Mari Koo - Blogeja, kulutusta ja jatko-opiskelua

Ilmoittauduin hienolta kuulostavaan "Kuluttajaekonomian tutkijaseminaariin". Käytännössä kyseessä on yksi päivä toukokuun lopulla, jolloin jatko-opiskelijat esittelevät tutkimussuunnitelmiaan tai jo pidemmälle ehtineitä tutkimuksiaan.

Tämän ansiosta tietysti piti nyt kasata se tutkimussuunnitelmakin. En ollut siihen mitenkään erityisen tyytyväinen, sillä enhän ole tutkimusta kovin hyvin suunnitellutkaan vielä. Käytännössä seminaaria varten palauttamani teksti oli lähinnä pieni kooste jo tässä blogissa läpikäydyistä asioista. Ja kun suunnitelman tekeminen oli taas jäänyt viimeisiin päiviin, niin eipä tässä flunssatilassa kovin nerokasta aivotoimintaa olisi ollutkaan.

Toisaalta seminaarissa varmaan riittää pitkälti jo pelkästään se, että selostan yleistä blogeista ja tietysti muista tutkimuksista blogien kulutuskirjoitteluun liittyvistä seikoista julkitullutta tietoa.

Kaupunkielämän sosiologiaa

Sairaspäivieni lukuteos on klassikkolukupiirimme valitsema sosiologi Georg Simmelin Suurkaupunki ja moderni elämä - kirjoituksia vuosilta 1895-1917. Esseiden aiheet vaihtelevat rahasta aterioihin ja häpeästä rakkauteen (lisää teoksesta esim. Hesarin artikkelista).

Blogi ansioluettelona

"The Blog is the New Resume", otsikoi Joshua Porter blogitekstinsä. Onkohan suomalaisissa firmoissa jo ryhdytty aktiivisesti rekrytointivaiheessa tutkiskelemaan blogeja?

Juttelin erään asiablogia kirjoittavan, kesätyötä hakeneen opiskelijan kanssa. Hän oli ilmoittanut bloginsa osoitteen hakemuksessakin, mutta ei siihen silti välttämättä oltu haastattelua ennen edes vilkaistu. Toisaalta kuitenkin myös "Ai sinä kirjoitat sitä!" -kommentti oli kuultu.

No, joka tapauksessa tämä kirjoittelu on tietysti myös oman osaamisensa ja persoonansa markkinointia, ja tietysti toivoa sopii, että vaikutelma on ulkopuolisen silmiin positiivinen. Niille, joille blogikulttuuri on edes jotenkin tuttu, on varmasti helppo ymmärtää, miksi kirjoittelen, mutta oletettavasti löytyy niitäkin, joiden mielestä tällainen "itsepaljastelu" on suorastaan epäilyttävää.

Jään siis odottamaan, saanko työtarjouksia blogini perusteella, heh.

Plagiointia printtimediassa

Blogeissa, ja netissä ylipäätään, aina välillä nousee pinnalla tekstien kopiointi ilman asianmukaisia lähdeviittauksia. Sitaattiviivan Teemu esittelee printtimedian puolelta mielenkiintoisen tapauksen tältä talvelta: Suur-Jyväskylän lehteen kolumninsa kirjoittanut Katja Sorri oli reippaasti kopsanut melkoisen osan Suvi Tannerin tekstistä ja vasta jälkikäteen, asian tultua ilmi, kyseli lupaa lainaukseen (Teemun blogissa linkkejä kyseisiin teksteihin).

Juuso tekee opinnäytetyötään liittyen yritysblogeihin. Hän julkaisi nyt keväällä Blogikyselyn, josta on nyt nähtävillä vastausten prosenttijakaumia (pdf).

Vastauksia kyselyynsä Juuso sai mielestäni oikein mainion määrän eli 939. Kuten Juusostakin, niin myös minusta yllättävästi vastaajista yli 80 prosenttia on naisia: onko kyse siitä, että he vastaavat kyselyihin helpommin, vuodatus-fooruminn vaikutus (Juuso kertoo suuren osan vastaajista tulleen sieltä) vai mistä? Ovatko naiset suomalaisessa blogosfäärissä niin selvä enemmistö: käsityöblogit antavat toki viitteitä siitä, että naisia on paljon, mutta tuskin noin paljon.

