Mari Koo - Blogeja, kulutusta ja jatko-opiskelua

Terveyskeskus.fi -sivusto on napsinut linkkejä blogeihin otsikon Terveysblogit alle, ja sivuston käyttäjät voivat myös pisteyttää näitä tekstejä. Havaitsin linkityksen joskus toukokuun alkupuolella ja lähinnä huvitti: Terveyskeskus linkkasi ehkäisyaiheiseen kirjoitukseen, mutta eihän Kulutusjuhla muuten mitenkään terveysaiheinen ole. Tässä vaiheessa en edes katsastanut sivustoa tarkemmin.

14. päivä lävähti blogimme kommenttiosaston kautta tieto, että Kulutusjuhla on sinne pistetty esiin. Lieneenkö tähän ollut syynä Pörrön reagointi hänen blogiinsa kohdistuneeseen linkitykseen? Pörrö totesi tuolloin mm. seuraavaa:

"Sivulta syntyy kuitenkin selkeästi vaikutelma, että luetellut blogit olisivat jollain tavoin yhteydessä kyseisiin täysin kaupallisiin mainossivuihin koska linkit esitetään osana sivuston sisältöä niin visuaalisesti kuin myös pisteytyksen kautta."

Tällä hetkellä alasivustoilla näyttää olevan teksti "Terveyskeskus.fi etsii osaston lukijoita mahdollisesti kiinnostavia blogeja. Huomaa kuitenkin, että blogit eivät ole Terveyskeskus.fi:n sisältöä." Etusivulla tosin vaikutelma on sellainen, että ikään kuin listatut Top5-"terveysblogit" olisivat osa sivustoa.

Oma Kulutusjuhlaan tekemäni teksti löytyy siis Ehkäisy-osiosta ja on jopa saanut 15 positiivista ääntä, jonka ansiosta se listataan myös etusivulla.

Hämmentävät linkityssäännöt 

Pörrö havaitsi myös seuraavaa:

"Ja mahtanenko nyt joutua pahoihinkin ongelmiin kun sivuston webmasteriin yhteyttä ottamatta linkitän blogistani suoraa sivuston linkityssääntöihin, joissa todetaan mm. että "Kaikista linkityksistä tulee ilmoittaa webmasterille sähköpostilla."

Säännöissä siis kerrotaan, että "Ulkopuolisilta sivustoilta voidaan vapaasti linkittää Terveyskeskus.fi-sivuston etusivulle tai jollekin osastosivulle", mutta muut linkitykset halutaan ilmoitettavan kera linkittävän sivun, yhteyshenkilön nimen ja sähköpostin.

Mites tähän nyt suhtautuisi  

Tämä Terveyskeskus.fi ja siihen suhtautuminen on minulle vähän hankala aihe. Mielestäni ei ole mitenkään vaarallista, että kaupallinen sivusto hyödyntää blogitekstejä, jos se tehdään fiksusti. Mutta Terveyskeskus.fi ei vain vakuuta toiminnallaan, enkä haluaisi sen vuoksi olla edistämässä Medixine Oy:n bisnestä (lisäinfona firman nettisivujen tiedote portaalin avaamisesta).

Ja sivusto nyt vaikuttaa varsin köykäiseltä: matkaa tavoitteeseen eli Suomen johtavan terveysportaalin kehittämiseen on kyllä melkoisesti.

Jos Medixine (yhteistyössä Microsoftin kanssa, kuten sivuilla mainitaan) haluaa, että minun pitäisi ilmoittaa linkitys jollekin alasivulle kera nimeni, niin miksi siellä päässä operoi pelkkä nimimerkki webmaster? Ja olisiko sen sähköpostin linkityksestä voinut lähettää ennen linkitystä (eli kysyä lupaa) eikä vasta pari viikkoa jälkikäteen? Periaatteessa olen toki iloinen, että tämä tekstini ehkäisyn hintavertailusta saa lisää lukijoita ja Kulutusjuhlamme kävijöitä, mutta silti vaan jotenkin hiertää toimintamalli.

