Mari Koo - Blogeja, kulutusta ja jatko-opiskelua

Päädyin lukaisemaan Wiredista Nancy Millerin tekstin populaarikulttuurin käytön nykytilasta. Hän vertaa median ja viihteen kuluttamista snackseihin, noihin pieniin välissä haukattaviin makupaloihin:

"Music, television, games, movies, fashion: We now devour our pop culture the same way we enjoy candy and chips - in conveniently packaged bite-size nuggets made to be munched easily with increased frequency and maximum speed. This is snack culture - and boy, is it tasty (not to mention addictive). - - -

Today, media snacking is a way of life. In the morning, we check news and tap out emails on our laptops. At work, we graze all day on videos and blogs."

Mieleeni tuli, että tätähän se pirstaloituminen on nykyisin. Myös kuluttamisessa ylipäätään. Sen sijaan, että otetaan samasta tyylistä ja hengestä kaikki, niin esimerkiksi pukeutumisessa napsitaan vaikutteita vähän sieltä ja täältä. Huoletta voi asioida niin Lidlissä kuin Stockmannilla, ja pukeutumisessa voi yhdistää H&M:n, kirpputorien ja designerien asusteita. Harrastukseksi on täysin soveliasta mainita sekä ooppera, jalkapallo että puutyöt. Ruoanlaitossa puhuttaan cross kitchenistä.

Ei ole enää yhtä työuraa, vaan jatkuvasti on kehityttävä ja koulutettava. Eikä yhtä identiteettiä, vaan itsestään on tunnistettava eri puolet.

Ja näistä kaikista tietysti pyritään popsimaan ne parhaat palat, hotkaistaan nopeasti ja sitten taas jotain uutta.

Itsestäni tuntuu, että pitkällistä keskittymistä vaativiin asioihin on yhtä vaikeampi uppoutua. Olen totuttanut itseni nopearytmisyyteen, ja kiinnostus ei pysy yllä, ellei tapahdu tarpeeksi riittävällä vauhdilla. Monisataasivuiset romaanit vaihtuvat novelleihin ja You Tubessa päätän sekunneissa, kiinnostaako tämä video vai ei.

- - -

Omalta osaltani taas yksi osoitus pikavälipaloista on jälleen uusi blogi. Halusin kokeilla Taloussanomien Oma sana -palvelua ja tein sinne blogin, jonne kokoan viisaita, koskettavia, ärsyttäviä, nokkelia tai muuten vain ajatuksia herättäviä lainauksia muiden teksteistä.

- - -

Syksyllä järjestetään Helsingin yliopistolla taas Konfabulaari (kiitos vinkkauksesta Suvikolle!). Suunnittelu on parhaillaan käynnissä, ja minä toki aion osallistua, mikäli ei mitään mullistavaa estettä ilmaannu. Ideoiden kokoaminen on alkanut: pitäisi varmaan itsekin kehitellä jotain…    

Viime aikoina olen sivistänyt itseäni Tiedon kauppiaat -kirjalla, jonka on kirjoittanut akateemisten yrittäjänaisten nelikko (kiitos kirjavinkistä Sun äidilles!).

Olen lukenut kirjaa pätkittäin, koska kerralla hotkaistavaksi asiaa on tuntunut olevan liikaakin. Monet kohdat tuntuvat siltä, että tekisi mieli hihkaista, että "just noinhan se on, en vain ole osannut sitä itse sanoin ilmaista!"

Kirjassa korostetaan inhimillisyyttä ja yrittäjän persoonaa asiantuntijayrityksen toiminnassa, ja ainakin itse olen kirjan myötä yhä tarkemmin miettinyt, mitä arvostan, haluan ja osaan.

Asiantuntijaakin pelottaa 

Toisaalta kirja pistää miettimään omaa tapaa toimia ja tehdä yhteistyötä sekä myös pakottaa kohtaamaan mielen taustalla välkkyviä pelkoja. 

