Mari Koo - Blogeja, kulutusta ja jatko-opiskelua

Osmo Soininvaara teki fillarimatkan halki Euroopan ja piti siitä blogia Hesarin alla. Hän kertoo:

"Jos olisin saanut Nizzaan kohdistuneesta pyörämatkastani sentin jokaiselta, joka kävi lukemassa siitä Hesarin sivuilta, olisi saanut kaikki matkan kulut sillä maksetuksi ja vähän palkkaakin."

Soininvaara tuo tekstissään esiin sen virtuaalikukkaroajatuksen, josta itsekin olen aina välillä haaveillut myös tässä blogissa. Soininvaara näkee hyvinkin realistisena sen, että ihmiset maksaisivat mikrosummia nettisisällöistä. Lisäksi Soininvaara sivuaa nettimainontaa ja sisällöntuotantoa:

"Maksaisin muuten paljon mieluummin nettisivujen sisällöstä pennosia, jos sillä välttyisin mainoksilta. Joitakin mainoksia kyllä tilaisinkin."

Samaa mieltä olen minäkin. Ja mieluummin myös tienaisin suoraan omilla tuotoksillani kuin toisten mainoksilla. Jos edes joka viides Kulutusjuhla.comissa vieraileva lahjoittaisi 1-10 senttiä, niin siitäkin jo sentään jotain kertyisi. Toki sitten vastaavasti itse varmasti törsäisin saman summan muihin tuotoksiin. 

- - - 

Blogini kommenttiosatolla Petja pohtii sitä, että lahjoittaisi mahdolliset blogimainostulot eteenpäin.

"Mielenterveysseuran kriisipuhelin ja rikosuhripäivystys ovat kummatkin tänä vuonna joutuneet karsimaan toimintaansa rahapulan vuoksi ja mainostulojeni kierrättäminen heille ei välttämättä asiaa miksikään muuttaisi, mutta olisi rikka rokassa."

Ei lainkaan hassumpi ajatus. Joskus aiemmin tätä taidettiin jossain blogissa pohtia, mutta en nyt muista, missä. Jos jollakin on käytännön näkemystä ja kokemusta asiasta, niin mieluusti kuulisin.

Nyt, kun blogaamisestani on ollut pariin otteeseen tiedotusvälineissä juttua, niin olen saanut jälkeenpäin tiedusteluja siitä, miten julkisuus näkyy blogin kävijämäärissä.

Lehtijuttu ei suuresti tuo kävijöitä, etenkään verrattuna siihen, että jokin suosittu sivusto linkkaa blogiin. Sen näki nytkin Hesarin jutun perusteella. Juttuhan julkaistiin verkossa perjantaina, ja tiedot Mieto marinadi -blogista olivat kainalojutussa ensimmäisenä. Tämän ansiosta Marinadissa oli perjantaina 632 käyntiä, mikä on suurinpiirtein tuplasti verrattuna normaaliin perjantaihin, jos olen blogin päivittänyt.

Lauantaina juttu siis ilmestyi paperiversiossa (ja oli pidempi kuin verkossa). Marinadissa oli kyseisenä päivänä 407 käyntiä, mikä on vajaat parisataa enemmän kuin normaalina lauantaina, ja samoin vielä sunnuntainakin käyntejä oli yli 370.

Tässä Mari Koo -blogissani sen sijaan näkyi oma perjantain linkkaukseni tänne sekä Hilavitkutin.comin lauantain linkkaus tuohon aiempaan kirjoitukseeni. Perjantainan käyntejä oli 104, lauantaina 125, sunnuntaina 82 ja nyt maanantaina 72 (vertailun vuoksi: kesäkuussa tässä blogissa ei yhtenäkään päivänä ollut yli 70 käyntiä). Ja nämä kävijät tulivat siis pitkälti Hilavitkuttimesta tai Marinadista. No, tämä blogi ei siis yleisesti pääse kävijämäärillä juhlimaan.