Mitä mieltä muut blogaajat olette? Onko ok, että kaupallinen sivusto käyttää tuottamaanne tekstiä tällä tavoin? Tällä hetkellä esimerkiksi Dementia-osastossa on linkit Ainailonan ja Kauran kirjoituksiin.

Ei-kaupalliset linkitykset kelpaavat mainiosti 

Tulevaisuudessa linkityksiä blogeihin tulee varmasti lisää ja niitä halutaan hyödyntää "ilmaisena" sisältönä, mutta toivottavasti se hoidetaan kaupallisillakin sivustoilla tätä esimerkkiä paremmin.

Jos kyseessä olisi esimerkiksi jonkun ei-kaupallisen tahon, esimerkiksi terveyden parissa toimivan järjestön sivusto, niin en millään lailla valittaisi linkityksestä, päinvastoin (kuten kaikki blogien välinen linkittäminen on positiivista). Ja kuten olen todennut, on Kulutusjuhlassammekin hyvin tärkeänä osana nimenomaan linkitykset ja tekstipätkien nostot muiden blogeista.

Päivän uutisantiin kuului tietoa Terhi-Anna Wilskan tutkimustuloksista liittyen suomalaisten muuttuneisiin kulutustottumuksiin. Wilska oli puhunut aiheesta GE Moneyn luottokortin lanseeraustilaisuudesta. Aiheesta on mainio Esko Rantasen kolumni Talouselämässä:

"Hän (Wilska) jakaa kuluttajat kahdeksaan ryhmään. Ne ovat:

* Tietoinen säästäjä. Tässä on ihmislaji, joka hiljalleen kuolee sukupuuttoon.

* Vihreä ja eettinen kuluttaja. Toisin kuin julkisesta hömpötyksestä voisi päätellä, tämäntyyppisten kuluttajien määrä ei enää kasva. Vihreys läpäisee nykyään kaiken kulutuksen ja suomalaisen elämänmuodon.

* "Kulttuurisnobi". Tässä meillä on vanhempi rouva, joka käyttää keskimääräistä enemmän kulttuuripalveluja. Hän edustaa ehkä keskimääräistä useammin vanhaa rahaa.

* Hedonistinen shoppailija viettää aikansa kuluttamalla. Hänelle shoppailu on todiste siitä, että hän on olemassa. Naisia on paljon tässä kategoriassa, mutta kasvavasti myös miehiä.

* Teknologiaintoilija on tyypillisesti alle 50-vuotias, ehkä alle 40-vuotiaskin mies, jonka pitää saada kaikki uudet hilavitkuttimet vaikka velaksi.

* Kotiesteetikolle koti on elämyksellisen kuluttamisen paikka. Uudet verhot tai tapetit sykähdyttävät.

* Arkinen kotikuluttaja. Onko hänestä mitään mieleenjäävää sanottavaa. Eipä juuri.

* Köyhä wannabe-kuluttaja. Haluaa kuluttaa enemmän kuin voi."

Toisaaltahan esimerkiksi Minna Autio on väitöskirjassaan todennut, että kuluttajuus voi olla moniäänistä: "se rakentuu samanaikaisesti - ja jopa ristiriidattomasti - tuhlauksen, säästäväisyyden nautinnon ja vihreän kulutuksen puhetapoihin." (2006, 11.)

Eli jos itseään ei tunnista Wilskan luokitteluista, niin ei huolta, sillä kuluttajaroolit vaihtelevat. Itse taidan olla tällä hetkellä eniten arkista kotikuluttajaa. Yksilöllisyyttä minunkaan kulutuksesta lienee varsin turha hakea:

"Kuuluipa kuluttaja mihin luokkaan tahansa, hän haluaa helppoa elämää ja helppoa kuluttamista.

Tästä seuraa, että puheet kulutuksen yksilöllistymisestä ovat huijausta. Palvelut ja tuottet ovat standaroituja ja yksilöllisen vaihtelun mahdollisuudet ovat kapeat."