Puolen tunnin blogilukuannos  päivittäin

Yli puolet vastaajista on iältään 22-35-vuotiaita. Opiskelijoita tai koululaisia on kolmannes, samoin työssä täysipäiväisesti käyviä.

Juuso toteaa: "- - -pikaisella silmäyksellä keskimääräinen blogien lukija näyttäisi lukevan lähes päivittäin blogeja käyttäen tähän aikaa enintään 30 minuuttia päivässä." Joka kolmas sanoo lukevansa säännöllisesti 1-4 blogia. Yli sadan blogin seuraajia on joukkoon mahtunut kuusi kappaletta. Lähes kaikilla on myös oma blogi, ja noin 55 prosentilla se on ollut vuoden tai alle. Yhden blogin ylläpito riittää suurimmalle osalle, kaksi blogia on noin joka neljännellä.

Kehuja haukkuja useammin 

Mutta sitten siihen osuuteen, joka omasta näkökulmastani on kaikkein kiintoisin, eli kuinka paljon kirjoittajat ovat mielestään kehuneet tai haukkuneet tuotteita ja palveluita blogeissaan.

Noin 20 prosenttia sanoo haukkuneensa yritystä tai tuotteita kerran tai kahdesti, kymmenisen prosenttia tätä useammin, eli yhteensä kolmisenkymmentä prosenttia.

Kehuja antaneiden määrä on suurempi eli nelisenkymmentä prosenttia. Lisäksi kehujista parikymmentä prosenttia kertoo tehneensä tätä useammin kuin kahdesti.

Lisäksi Juuso on kysynyt sitä, ovatko blogien kehut vaikuttaneet jonkun tuotteen tai palvelun käyttöönottoon. Yli neljäkymmentä prosenttia muistaa tällaista tapahtuneen. Kyselyssä annettiin myös mahdollisuus nimetä näitä tuotteita, ja näistä Juuso lupailee tarkempaa tietoa kesällä.

(Toki pitää pitää mielessä taas se, että ostopäätösprosessi on monitahoinen ilmiö ja se, millaiset tekijät ovat hankintoihin vaikuttaneet, ei ihmiselle itselleenkään aina ole selvää. Ja kuten olen joskus sanonut, niin sinällään prosenttiluvut tällaisesta tiedosta eivät ole kovin oleellisia: varmasti blogit vaikuttavat, mutta vaikutusta vain on hirvittävän hankala mitata.)  

Mutta joka tapauksessa kysely näyttäisi tukevan sitä fiilistä, mikä minulla on blogien tuote- ja palveluarvioinnista, eli blogosfäärissä kehutaan ansiokkaasti. Perinteisestihän puskaradion toiminnasta on todettu, että huonosta tuotteesta/palvelusta valitetaan lähipiirille paljon, mutta kehut kerrotaan vain harvalle.

Itse haluaisin siis analysoida ainakin tätä: onko suomalaisissa blogiteksteissä kehuja vai haukkuja, ja millaisia ne ovat? 

Juuso on kysellyt myös suhtautumisesta yritysblogeihin, joten siitä tiedosta kiinnostuneet: kannattaa vilkaista kyseinen pdf. Ja tietysti jään odottamaan Juuson omia, aikanaan syntyviä analyysejä ja itse opinnäytetyötä! 

Blogistit tulevat

Irrallinen huomio matrixx2.01-blogissa olevasta Kari A. Hintikan Mikrobitti-kolumnista:  

"Kirjoitin mashupeista taannoin hieman (MB05/12), mutta nyt ne ovat nousemassa valtavirtaan Yahoo Pipesin myötä ja blogistit hehkuttavat."

Kyllä, blogisti on sanana saamassa lisää huomiota! (Bloggaaja, blogaaja ja blogisti -terminvääntöähän käytiin viikko sitten).  

- - -  

Ja flunssa jatkuu. Onpahan aikaa kirjoitella blogiin, kun ei jaksa keskittyä lukemaan mitään älyllistä.   