Yleisesti blogieni kävijämääristä vielä hiukkasen. Käytän laskurina Google Analyticsiä ja laitanpa tähän nyt toukokuun tilastoja:

Kulutusjuhla.com: 10 541 käyntiä, 6 338 kävijää, 15 574 näyttökertaa, liikenteen lähteinä yleisimmät ovat Blogilista.fi ja Google, joista molemmista on tullut reilu 3 600 käyntiä eli yhteensä noin 70 prosenttia käynneistä.

Mieto marinadi: 10 556 käyntiä, 4 178 kävijää, 17 302 näyttökertaa, Blogilista.fi:n kautta 52 prosenttia ja Googlesta 16 prosenttia käynneistä.  

Yleisesti ottaen siis Marinadissa käy paljon vakioporukkaa ja Blogilista.fi:n kautta tulevia. Kulutusjuhlaan päädytään sen sijaan enemmän myös googletuksella. 

Ja kuten kirjoitin, tämä Mari Koo ei hirvittävästi kävijöitä kerää: ei päivity niin aktiivisesti eikä aihekaan mitä ilmeisimmin ole yhtä kiinnostava kuin tuolla Marinadissa.

- - -

Kiitokset myös aktiivisesta kommentoinnista edellisessä postauksessani! Soopeli ja Arttu käynnistivät keskustelun lainsäädännön asettamista rajoituksista pistää blogiin "Lahjoita vapaasti" -tyyppinen ratkaisu rahan keräämiseksi kiitollisilta lukijoilta. Oma asiantuntemukseni ei aiheen käsittelyyn riitä, joten jatkakaa vaan, te viisaammat.  

Verkkohesarissa on tänään juttua suomalaisten blogien mainostienaamisesta. Minäkin pääsin aihetta lyhyesti kommentoimaan, ja huomisessa paperilehdessä lienen esillä kuvan kera. Jos nyt tämän blogin puolelle vähän laajemmin suhtautumistani omien blogien mainoksiin käsittelisin.

En ole koskaan vakavasti harkinnut edes Google-mainosten ottamista blogeihin. Mahdolliset muutaman kympin tienestit eivät mielestäni ole niin houkuttelevia. Sen sijaan mieluusti kehun ihan ilmaiseksi hyviä tuotteita ja palveluita niin Marinadissa kuin Kulutusjuhlassa.

Koen kuitenkin, että "ansaitsen" blogaamisella paljon muuta. Tämän harrastuksen ansiosta olen saanut asioita, joita ei rahassa mitata. Sen rinnalla eivät mahdolliset pienet mainostienestit paljon miltään tunnu.

Voisin kuitenkin kuvitella ottavani jonkun mainosbannerin blogiin, jos se olisi tuote/palvelu, josta itse pidän. En halua, että blogeissani voitaisiin mainostaa mitä tahansa, jopa sellaisia, joihin suhtaudun kielteisesti.

Kulutusjuhlassa mainoksiin suhtautuminen on vielä hieman kriittisempää. Kuinka uskottava olisi kulutusblogi, joka saisi joltain taholta rahaa? 

Mutta jos mainostaisin jotain, niin haluaisin tehdä sen selväksi myös lukijoilleni. Olen tainnut useasti kirjoittaa avoimuuden ja läpinäkyvyyden puolesta, joten sikäli mahdolliset blogitienestit tahdon tehdä selväksi kävijöille.

Hesarin jutussa esitellään mm. Hilavitkutin.com. Mielestäni kyseinen sivusto eroaa ratkaisevasti esimerkiksi Kulutusjuhlasta: jos Kulutusjuhlaa tehtäisiin samalla aatoksella, niin varmaankin esittelisimme tuoteuutuuksia ja pistäisimme esiin kuluttajakauppaa tekevien yritysten tiedotteita. Silloin "blogilla tienaaminen" olisi kai varsin selvää, koska sellaista puffausta ei ilman rahaa viitsisi tehdä.  