Yleisesti ottaen suomalaiset kuluttavat nyt Wilskan mukaan nautiskelevammin kuin ennen. Kovin yllättävä tämä tieto ei sinällään ole, jos on seuraillut sitä, mihin ihmiset rahaansa laittavat:

"Kun vuonna 1999 nuorin ikäluokka 18-34-vuotiaan pani ykköstoiveeksi kulutuksessaan matkailun, oli ykkökseksi noussut vuonna 2004 luksustuotteet. Keski-ikäisten ryhmässä (35-54-vuotiaat) taas remontoiminen oli syrjäyttänyt matkailun kärkipaikalta."

Kävin tänään ProComin järjestämässä Viestinnän haasteet digitaalisessa maailmassa -tilaisuudessa. Siellä Viestintäviraston viestintäjohtaja Anna Lauttamus-Kauppila kertoi näkemyksiään siitä, miten digitalisoituminen vaikuttaa erityisesti organisaatioviestintään, ja IADE:n erikoissuunnittelija Kati Uusi-Rauva käsitteli web 2.0:a.

Nuoret miehet tv-lupaa maksamaan 

Lauttamus-Kauppilan puheenvuorossa nousi lopussa esiin Viestintäviraston ongelma saada kasvukeskuksissa asuvat nuoret miehet maksamaan tv-lupamaksunsa. Toisaalta kommenteissa nousi esiin sekin, ettei tätäkään ryhmää pirstaleisessa maailmassa pitäisi nähdä vain tietynlaisena. Kohderyhmäajattelun ongelmallisuutta sivuttiin muutenkin.

Blogit osana organisaation viestintää 

Kati Uusi-Rauvan esitys pohjautui mm. TIEKEn Kari A. Hintikan Web 2.0 -raporttiin (pdf), joten sinällään varsinaisesti uutta ei minulle tullut.

Mutta mielenkiintoista oli tietysti tarkkailla sitä, kuinka blogeista puhutaan nyt osana muuta viestintää ja kovasti tunnutaan pohtivat, miten niitä organisaatioissa voitaisiin hyödyntää. Nyt ei enää todellakaan kerrota, mitä blogit ovat, vaan oletus on, että ne jo tiedetään ja tunnetaan.

Taisi olla Hill & Knowltonin henkilö, joka kommentoi, että yritykset tuntuvat olevan perustamassa blogejaan kovin heppoisasti ja sitten joudutaan hieman toppuuttelemaan. Niinpä, kyllä yritysbloginkin perustaminen kuulostaa varmasti helpolta hommalta, mutta jotta se eläisi alkuintoa pidemmälle, niin pitäisi se suunnitellakin kunnolla.

Yleisesti ottaen yritysblogilla voi toki olla hyvät mahdollisuudet esimerkiksi asiakassuhteiden kehittämiseen, mutta ei se todellakaan tyhjästä synny. Säännöt ja tavoitteet blogin kirjoittamisessa on tehtävä selviksi, kuten moneen kertaan on todettu. 

Teekkarit kirjoittavat opinto- ja työkokemuksistaan 

Itselläni organisaatioviestintään liittyvästä blogaamisesta henkilökohtainen kokemus on se, että tuossa juuri päättyneen työsuhteen aikana pistimme kesä- ja osa-aikatöissä firmassa oleville teekkaripojille oman Virtaa ja voltteja -blogin pystyyn. Tavoitteena kyseisellä blogilla on ennen kaikkea olla yksi tietolähde, kun nuoret hakevat tietoa sähköalan opiskelusta (taustalla on siis Sähkö- ja teleurakoitsijaliitto).

Samalla tietysti toivoin, että blogi toimisi myös organisaation sisällä yhtenä näkökulmana siihen, mitä nuoret työstään ja alasta ajattelevat. Pojat ovat saaneet kirjoittamisen sisältöihin varsin vapaat kädet, ja ainakin pari ensimmäistä kuukautta blogi on rullannut ihan mukavasti.

Mutta kyseessä on toki jonkinlainen kokeilu, joka on suoritettu varsin rennoin ottein. Ja tietysti taustalla oli tämä oma innostuneisuuteni blogeista ja halu nähdä, saanko muitakin näin edes kokeilemaan.