Viime viikon Cisionin tilaisuudessa Alexander Mason kertoi myös siitä, kuinka he seurasivat H&M:n malliston lanseerauksen yhteydessä blogeissa käytyä keskustelua.

Ennen varsinaista lanseerausta sellaiset 60-70 prosenttia blogiteksteistä oli positiivisia: niissä kehuttiin asuja ja haluttiin ehdottomasti ostaa jokin tuotteista.

Kun H&M julkisti uuden malliston, niin blogitekstien sävy muuttui negatiiviseksi. Kaupoissa oli ollut "ryysis", vaatteet eivät vastanneet kuvien perusteella syntyneitä mielikuvia ja monet tuotteista myytiin loppuun nopeasti, mutta ne päätyivät myyntiin ruotsalaisten Huuto.netiin eli Blocket.se:hen. 

Odotukset, toiveet ja pettymys 

Tässähän siis tapahtui klassisia kuluttajien näkemyksiin vaikuttaneita asioita: moni varmasti tietää sen fiiliksen, kun vaate näyttää kuvassa hyvältä, mutta todellisuudessa se ei istu päälle lainkaan tai näyttää muuten vaan väärältä. Luonnollisesti seurauksena on pettymys, koska odotukset ovat olleet jotain muuta.

Eli netissäkin pitäisi pystyä tarjoamaan mahdollisimman todenmukainen kuva tuotteista. Se on hankalaa, koska vaatetta ei voi tunnustella ja koettaa, mutta vähintään useita erilaisia kuvia olisi saatava tarjolle.

Tarjoa tietoa vähitellen 

Mason antoi myös pari vinkkiä yrityksille blogimarkkinointiin. Hän kehotti käyttämään blogaajien omia työkaluja, kuten videoita, ja jakamaan tietoa ripotellen, eli ei koko kampanjasivua auki samana päivänä. Näin kävijät saadaan palaamaan sivuille.

- - -  

Masonin blogin kautta päädyin myös seuraaviin tiedonlähteisiin:

Tanskalainen Semoblog tarjoaa blogikirjoittajille mahdollisuuden tienata rahaa:

"A website in Denmark semoblog.com have started a service which gives bloggers between 40 and 400 danish kronor per post that they write about specific products or services. semoblog.com have stated that the only demand is that blogger is open with the fact that they have recived money to write the bloggpost."

Blogimarkkinointiin perehtyneessä, Lundin yliopistossa tehdyssä tutkielmassa todetaan tutut seikat puskaradiosta, avoimuudesta, mielipidejohtajuudesta ja luotettavuudesta (via):

"Our analysis has showed that the blog are considered credible based on the fact that they are based on word of mouth communication. The credibility is also affected since the receiver of a message is more likely to identify with the blogger, and by openness. This is amplified by the fact that the blogger often is a leader of opinion, and by the media itself. The conclusions concerning the ability to control shows that companies  should have an increased possibility to affect the communicated message.
This indicates that it is possible for a blog to be credible and also be affected by companies. The key factor is openness."

(Kirjoittelen tätä reilun 38 asteen kuumeessa, joten jos ajatuksissa on tavanomaista enemmän sekavuutta, voin syyttää sairautta.)

Vaikka täällä olen kirjoittanut blogien ja keskustelupalstojen seurantaohjelmistoista, niin enhän minä oikeasti niistä suuremmin tiedä. Joten löytyisiköhän fiksumpia auttamaan? Eli ensin erikoissuunnittelija Ari Luukinen pisti sähköpostia ja kaipaili apua seuraavaan:

"Siis ajattelen vaikkapa sellaista ratkaisua, että ohjelma skannaisi valitsemiani sivustoja ja tuottaisi tietoa sivustojen muutoksista ja uusista tiedoista, kun näihin muutoksiin liittyy tiettyjä spesifejä hakusanoja esim. digiboksi, kustannus, viranomainen, vertailu. Auttaisi tietenkin, jos tällaisessa ohjelmassa olisi mukana semanttisen hakukoneen piirteitä eli se muistaisi mistä minä työssäni olen kiinnostunut. Hakujen/syötteiden yhteenvedot, raportit ja tietojen esitystapa saisivat olla räätälöitävissä. Siis tämänkaltaisesta fiksusta työkalusta uneksin. Newsien, postituslistojen yms. lähteiden aktiivinen seuraaminen on aikaavievää ja usein tehotonta. Haluaisin tehostaa seurantaa ja tiedonhallintaa."