Lisäksi mainostamiseen vaikuttaa mielestäni sekin, että itse ainakin luen blogeja nykyisin pääsääntöisesti RSS-lukijan kautta. Silloin näkyy vain teksti, joten mainoksista ei ole lukijalla haittaa, mutta ei niistä mainostajakaan hyödy.

Blogeilla ansaitsemiseen tulee varmasti jotain muita keinoja, jotka pelkkiä mainoksia paremmin hyödyntävät niin kirjoittajia, lukijoita kuin yrityksiä. Jos aiheen pohdinta kiinnostaa, niin voi lukaista vaikka Viral Garden -blogissa eilen julkaistun kirjoituksen "Blog monetization - How do we ALL win?" 

- - -

Sitten hiukkasen taas nurinaa Verkkohesarista. Kainalojuttuna oleva "Suosittuja suomalaisia blogeja" esittelee mm. Marinadin, mutta suoria linkkejä ei tietenkään blogeihin ole, vain pelkät osoitteet. Kyllä tällaisten linkitysten pitäisi jo arkipäivää.

Zepander nosti tekstissään esiin blogittomat, jotka lukevat tutun blogia, mutta eivät tästä kirjoittajalle kerro. Zepa vaatii vastavuoroisuutta: ensin blogi, sitten lukuoikeus. Kommenttiosastolla todetaan myös, että vähintä, mitä blogiton, live-elämästä tuttu lukija voisi tehdä, olisi kommentointi.

Lisäksi kommenttiosastolla Destructo Girl sanoo oman blogin vähentävän sitä, että tutut kertoisivat kuulumisiaan:

"Se vähäinenkin yhteydenpito katkeaa kun kaverit lukevat mitä mulle kuuluu, mutta eivät vaivaudu kirjoittamaan mitä heille kuuluu."

Myönnetään, että itse olen joskus näitä samoja asioita mielessäni vääntänyt Marinadi-blogia kirjoittaessani. Olisi kiva kuulla, mitä blogiani lukeville blogittomille tutuille tai puolitutuille kuuluu, mutta eivät he juuri esimerkiksi sähköposteja lähettele. Mutta ymmärrän hyvin sen, että he eivät kommentoi blogejani: jos ei itse ole mukana tässä porukassa, niin kynnys taitaa olla kohtuullisen korkea.

Omalla kohdallani tilanne on tietysti toinen kuin monella muulla "tavisblogaajalla". Minä en kovin ihmeellisiä paljastuksia elämästäni kerro blogissa, joten jos oikeasti haluaa tietää, mitä teen ja mitä minulle kuuluu, joutuu olemaan yhteydessä muutenkin.

Lisäksi olen itse hyvin vapaasti kertonut blogaamisestani, suorastaan mainostaen, joten sikäli kukin saa lukea rauhassa tekstejäni, kertoi siitä minulle tai ei. Aluksihan en kertonut blogaamisestani juuri kenellekään, mutta nyttemmin olen aivan vapaata riistaa ja mainitsen harrastuksestani mahdollisesti satunnaisestikin kohdatuille tutuille.  

Mutta ongelma on monelle päiväkirjailijamaiselle blogaajalle varsin todellinen. On ikävää, jos joutuu toimimaan kuten Zepa eli lopettelemaan blogeja ja perustelemaan uusia siksi, että ei haluaisi erinäisten puolituttujen tekstejä lukevan ja niistä hölisevän eteenpäin.

Tykkään lukea vanhojen tovereiden ja esimerkiksi veljieni blogitekstejä, mutta ei se tietenkään korvaa sitä muuta yhteydenpitoa. 