"Pelosta puhutaan harvemmin johtamisen tai asiantuntijatyön yhteydessä, koska peloista puhumista pidetään heikkouden merkkinä tai lapsellisena. Vallitsevan käsityksen mukan aikuisten tulee hallita pelkonsa eikä niiden tule vaikuttaa ammattikäyttöön. Tätä tulkintaa tukee se, että asiantuntijatyössä järjen merkitys korostuu. - - -

Koska pelkoa joka tapauksessa tunnetaan, pelkojen kieltäminen on lyhytjännitteinen toimintatapa. Ne saattavat ohjata asiantuntijatyötä enemmän kuin halutaan." (s. 142)

Oman osaamisen arvostamiseen 

Oman osaamisen kohdalla palaan aina niihin samoihin aatoksiin. Siitä, miten opittuaan jostain jotain jonkin verran tajuaa, miten paljon olisi vielä jäljellä. Siitä tulee rimakauhu, oppimisen määrä tuntuu valtavalta, ja itseltään vaatii paljon. Pitäisi osata mahdottoman hyvin, ennen kuin voi väittää osaavansa. 

Ja jos jotain osaan, tai siis muut väittävät minun sitä osaavan, niin sen taidon vähättelen: "Kyllähän kuka tahansa nyt tämmöistä."

Sama pätee myös omiin ominaisuuksiin. Toisissa ihmisissä kadehdin niitä piirteitä, jotka itseltäni puuttuvat, enkä sitten tajua, että minulla on vastaavasti sellaista, jota muut kenties kadehtivat.

- - -

Jatko-opinnot ovat nyt valitettavan vähällä huomioilla. Kävin tänään yliopistolla etsimässä artikkeleita sähköisessä muodossa ja hermot meinasi mennä, kun erään julkaisun teksteihin ei päässytkään käsiksi, vaikka olisi pitänyt, ja siihen tyssäsi se into.

Hurjalta tuntuisi tehdä lähteiden hankintaa pelkästään haeskelemassa painettua aineistoa pitkin kirjastoja ja kopioida niitä talteen: sinällään siis lienee vain hyvä, jos tutkimustyöni venyy, sillä parin vuoden päästä on varmasti taas parempia työkaluja sähköisten aineistojen hallintaan.

Valtiotieteellinen tiedekunta myönsi minulle sivuaineoikeuden viestinnän aineopintoihin (perusopinnot suoritin pari vuotta sitten avoimen yliopiston puolella), ja siellä aion käydä seuraavien kolmen lukukauden aikana suorittamassa ainakin jokusen opintojakson.

Olen kuvitellut globalisaation olevan siinä vaiheessa, että Nestlén brändit, suklaapatukat, jäätelöt ja tomaattikeitot, olisivat melko samanlaisia myyntimaasta riippumatta. Mutta väärin luulin, sen todisti Time-lehden (26/07) artikkeli.

Esimerkiksi Nescafe -pikakahvista tehdään 200 erilaista versiota, jotta se vastaisi paikallisia makutottumuksia. KitKat -patukka on Venäjällä hieman pienempi kuin Bulgariassa ja sen suklaa ei ole niin makeaa kuin saksalaisessa versiossa.

Jutun kirjoittaja, Peter Gumbel, on tutustunut Nestlén laboratorioon ja selvitellyt asiaa. Hän pohtii jutussa, eivätkö makutottumuksemme kuitenkin nykyisin ole melko samanlaisia asuinmaasta riippumatta, kun pizza ja sushi ovat levinneet kaikkialle. Nestlén vastaus on, että makuprofiili jää mieleemme hyvin varhaisessa lapsuudessa: se suklaa, jota syöden olet kasvanut, maistuu parhaimmalle.

Aino-jäätelöitä suomalaiseen makuun

Toki Nestlélläkin on tuotteita, jotka ovat samanlaisia myyntimaasta riippumatta (kuten McDonald’sin hampurilaiset pyritään tekemään kaikkialla yhtäläisiksi). Yksi näistä on korkamman hintaluokan jäätelö Häägen-Dazs.