Jaiku kiinnostaa 

Uusi-Rauvan esityksen päätteeksi päästiin Jaikuun, josta Mediapäivien ja Jaikun luojan, Jyri Engeströmin esityksen jälkeen, kirjoitin mm. seuraavaa:

"- - -kyse olisi siitä, että haluamme tässä epävarman hajanaisessa maailmassa olla yhteydessä rakkaimpiimme: yhteinen aika kotosalla jne. on vähäistä ja tietysti muutenkin jonkinlaiset "maailman uhkat" koetaan suuremmiksi."

Itse en toistaiseksi ole omaa Jaikuani kovin aktiivisesti hyödyntänyt, mutta en epäile, ettenkö esimerkiksi vuoden päästä olisi aktiivisempi: juuri nyt omat mobiiliviestintälaitteistoni eivät ole kovin kehittyneet, eikä Jaikun kontakteissani ole tärkeimpiä lähipiirini ihmisiä. Mutta kunhan tekniikka kehittyy, niin kenties löydän omat tapani Jaikunkin käyttöön. Ja esimerkiksi Mediapäivillä oli hauska seurata, kuinka muut porukasta viestivät Jaikun välityksellä.

Minä ja netti-identiteettini

Kati Uusi-Rauva nosti esiin myös netti-identiteetin: mitä meistä kenestäkin netistä löytyy.

Samaa asiaa sivusin viime perjantaina, kun esittelin kuluttajaekonomian tutkijaseminaarissa tutkimusaihettani eli blogeja. Jotenkin ihmisiä tuntuu hiukkasen joko hämmentävän tai huvittavan, että minulla on itse asiassa kaksi netti-identiteettiä: tämä Mari Koo, joka on asiallinen ja asiantuntevampi, ja sitten Marinadi, joka on hömpempi hymytyttö.

Perjantaina sain kommentin, että blogi-identiteettisihän ovat itse asiassa jonkinlaiset brändit. Kyllä, sitäkin nämä netti-identiteettini ovat.

En minä niitä mitenkään tietoisesti rakenna, mutta itselleni, ja ilmeisesti aika monille blogejani seuraavalle, rajanvetoni on kohtuullisen selkeä. Helppona esimerkkinä vaikka se, että Marinadi voi kirjoittaa tisseistään, mutta Mari Koo ei, vaan hän voisi pohtia Kulutusjuhlassa rintaliivien hankintaa.  

Tänään oli kuluttajaekonomian tutkijaseminaari, jossa esittelin blogeja ja alustavia ajatuksiani tutkimuksen tekemiseksi. Lisäksi minulla oli mahdollisuus tavata brittiprofessori Anne Murcot, ja juttelin samoista teemoista hänen kanssaan. Monta ajatusta jäi muhimaan, mutta juuri nyt en jaksa (enkä ehdi) niitä työstää.

Sen sijaan pistän esiin mainion videon (via Viral Garden), jossa kuluttaja haluaa eron mainostajasta:

Tällä hetkellä velloo keskustelu internetin keskustelupalstojen moderoinnista. Aiheesta on Haakanan Kari kirjoitellut kattavasti ja linkitellen muuallekin (osa 1, osa 2, osa 3). Päivän Kauppalehdessa Auli Mauno kirjoittaa aiheeseen viitaten ruotsalaisten blogien tilanteesta.

"Monet lehdet haluavat, jos ei ihan laittomuuksia, niin asiattomuuksia ainakin. Ne lisäävät verkkojulkaisujen kävijämäärien ja näin ollen myös ilmoittajia. - - -

Kustantajat yllyttävät bloggaavia nuoria naisia niin sanotusti rikkomaan rajansa eli esimerkiksi nimittelemään vanhempia miespuolisia tv-julkkiksia "Pimp-Lasseksi", sutenööriksi. - - -

Rotu- ja muiden ristiriitojen voimistuessa Ruotsissa on huomattu sekin, että blogien kommenttipalstat soveltuvat loistavasti propagandan systemaattiseen levittämiseen.
Joukossa tyhmyys tiivistyy."