Varmasti ajan myötä yhä useammalla on netissä sellaista tietoa, joka tyydyttää uteliaiden tuttujen ja puolituttujen tiedonjanoa. Rekisteröidyin itsekin Facebookiin, ja tuonkaltaisesta palvelusta jo jotain tietoa helposti voi tutuista kaivella. Tosin oma profiilini on vielä varsin vajaa, kun en ole sitä jaksanut kuntoon säätää, ja päivittyvä sisältö tulee, tietysti, syötteinä Marinadi-blogista.

- - -

Kartanon Matin innoittamana päädyin myös rakentelemaan nopsasti Google Page Creatorin avulla "kotisivut". Onpahan ainakin kaikki blogiosoitteet nyt yhdessä paikassa.  

Saarikon Janne kirjoittaa:

"Tämä vajaan kahden vuorokauden kirjoittelurumba aiheen ympärillä on vakuuttanut minut siitä, että talousblogien maailmassa on käynnissä jonkinlainen murros. Keskeisissä ympäristöissä tapahtuu jatkuvasti sekä teknisesti että sisällöllisesti, sisällöntuottajien piireissä kuohuu ja erilaisia vaihtoehtoja kokeillaan. Vanhoja blogaajia on tippunut pois aktiviteetista ja uusia on ilmestynyt haastamaan ydinporukkaa."

Tämä tuo jotenkin mieleeni viime tammikuinen keskustelu "oikeasti vaikuttavasta blogista". Nyt vain Jannen keskiössä ovat talousblogit.

Ylipäätään tässä mielestäni näkyy suomalaisen blogimaailman kehitys sillä ajalla, kun itse olen ollut mukana (eli kolmisen vuotta). Ensin oli Blogilistan edeltäjällä, Pinserin listalla, pyörinyt blogimassa, joka ei ollut kovin suuri ja blogitkin olivat laidasta laitaan. Blogimäärän kasvaessa blogit ovat ryhmittyneet tai porukoituneet: kun nyt Blogilistalla on yli 10 000 blogia, niin pakkohan kehityksen on tähän mennä. Kuten missä tahansa yhteisössä, niin ei sitä vain voi olla "kaikkien kaveri".

Lisäksi mukaan ovat tulleet nuo Jannenkin käytössä olevat Kauppalehti ja TalSa omine blogialustoineen ja käyttäjineen.

Yksittäisenä ryhmänä isoksi on jo kasvanut erilaisten käsityöblogien joukko. Tuolta löytyvä linkkilista neuleblogeihin on varsin vaikuttava. Spin spin sugarissa on toisenlainen porukka eli tällä hetkellä 93 muotiblogia.

Varmasti näitä tietyn aihealueen kokoavia blogisivustoja tulee lisää. Ovathan esimerkiksi lemmikit, laihdutus ja teknologia suosittuja aiheita.

Mutta silti edelleen toivon, että Suomeen saataisiin jotakin senkaltaista sivustoa kuin Bloggar.se, jossa esimerkiksi tagien avulla voi etsiä luettavaa, eikä listaus ole blogialustasta riippuvainen. Esimerkikkinä vaikka ‘bloggare’ -tagi ja sen takaa löytyvät kirjoitukset.  

Suomalaisten blogien määrä on kuitenkin varsin pieni, ja monet kirjoittavat sekalaisesti aiheista, joille löytyisi laajempaakin lukijakuntaa kuin tiiviisti rajattu otsake. Tagien keräämisen avulla mielenkiintoisen luettavan löytäminen olisi helpompaa. 

Itse en myöskään ainakaan halua leimautua vain tietyn aiheen tai porukan blogaajaksi, mutta toisaalta tällä blogimäärällä se lienee mahdotonta, heh.

Ruotsinmaalta kannattaa katsoa myös esimerkiksi Bloggportalen.se -sivustoja (ja jo mainitun Bloggen.se:n alta löytyy myös muuta mielenkiintoista, kuten Intressant.se).   

