Vastavuoroisuutta blogiajan kuulumisten vaihtoon
Zepander nosti tekstissään esiin blogittomat, jotka lukevat tutun blogia, mutta eivät tästä kirjoittajalle kerro. Zepa vaatii vastavuoroisuutta: ensin blogi, sitten lukuoikeus. Kommenttiosastolla todetaan myös, että vähintä, mitä blogiton, live-elämästä tuttu lukija voisi tehdä, olisi kommentointi.
Lisäksi kommenttiosastolla Destructo Girl sanoo oman blogin vähentävän sitä, että tutut kertoisivat kuulumisiaan:
"Se vähäinenkin yhteydenpito katkeaa kun kaverit lukevat mitä mulle kuuluu, mutta eivät vaivaudu kirjoittamaan mitä heille kuuluu."
Myönnetään, että itse olen joskus näitä samoja asioita mielessäni vääntänyt Marinadi-blogia kirjoittaessani. Olisi kiva kuulla, mitä blogiani lukeville blogittomille tutuille tai puolitutuille kuuluu, mutta eivät he juuri esimerkiksi sähköposteja lähettele. Mutta ymmärrän hyvin sen, että he eivät kommentoi blogejani: jos ei itse ole mukana tässä porukassa, niin kynnys taitaa olla kohtuullisen korkea.
Omalla kohdallani tilanne on tietysti toinen kuin monella muulla "tavisblogaajalla". Minä en kovin ihmeellisiä paljastuksia elämästäni kerro blogissa, joten jos oikeasti haluaa tietää, mitä teen ja mitä minulle kuuluu, joutuu olemaan yhteydessä muutenkin.
Lisäksi olen itse hyvin vapaasti kertonut blogaamisestani, suorastaan mainostaen, joten sikäli kukin saa lukea rauhassa tekstejäni, kertoi siitä minulle tai ei. Aluksihan en kertonut blogaamisestani juuri kenellekään, mutta nyttemmin olen aivan vapaata riistaa ja mainitsen harrastuksestani mahdollisesti satunnaisestikin kohdatuille tutuille.
Mutta ongelma on monelle päiväkirjailijamaiselle blogaajalle varsin todellinen. On ikävää, jos joutuu toimimaan kuten Zepa eli lopettelemaan blogeja ja perustelemaan uusia siksi, että ei haluaisi erinäisten puolituttujen tekstejä lukevan ja niistä hölisevän eteenpäin.
Tykkään lukea vanhojen tovereiden ja esimerkiksi veljieni blogitekstejä, mutta ei se tietenkään korvaa sitä muuta yhteydenpitoa.
Varmasti ajan myötä yhä useammalla on netissä sellaista tietoa, joka tyydyttää uteliaiden tuttujen ja puolituttujen tiedonjanoa. Rekisteröidyin itsekin Facebookiin, ja tuonkaltaisesta palvelusta jo jotain tietoa helposti voi tutuista kaivella. Tosin oma profiilini on vielä varsin vajaa, kun en ole sitä jaksanut kuntoon säätää, ja päivittyvä sisältö tulee, tietysti, syötteinä Marinadi-blogista.
- - -
Kartanon Matin innoittamana päädyin myös rakentelemaan nopsasti Google Page Creatorin avulla "kotisivut". Onpahan ainakin kaikki blogiosoitteet nyt yhdessä paikassa.
“Zepa vaatii vastavuoroisuutta: ensin blogi, sitten lukuoikeus. Kommenttiosastolla todetaan myös, että vähintä, mitä blogiton, live-elämästä tuttu lukija voisi tehdä, olisi kommentointi.”
Henkilökohtaisten kokemusten perusteella voin sanoa, että Zepanderilla on noussut pissa päähän. Zepa kuvittelee voivansa laatia omia sääntöjään ja poliisina, tuomarina ja teloittajana valvoa sääntöjensä noudattamista. Zepanderin kanssa nettailu on kuin pelaisi Lassi-palloa (Calvin ball) psykopaatin kanssa. Kun Zepa keksii uuden säännön, hän katsoo oikeudekseen tökätä puukon selkään sille, joka ei sääntöä ole noudattanut.
Yli puoli vuotta sitten Zepa hölisi nyysseissä tyttärestäni ja tämän poikaystävästä ja minä e-maililla kehoitin häntä lopettamaan hölinän, koska tyttäreni on tehnyt bänät k.o. pojan kanssa.
Reilu viikko sitten kirjoitin Zepan blogiin kommentin “oletpa vihaisena seksikäs” (Zepa meuhkasi siitä, että lurkkerit lukevat hänen blogiaan) ja tämän perusteella Zepa katsoi oikeudekseen postittaa nyysseihin erittäin ilkeämielisen, loukkaavan ja valheellisen tarinan tyttäreni yksityisasioista ja lisäksi väittää, että minä olin tyttäreni asioista _juorunnut_.
Zepa-nimimerkkiä käyttävän ämmän suhteellisuudentaju on mennyt totaalisesti sekaisin.
Comment by Matti Kassi — 30.8.2007 @ 6:44
Matti, sinua ja kyseistä tilannetta en tunne, joten toivon, että asiaa ei tässä blogissa tarvitse puida.
Oma mielikuvani Zepasta on erittäin myönteinen sekä on- että offline.
Tähän kirjoitukseen Zepa antoi kimmokkeen ja tarkoitus oli pohtia asiaa laajemmin kuin yksittäistapausten kautta.
Comment by Mari Koo — 30.8.2007 @ 16:51