Onhan tätä tietysti suomalaisissakin median blogeissa. Esimerkiksi Hesarin Maija Aalto taisi joutua aika lailla siistimään Uutispöytälaatikko-blogin kommentteja sananvapauspäivän kirjoituksensa vuoksi. Kirjoituksen kommenteissa hän lopulta kirjoitti:

"Niin että tämän postauksen kommentointi menee kiinni, syynä etenkin nuo viimeksi mainitsemani viestit. En yksinkertaisesti jaksa käyttää yhtään suurempaa osaa ajastani vastenmielisen roskan lukemiseen.
Valitan, jos jollakulla oli vielä jotakin täyspäistäkin sanottavaa. - -

Tämä on journalismia käsittelevä blogi, ei paikka levittää vihamielistä propagandaa. Demokratiaa ei ole se, että jokaisella kovaäänisellä lynkkausporukalla on oikeus saada tahtonsa läpi."

Tuo Auli Maunon kolumni pisti ajattelemaan, että olemmeko me nuoret blogaavat naiset sitten niitä, joita kohta Suomessakin tavoitellaan esittämään kärkeviä tekstejä ja provosoimaan keskustelua.

Tosin oma tyylini ei taida olla sellainen, että se saisi ihmisiä ärhäköimään. Enhän ole omissanikaan blogeissa koskaan joutunut poistamaan yhtääna asiatonta kommenttia. Toivottavasti sitä ei tarvitse tehdä jatkossakaan, vaikka blogejani voi kommentoida myös nimettömästi.

Alle olen koonnut tekstipätkiä blogimiittiin kohdistuneista kommenteista nimenomaan sponsoria ja itseäni ajatellen. Samalla välitän Björniltä kiitokset paikalla olleille ja erityisesti samaan pöytään kokoontuneille: hän oli kokenut käymiään keskusteluja antoisiksi. 

Omasta puolestani kiitos vielä kaikille, palautetta ja ajatuksia on ilo lukea! 

- - - 

Skrubun pni kirjoittelee pitkälti erityisesti Flickristä:

"Björn Hammar (mycket osynlig på nätet, hittar inte något vettigare att länka till än detta (via)) bjöd på ett par öl och berättade om Taivas Innovations och Igglo. Troligen fanns det något substans i det han sade, men jag tyckte att jag inte riktigt förstod vad det var. Något om innehåll och social media… bloggar… men det liksom inte materialiserades. - - -

Och helt intressant att höra vad Hammar hade att säga efter det officiella talet om tagging, om att vara supporter eller anhängare… ett och annat om nätet och också livet utanför det. Satt och lyssnade lite, kastade in ett par kommentarer.

Men så var det något där som inte riktigt lät rätt. Det var om bilder på Flickr. Att människor där publicerar närmast bra bilder och hur de bilder man lägger ut på nätet beskriver ens person. Jag tyckte att där brast logiken, men fick inte in ett ord i diskussionen just då.

Jag skulle nämligen inte våga påstå att alla publicerar bara bra (/sina bästa) bilder på Flickr."

- - -

Sun Äitis laajassa raportissaan:

"Kiitollisena hiljennyin kuuntelemaan puhettaan. Päälimmäiseksi siitä jäi mieleen,

• etteivät kaikki amerikkalaiset passintarkastajat harrasta blogaamista eivätkä näin ollen tiedä, mitä web 2.0 tarkoittaa

• jenkit pukkaavat lapsiaan stagelle päiväkoti-ikäisestä asti

• kaikki eivät vieläkään tiedä, mistä lapset tulevat

• blogiyhteisö ja kaupalliset toimijat lähenevät toisiaan

• blogaajalle hyöty yhteistyöstä näkyy lähinnä kasvaneeen trafiikina

- - - Ei vaan, kyllä ne Börjen puheet joltain osin liki innostivat toimintaan. Sieluni silmin jo näin, miten Kruununhaasta asuntoa etsivät, voisivat Igglon sivulta klikata tienoon lähikauppoja esitteleviin blogeihin."