Mutta yhteenvetona siis toivoisin näkeväni kehityksen, jossa esimerkiksi julkaisualusta ei ole merkittävä tekijä blogien "ryhmittymisessä". Oma TalSan blogini on kokeilumielessä perustettu, eikä kovin ihmeellinen blogina, mutta muutoin mieluusti pysyttelen näissä muissa blogialustoissa, jotka eivät ole esimerkiksi jonkun mediatalon sivuston alla.

Julkaisualusta nimittäin luo tiettyä mielikuvaa: esimerkiksi Kauppalehti on varmasti tietyn porukan silmissä positiivinen paikka, mutta yhtä lailla se herättää monessa jotain aivan muuta tunnetta.

Lisäksi "villi blogaaminen" sallii vapautta esim. kommenttien moderoinnissa ja blogin ulkoasussa sun muussa säätämisessä enemmän kuin vaikkapa TalSa.

Verkkoyhteisökeskustelu on ryöpsähtänyt esiin toden teolla viime aikoina. Miia kirjoittaa osuvasti omat huomionsa:

"Miksi monenkäyttäjän palvelu on Web.hevon2 -maailmassa automaattisesti yhteisö? Mitä yhteisöllistä on omien pääntuotosten lataamisessa verkkoon ehkä kenties jonkun nähtäville?"

Ja vielä netin keskustelupalstoista:

"2000-luvun medialukutaitoon pitäisi kuulua mielipidesampojen ja yleisten oksennuspalstojen erottaminen fokusoiduista, asiakeskeisistä yhteisöistä, joiden keskusteluilla varsin usein on lopputulos ja määränpää, välihuumoria tietenkään unohtamatta."

Miian väitöskirja on loppusuoralla, josta suuret onnittelut! Minun väikkärini edistymisestä on edelleen turha kysellä mitään: jos se tutkimussuunnitelma edes joskus kirkastuisi…

Nettikauppa kehittyy, asiakastyytyväisyys ei parane

The New York Timesissa oli artikkeli nettikauppojen käyttäjien tyytymättömyydestä: vaikka rahaa sivustojen kehittämiseen syydetään, niin asiakkaiden tyytyväisyys ei kasva. Juttuun haastateltu Larry Freed toteaa:

“If we walk into a local store, we don’t expect that experience to be better than it was a couple years ago,” Mr. Freed said. “But we expect sites to be better. The bar goes up every year.”

Tämähän on tietysti ihan luonnollista, koska netti kehittyy muutenkin. Tavalliset kaupat ovat rakenteeltaan melkoisen samanlaisia vuosikymmenestä toiseen, eikä itse kaupankäyntikään ole juuri muuttunut.

Nettiostoskäyttäytymisen kannalta jutussa on yksityiskohta kuvien merkityksestä ostopäätökseen. Asiakas oli valittanut, ettei hän pysty päättelemään käsilaukun kokoa suhteessa itseensä, koska ei voi tietää laukkua pitävän mallin mittoja. Kun laukku sitten kuvattiin kolmen eri kokoisen naisen käsittelyssä, niin ne asiakkaat, jotka näkivät nämä uudet kuvat, ostivat laukun vähintään kymmenen prosenttia todennäköisemmin kuin vain yhdellä mallilla laukun nähneet.

Yleisesti jutussa ennustetaan vähemmän yllättävästi, että videot tulevat merkittävään rooliin myynninedistämisessä.

Jos vähitellen töihin

Kesäni on siis sujunut pitkälti lomaillen. Nyt olisi vähitellen aika kääriä hihat ylös ja pistää oma firma pystyyn. Tavoitteena on, että elokuussa aloittelen tosissani toimimaan näiden asioiden parissa, joissa uskon olevani hyvä, eli viestinnässä niin netissä kuin muuallakin ja erityisesti kuluttajuuteen liittyvissä aihealuiessa. Eli siis myyn osaamistani tekstin ja puheen muodossa. Saapi kysellä lisää, mikäli kiinnostaa!