Tässä kohdin juttu kertoo mielenkiintoisen seikan Suomesta ja Aino-jäätelöistä. Nestlé oli päättänyt tehdä maut, jotka sopivat paikalliseen makuumme ja lapsuuteemme: mustikkapiirakka ja karpalo-kinuski. Nämä tuotteet ovat kuulemma olleet melkoisia menestyksiä tässä maassa, jossa jäätelön kulutus henkeä kohden on yksi suurimpia Euroopassa.  

Olen itse syönyt kyseistä mustikkapiirakka-Ainoa ja hyväähän se on. Karpaloa ja kinuskia en tosin omaan lapsuuteeni osaa liittää.

Elintarvikkeisiin paremmin perehtyneet voisivat varmasti kertoa tarkempia faktoja, mutta kyllä jokaisella lienee kokemuksia myös omien makutottumusten muuttumisesta. Enpä muista, että olisin tummasta suklaasta lapsena pitänyt eikä sitä juuri edes ollut myynnissä, mutta nyt, totuttuani siihen, en juuri muuta suklaata edes osta. Mutta toki on runsaasti niitä lapsuusmakuja, joita ei mikään ylitä.

Suosittelen tuota Time-lehden We Are What We Eat -artikkelikokonaisuutta kaikille ruuasta ja sen merkityksestä kiinnostuneille.  

The New York Timesin artikkelin mukaan nettikaupan kasvu on USA:ssa hidastunut:

"- - -in the last year, growth has slowed sharply in major sectors like books, tickets and office supplies."

Growth in online sales has also dropped dramatically in diverse categories like health and beauty products, computer peripherals and pet supplies. Analysts say it is a turning point and growth will continue to slow through the decade."

Kasvun taittuminen on varsin luonnollista, koska niin monet amerikkalaiset ja heidän lapsensa jo tekevät ostoksia verkosta. 

Nettiostos tuntuu työltä 

Jutussa esimerkiksi Dellin kuluttajakauppaa edustava Alex Gruzen sanoo, että kuluttajat haluavat interaktiivisempia ostotapahtumia kuin mitä netti voi tarjota. Samaa mieltä on Harvardin professori Nancy F. Koehn:

"She said that as physical stores have made the in-person buying experience more pleasurable, online stores have continued to give shoppers a blasé experience. In addition, online shopping, because it involves a computer, feels like work."

Jutussa todetaan, että kaupat ovat havainneet hyväksi malliksi nettiostoksen noutamisen liikkeestä. Tällöin asiakas nimittäin melkoisella todennäköisyydellä ostaa vielä jotain lisää.

Toisaalta jutun lopussa muistutetaan, että nettikaupan osuus on edelleen varsin pieni kaikesta kaupankäynnistä ja kasvunvaraa riittää.

"Analysts project that by 2011, online sales will account for nearly 7 percent of overall retail sales, though categories like computer hardware and software generate more than 40 percent of their sales on the Internet."

 

Viime aikoina minulla on muutaman kerran mainittu, että "ethän sitten kirjoita tästä blogistasi". Kyseiset henkilöt eivät ole mitään blogieni vakiolukijoita, mutta tuttuja, jotka tietysti blogaamisestani tietävät.

Hieman hämmentyneenä olen vastannut, että en tietenkään: valikoin ja rajaan myös omaan elämääni liittyvää aineistoa harkiten, eikä olisi omankaan etuni mukaista paljastaa kaikkea. Ystäväpiiri tämän toki on kai jo huomannut, joten siltä suunnalta ei tule pyyntöjä jättää jotain kirjoittamatta.

Tämän johdosta mietin myös suomalaisten blogaajien keskinäistä solidaarisuutta. Vaikka tunnetaan ja tiedetään, niin ei silti huudella kaikenlaista toisista. Tämä on tietysti luontaista mille tahansa yhteisölle.

Kerran erään miitin jälkeen huolestunut kanssablogaaja kyseli, että paljastiko hän liikaa Marinadista raportissaan. Rauhoittelin: kyllä minusta ja sanomisistani saa varsin vapaasti kirjoittaa, sillä olenhan blogeissani valinnut itse itselleni kohtuullisen avoimen roolin.  