 

- - - 

Antti, Mainonta on syvältä II:

"Herra Hammar näki keskeisimpänä haasteena rakentaa rajapinta, jossa kaupallisuus kohtaa ei-kaupallisistä lähtökohdista toimivan sosiaalisen verkoston, vaikkapa blogosfäärin. Sinänsä tilaisuus itsessään oli mainio esimerkki IRL-rajapinnasta, tosin ilman ansaintalogiikkaa, jos ansainta ymmärretään välittömänä taloudellisena hyötynä. Toisaalta kyseisessäkin tapahtumassa syntyvä sosiaalinen pääoma, erityisesti fanittaminen on taloudelliseksi hyödyksi realisoituvaa (korostan realisoituvaa, ei suoraan realisoitavaa) sorttia.

Mutta takaisin herran puheenvuoroon. Mieleen jäi myös viittaus Alex Niemisen (lukekaa Mömmöstä se kommentti Laundryn saitin meiningeistä:) kommentiin siitä, kuinka suomalainen blogosfääri on nillittämistä. No sitähän tämä on, jos ei näe pintaa syvemmälle. Mutta Hammar siis jatkoi ajatusta edelleen ja huomasi, että kysymys on myös kulttuurisidonnaisesta muuttujasta. Jenkit pukkaavat lapsiaan stagelle jo taaperosta asti, joten siellä on pakko olla esillä henseleitä paukutellen. Se näkyy sekä hyvässä, että pahassa.

Pointtina edellisessä siis se, että tuosta lähtökohdasta voi kaupallinen toimija nähdä kyseisen kanavan hieman epäkiinnostavana ja liian sisäänpäinlämpenevänä. Blogaajan silmin taas sielun myyminen kaupallisuudelle voi olla pelottavaa. Eikä yksittäiselle blogaajalle tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta mitään rahallista rahaa juurikaan makseta. Se ei ole mahdollista vielä. Ehkä joskus. Mutta se on toinen tarina."

- - - 

Kriisi:

"Igglosta setä kertoi meille jänniä asioita Web2.0:sta. Viihdyttävä puhuja, oli kiva kuunnella, mutta henkilökohtaisesti on myönnettävä, että vaikka jäi fiilis siitä että meistä halutaan jotain, aivan suoraan ei koskaan tullut esille mitä. Sisältöä Iggloon? Ehkä. Mitä saamme takaisin? Trafiikkia? Senkö takia blogaamme? Ei kai kuitenkaan…"

 

- - -

Pörrö:

"Mikä siinä on että maailman tylsimmästäkin ihmisestä tulee het välleen hauska kun se yrittää saada ujutettua sanat "Web 2.0" johonkin oikeaan lauseeseen mukaan. Akateeminen ja markkinataloudellinen kiinnostus sosisaaliseen mediaan on kieltämättä viehkoa, mutta kun itse olen asunut koneen ja netin äärellä jo nyytisistä asti niin aika usein herää sellaisia tyrskynaurukohtauksia kohdissa joissa merkittävimmäksi asiassa nostetaan "ihmiset niinkö ihan itse tekee sisältöä" tyyppiset lauseet. Ainahan niitä on tehneet ihmiset: nykyään vaan on tajuttu antaa pelivälineitä vapaampaan käyttöön ja saatu aikaiseksi tilanne, jossa palveluntarjoajat pääsevät pistämään ison kasan it-jamppoja yt-neuvotteluihin kun ei enää tarvita kuin raamit."

- - -

Janne: 

 

"Tapahtuman kokoonkutsujana toiminut MariKoo oli saanut sponsoriksi Igglo/Taivas Innovations -yhteenliittymän ja puhujaksi Björn Hammarin (kiitos tarjoiluista!) - - -
Mielenkiintoisia keskusteluja käytiin mm. blogeista ja niiden yhteiskunnallisesta merkityksestä, kaupallisuudesta, verkkomarkkinnoinnista, mainonnasta, liiketoimintakonsepteista, politiikasta,  web2.0:sta, sosiaalisesta mediasta, Habbo-hotellista ja Flickristä, kansalaisjournalismista, perinteisen median roolista, käytettävyydestä ja käytettävyystutkimuksesta, mobiliteetista, kuvan merkityksestä verkossa, fanittamisesta, tarinataloudesta, 80-luvun it-lehdistöstä, peliarvosteluista, ruusuista, Kauppalehden blogeista, kuluttamisesta ja monesta muusta asiasta."

