminen vaatii nyt opinto- ja tutkimussuunnitelman kokoamista. Tosin käytännössä en tuskin juuri esimerkiksi opintopisteitä tule syksyn mittaan kahmimaan, vaan keskityn muuhun. Sentään interkatiivista/sosiaalista mediaa ja yliopistoa käsittelevään Konfabulaariin ilmoittauduin, vaikkei sen päivämäärääkään vielä ole selvillä. Mutta oletettavasti tarjolla on kiintoisaa asiaa!