Jonkinlaisena perusperiaatteena blogikirjoittamisessani olen pitänyt sitä, ettei muista, siis omasta reaalielämän lähipiiristä tai blogaajista, ole syytä kirjoittaa negatiivisesti. Toki saa olla eri mieltä, mutta turhan ärhentelyn olen jättänyt pois. Samoin myös toisten yksityisasiat ovat heidan yksityisasioitaan, enkä niitä aio jatkossakaan kailottaa. Yhtä lailla kuin esimerkiksi työstänikään en juuri kirjoittanut.

Pulla pohti anonyymiteettiä:

"Koska olen itse ihminen, joka googlettaa kaikki ja kaiken tapaamansa, en pystyisi kevyin mielin uhraamaan identiteettiäni hakukonealttarille. Haluan kirjoittaa minua ilahduttavista ja kenkuttavista asioista ilman, että ne putoavat Googlen käsistä nimikoituina kuumina kivinä työpaikkani pomon, naapurin mummon tai kaverin veljen vaimon päähän."

Näinhän se on. Minä olen valinnut nimellä ja naamalla kirjoittamisen, tosin osin sattuman kautta ja ajan myötä, joten kenkuttavista jutuista en siis kirjoita, vaan ne käsittelen jossain toisaalla.

- - -

Yksi uusista luettavista listoillani on Taloussanomien Oman sanan Kuluttaja 2.0, jota on kirjoittamassa mm. Kuluttajatutkimuskeskuksen porukkaa. 

Parhaillaan selvittelen lähinnä oman yrityksen perustamiseen liittyviä asioita, joten suuremmat blogipohdinnat ovat senkin vuoksi jäissä.  Ja edelleen sekä opinto- että tutkimussuunnitelma ovat tekemättä… Nyt tosin olen kovin viehättänyt muotiblogien maailmasta, joten voi olla, että ainakin aluksi paneudun paremmin siihen osastoon.

Minulta pyydettiin taannoin tekstiä Kulutusjuhla.comista Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskuksen eli TIEKEn asiakaslehteen. Tiedosta-lehti 2/07 on nyt ilmestynyt, ja omakin pätkäni netissä luettavissa. Tosin lehden painetussa versiossa se näyttää tietysti paremmalta, koska taitto on mietitty ja mukana on myös Oopan minusta ottama kuva. Kun on esimerkiksi tottunut blogimaiseen linkitystyyliin, niin jotenkin häiritsee se, että tuossa nettitekstissä viittaukset ovat tekstinä jutun alussa.

Itse teksti ei varmaan sisällä yllätyksiä kenellekään, joka on tätä blogianikin lukenut.    

Samalla aukeamalla oman lyhyen tekstini kanssa on myös Pohjoisranta Oy:n toimitusjohtajan Jouni Heinosen kolumni otsikolla "Joko yritykselläsi on blogistrategia?". Hyvä perusjuttu siitä, miksi yritysten kannattaisi seurata verkkokeskusteluja:

"Olennaista onkin löytää ne keskustelijat, jotka ovat yrityksen kannalta blogosfäärin tärkeimpiä mielipidevaikuttajia, ja analysoida näillä sivustoilla käytävää keskustelua. Koska verkko on nykyään myös toimittajien tärkein yksittäinen tiedonlähde, mielipidevaikuttajien blogeissaan esiin nostamilla avauksilla on huomattavasti keskivertoblogia suurempi todennäköisyys levitä hakutulosten kärkeen ja sitä kautta ulos verkosta, perinteistenkin medioiden juttuaiheiksi."

- - - 

Viimeisin viikko on mennyt jossain aivan muissa merkeissä kuin opintoihin tai blogeihin liittyviä asioita mietiskellen. Tai no, sentään yliopistolla piipahdin eilen, niin tuli sentään nähtyä kanssaopiskelijoita ja tutkijoita. Mutta kunhan selviän juhlahumuista ja muista enemmän lomailuun viittaavista toiminnoista, niin jää kenties aikaa lukemiseen, ajatteluun ja kirjoittamiseen.