- - -

Pää auki:

"Igglon Björn puhui meille. Olin kuullut ennakkoon, että hän on persoonallinen kaveri. Ja olikin. Mutta olenpa kolean uskottavasti samaa mieltä muun kriittisen yleisön kanssa, että duh.

 

On niin suloisen triviaalia olla kyyninen."

- - -

Just Sopivasti:

"No mistä ne lapset tulee?"

 

Tätä oli kuulemma mietitty neljä päivää web 2.0 Expo seminaarissa San Fransiscossa, joten suuri yleisö voi olla huoleti. Vaikka riskirahaa ei virtaa suuren kuplan jälkeen ihan yhtä runsaasti, niin eiköhän tästäkin ajasta saada vielä loistavia tarinoita nuotiolla kerrottavaksi. Kitaralla säestäen.

Eilen istahdettiin hetkiseksi alas suomen älymystön kanssa, juotiin muutama sponsoroitu juoma ja kuunneltiin Taivas Innovationin (no siihen kuulee se Igglo ainakin) Björn Hammarin ajatuksia sosiaalisesta mediasta (no se web 2.0). Vaikka ajatuksia ole melkoisesti, niin mieleeni jäi päällimmäisenä tuo lapsien tuleminen. Onhan se nyt oleellista, että mistä tulee maksavat asiakkaat (no ne uudet lapset) sitten kun web on jo vaiheessa 49.023."

- - -

Tuija:

"Sitä näköjään alkaa tulla vanhaksi ja tylsäksi kun ehtii ensimmäisten joukossa kotiin raportoimaan - mutta Mari Koon järjestämä blogimiitti tänään Nosturin Nousussa sujui rattoisasti. Parit virvokkeet tarjonneen sponsorin edustaja Björn Hammar puhui lyhyesti ja asiaa."

- - -

 

 

Ilkka:

"Björn Hammarin pakollinen puhe oli riittävän lyhyt, joskaan ei hirvittävän iskevä."

- - -

Lisäksi Oopalta löytyy kuvat minusta ja Björnistä.  

Eilen oli siis blogitapaaminen, jonka käytännön järjestelyt hoidin tällä kertaa. Sponsorina oli Igglo (tai laajemmin Taivas Innovation), ja puhumassa Björn Hammar. Piti olla toinenkin hemmo ja kaikenlaista, mutta se nyt ei sitten tällä kertaa onnistunut.

Itse olin niin emännän roolini lumoissa, että Björnin puheestakaan ei jäänyt päähän paljoakaan. Toisaalta olen hänen kanssaan samoista aiheista jutellut ennenkin.

Kitisevät blogaajat 

Ennen Björnin puheenvuoroa mainitsin hänelle, kuinka saman päivänä It-viikossa Alex Nieminen sanoi, että Suomessa blogit ovat menneet Suomessa liikaa kitinä- ja elämäntuskasuuntaan. Björn kommentoi tätä niin, että hän on vähän samoilla linjoilla Alexin kanssa: blogeissa käperrytään itseen ja odotetaan muiden tulevan, vaikka olisi tarpeen olla avoimempi ulospäin (muuten, jutellessamme Björn tietysti kehui, että Kulutusjuhla on esimerkki blogista, joka ei käperry itseensä).

Niin, yritysten näkökulmasta "kitinä" on ongelma, mutta eihän se ole ongelma blogaajille itselleen tai blogien lukijoille. Useimmat "tavisblogaajat" vain haluavat vuodattaa omaa elämäänsä jonnekin. Kuten Nieminen kommentoi samaisessa jutussa: on hyvä, että blogit luovat uudenlaisen mahdollisuuden tunteiden purkamiseen. 

Kuten Björn totesi, on haasteellista rakentaa se rajapinta, jossa kaupallisuus kohtaa ei-kaupallisuuden. Saa nähdä, kuinka hänen edustamansa yritys siinä onnistuu.

Olisi kiva kuulla, mitä muille paikalla olleille jäi mieleen. Itse todellakin olin sellaisessa tilassa, ettei älylliset ajatukset juosseet kovin tehokkaasti!

