Minä olen tähän asti epäröinyt mainosten kanssa ja aivan hiljan kirjoitin aiheesta Ihmiskunnassa, jossa kiellän laittavani mainoksia, vaikka toisaalta, ne voisivat tuoda minulle varsin merkittävän lisätulon.

Olen kuitenkin miettinyt, että voisin tukea muutamaa järjestöä mainostuloilla ja nyt harkitsen tätä asiaa.

Mielenterveysseuran kriisipuhelin ja rikosuhripäivystys ovat kummatkin tänä vuonna joutuneet karsimaan toimintaansa rahapulan vuoksi ja mainostulojeni kierrättäminen heille ei välttämättä asiaa miksikään muuttaisi, mutta olisi rikka rokassa.

Joku voisi perustaa “Kiusattujen lasten auttajat” -nimisen blogin/sivuston, jossa olisi fiktiivisiä juttuja lasten auttamisesta. Siellä olisi sitten lahjoitusnappula, jonka avulla ihmiset rikastuttaisivat huijaria, vaikka missään ei suoraan sanottaisikaan rahojen käyttökohdetta.

Blogissa lahjoituisten pyytämisen erottaa tarjoilijoiden tippikupeista se, että salasanalla suojaamaton blogi on julkaisu, joten siinä esitetyt lahjoitustoiveet ovat “vetoomuksia yleisölle”.

Toivoisin että lakitekstiä korjattaisiin vaikkapa niin, että velvoitettaisiin selvästi kertomaan, mihin raha menee ja kuinka suuri osa siitä (mahdollisesti) menee yleishyödylliseen tarkoitukseen. Lisäksi lahjoitusten kerääminen voitaisiin tosiaan sallia nettijulkaisuissa näiden tekijöille ilman erillistä lupaa.

Nykyään laissa on myös se ongelma, että se ei pysty kunnolla estämään yleishyödyllisenä markkinoidun rahankeräyksen käyttämistä ennen kaikkea henkilökohtaisen taloudellisen edun tavoitteluun. Kaikenmaailman hillomiehet voivat perustaa muka-yleishyödyllisiä yhdistyksiä ja elää leveästi kusettamillaan lahjoituksilla - käyttäen vain hitusen rahoista yleishyödylliseen tarkoitukseen.

Minusta puhtaasti eettiseltä kannalta rahan lahjoittamisessa blogin kirjoittajalle ei ole ongelmaa. On suoranaisesti enemmän oikein, että lahjoitukseen on mahdollisuus. Lain suhteen on sitten se, että lähdetäänkö lakia tulkitsemaan sen pohjalta, mitä kirjaimellisesti lakitekstissä on, vai sen pohjalta, mikä on lakitekstin tarkoitus. Niinkuin Arttu kirjoitit, minusta lakitekstin tarkoitus kyseisessä kohdassa on se, että yleishyödyllisenä markkinoitua rahankeräystä ei käytetä henkilökohtaisen taloudellisen edun tavoitteluun. Minusta blogin tippikupissa ei ole mistään tällaisesta kysymys. Toinen ongelma liittyy tulkinnan osalta siihen, että Internet ja blogimaailmaa ei ole kattavasti huomioitu lakitekstejä laadittaessa.

Tippikuppi blogissa ei ole perinteisellä tavalla kaupankäyntiä, mutta ei se ole oikein rahankeräyskään siinä merkityksessä, kuin mitä ovat järjestöjen harjoittamat rahankeräyskampanjat. Blogin tippikuppi ei rinnastu täysin vastikkeettoman lahjoitukseen, koska ilman blogin sisältöä kukaan ei viitsisi mitään maksaa. Se on kyllä totta, että maksu on vapaaehtoinen, mutta eri kysymys on se, pitäisikö tätä käyttää määräävänä kriteerinä sen suhteen, että kyseessä olisi lain tarkoittama luvanvarainen rahankeräys. Yhtenä esimerkkinä vapaaehtoisesta maksusta on tipit palveluammateissa toimiville, erityisesti tarjoilijoille, tätäkään ei tulkita rahankeräykseksi.

Ehdotukseni on siis se, että kyseisestä lainkohtaa tulisi tulkita siten, että blogin tippikupit ovat sallittuja. Vielä parempi olisi suora maininta laissa, että blogin tippikupit eivät ole lain tarkoittamaa luvanvaraista rahankeräystä, yleisemmin ja tyylikkäämmin muotoiltuna.

Rahankeräyksellä tarkoitetaan toimintaa, jossa yleisöön vetoamalla kerätään vastikkeetta rahaa.

Rahankeräys saadaan toimeenpanna varojen hankkimiseksi yleishyödylliseen toimintaan.

Rahankeräyslupa voidaan antaa Suomessa rekisteröidylle yhteisölle tai säätiölle, jolla on yksinomaan yleishyödyllinen tarkoitus.

Lupaa eivät tarvitse koululuokat ja harrastus- ja opintopiirit yms.

Minusta donate-nappula vaikuttaa rahankeräykseltä, samoin vapaasti määritettävä maksu (jos sisältö on kuitenkin kaikkien luettavissa). Laki eksplisiittisesti kieltää toiminnan jossa keräys voi sekoittua kaupankäyntiin.

Laki on tehty ihmisten suojelemiseksi huijauksilta. Kuitenkin sitä olisi mielestäni syytä muuttaa, koska se tekee esimerkiksi avoimen koodin kehittäjien elämän hankalammaksi.

“Rahankeräys yhden kihlakunnan alueella saadaan toimeenpanna vain toimeenpanopaikan poliisilaitoksen antamalla luvalla. Yhden kihlakunnan aluetta laajemmalla alueella toimeenpantavaan rahankeräykseen antaa luvan Etelä-Suomen lääninhallitus.”

Tässä liikuttaneet tulkinnanvaraisella alueella sen suhteen, mikä on juridisesti rahankeräyksen määritelmä. Ilmeisestikin on niin, että kun lapset pyytävät vanhemmiltaan rahaa, kyseessä ei ole rahankeräys tässä säädellyssä merkityksessä. Myöskään rahankeräys ei mutuperiaatteella ole se, että blogissa on tilinumero tai virtuaalisempi tippikuppi tarjolla, joskin tämä seikka on tulkinnanvaraisempi. Toisaalta blogia voidaan tulkita myös palveluna, eli vaihtohan on sallittua (elämme markkinataloudessa), eli blogin kirjoittaja kerää blogin lukijoilta palvelumaksuja, joiden suuruuden blogin lukijat saavat päättää itse sen perusteella, minkä eruomääräisen maksun arvoiseksi blogitekstin kokevat, missä nolla euroa kuuluu myös toleranssin sisään. Vaihtoehtoisesti rahanpyyntö blogissa voisi rinnastua myös kadulla kerjäämiseen, josta en ainakaan muista koskaan lukeneeni mitään sanktiotapausta (sakkoa tms).

Arttu: Kiitos taas hyvistä kommenteista! Nämä Google-mainokset yms. eivät todellakaan ole minun ykköstietämykseni kohde, tietysti osittain siksi, etten niitä ole omiin blogeihini laittanut, joten hyvä, että paremmin tietävät sanovat sanansa.

Ja tuosta lahjoitussysteemistä: ehkä siihen löytyisi joku sellainen tapa, jolla lakia voitaisiin kiertää? Mutta joo, tuskinpa se Suomessa tulee mitenkään merkittäväksi kuitenkaan.