Blogisosiaalista toimintaa myös reaalielämässä 

Kerroin miitissä myös taustan sponsoroidulle blogimiitille: kun olin Kulutusjuhla-blogimme ansiosta Hesarissa haastateltuna viime marraskuussa, niin Björn oli lukenut jutun ja soitti minulle, koska hänestä tässä blogissa oli jotain kiehtovaa. Niinpä olemme tässä puolen vuoden mittaan tavanneet silloin tällöin ja jutelleet sosiaalisesta mediasta.

Omalla kohdallani netin sosiaalisuus on siis pitkälti tullut myös live-elämään: lienen nyt tavannut yli sata blogaajaa. Jossain vaiheessa minut, tai ennemminkin blogipersoonani Marinadi, houkuteltiin myös kutsumaan ihmisiä koolle tapaamisiin ja näin organisoimaan niitä. Kasvokkaistapaamiset ovat olleet sen verran mukavia ja antoisia, että niitä on ollut ilo myös järjestää, ja onhan monista blogaajista tullut hyviä kavereitani.

Onneksi myös monet muut toimivat kokoonkutsujina blogimiiteille, ja ilmeisesti eilenkin oli jo ideoitu kesärientoja. Eilen huomasin taas sen, että "emännän" roolissa pörrään vähän siellä ja vähän täällä, mutta kunnollisia keskusteluja ei tullut niin paljon käytyä.

Uusille urille

Tänään soitti professorini ja ehdotti, että tapaisin 19. päivä Suomessa vierailevan arvostetun brittiprofessori Anne Murcotin. Tällaisista e oikein kehtaa kieltäytyä, koska tilaisuuksia vastaavantyyppisen palautteensaamiseen omasta tutkimuksesta tulee harvoin. Nyt pitäisi siis kasata englanniksi tekstiä ja ylipäätään rakennella tutkimussuunnitelmaa, niin olisi jotain sanottavaakin.

Kesällä kenties ehdinkin oikeasti panostaa jatko-opintoihin. Olen nimittäin irtisanoutunut nykyisestä työstäni eikä uutta ole tiedossa, joten kesällä voi lomailun ohessa pohdiskella blogitutkimuksta. Ehdin olla lähes 3,5 vuotta Sähkö- ja teleurakoitsijaliiton omistaman Sähköinfo Oy:n palveluksessa toimittajan ja tiedottajan hommissa: nyt tuntuu, että omalle osaamisella ja kiinnostukselle (kuten kuluttaja-asiat ja nämä nettisysteemit) jokin toinen ympäristö kuin sähköinen talotekniikka olisi parempi. Saa nähdä, mistä se paikka sitten löytyy!

Mika Lahdensivu kirjoittaa ruotsalaisesta blogaajasta, joka etsii itselleen rahoitusta: mikäli sataatuhatta kruunua (eli reilua 11 000 euroa) ei herran tilille tipahda, hän uhkaa lopettaa kolmivuotisen bloginsa. Ensisijaisesti hän etsii yhteistyökumppaneita eli ei sikäli suoraan vaadi lukijoiltaan rahaa.

Kyseinen Dick Erixon vaikuttaa olevan aktiivinen blogaaja, ja ilmeisesti lukijoitakin on kertynyt. Mutta saapa nähdä, löytyykö innokasta sponsorivoimaa. Erixonin mukaan eräs sponsorisopimus on tutkailtavana, ja päätöksensä blogin jatkosta hän tekee vasta toukokuun loputtua.

Mietin, onko Suomessa sellaisia blogeja, joista olisin valmis maksamaan. Kyllä, pari niin hyvää löytyy, että voisin pienellä summalla sponssatakin. Mutta useimmat ovat kuitenkin sellaisia, ettei niissä ole riittävästi mitään niin erityistä, jota joku toinen blogi ei voisi tarjota.

No, huomenna on blogimiitti, jota sponsoroi yritys, joten sinällään tässä on välillisesti tullut edes pari kaljaa blogillaan tienattua . Mukaan mahtuu vielä, joten tervetuloa vaan!

Ja toki olen valmis ottamaan itsellenikin blogisponsoreita, mikäli sopiva yhteistyösopimus saadaan aikaan