Pistäkää kommenttia joko tänne kommenttiosastolle tai markkinoikaa suoraan Arille, ari.luukinen (at) kuluttajavirasto.fi.

Hiukkasen samansuuntaisia pohti myös nimimerkkimme Tarkkailija kommenttiosastollani:

"Mutta entä jos yksityishenkilönä, omaksi ilokseen tai opiskelu- ja tutkimustarkoituksiin, etsii tietoja johonkin tiettyyn aihepiiriin liittyen, blogeista ja keskusteluryhmistä? Mitä apukeinoja suosittelisitte?

Tähän mennessä olen ratkaissut asian niin, että olen joko pyytänyt vapaaehtoisia keskustelemaan aiheesta blogiini tai olen valinnut HS:n keskustelusta jonkun ketjun ja analysoinut sitä. Mutta jos haluaisi yrittää kartoittaa laajemmin käytävää keskustelua?"

Onko lukijoilla vinkkejä? Ottaisin niitä mieluusti itsekin, koska nyt kuluttajanäkökulmainen blogiseurantani alkaa olla jo varsin vaativaa blogimäärän kasvun jatkuessa.  

Olin aamulla kuuntelemassa Cisionin (ent. Observer) järjestämää Blogit ja Web 2.0 -tilaisuutta. Ruotsista saapuneet puhujat, Richard Gatarski ja Cisionin Pohjois-Euroopan Business Development Director Alexander Mason, olivat sen verran hyviä puhumaan ja tunsivat aiheensa, että heitä oli ilo kuunnella. Gatarskilla on esityksensä sisältö myös blogissaan.

Pitäisikö blogaajan tietää seurannasta? 

Kotimatkalla heräsi mieleen ajatus tähän eri yrityksen harjoittamaan blogiseurantaan liittyen: jos yksityinen blogi on päätynyt esim. Cisionin asiakkaan toiveista seurattavien listoille, niin olisiko reilua, että blogaaja saisi tästä tiedon?

Itse tiedostan toki sen, että ainakin joku Cisionilta tämän käy lukaisemassa (terveiset vaan sinne!), mutta entäs muut? Mitä mieltä olet: haluaisitko tietää, jos blogiasi "tarkkaillaan"?

Lisäys klo 15.10: Niin, Cisionin suunnalta olisi erityisen kiinnostavaa kuulla ajatuksia sekä tilaisuudesta, blogiseurannasta että tästä kirjoituksesta, saa minulla mailatakin, jos ei kommentoimaan rohkene lähteä. 

Ruotsissa herätty puolen vuoden sisällä

Masonin näkemykset ruotsalaisesta blogosfääristä, sen seurannasta ja blogien vaikutuksesta kuluttajiin olivat pitkälti samat kuin itselläni: blogeista voi hyötyä, mutta tolkku kannattaa pitää mielessä. Hän kertoi, että Ruotsissa blogit ovat nousseet vahvasti pinnalle viimeisen puolen vuoden aikana. Taustalla ovat blogeillle kehittyneet palvelut, kuten se eilen mainitsemani Blogportalen.se, Knuff.se ja myös Hesarin käyttöönottama Twingly, jotka ovat lisänneet lukijamääriä ja tehostaneet verkoston toimintaa.

Mason totesi, että hänen mielestään moni huutelee blogissaan mitä tahansa siksi, että ei todellisuudessa usko kovin monen (ainakaan huuteluiden kohteen) näitä kommentteja edes lukevan. Eli Masonin mukaan ihmiset eivät kuvittele itselleen mitään suurempaa lukijakuntaa. Toisaalta blogien voima on hänenkin mielestään nimenomaan verkosto: blogin kymmenen lukijan kautta tieto saattaa levitä linkitysten myötä laajalti.

Mason on muuten julkaissut esim. Bloggaren är köpt -artikkelin Aftonbladetissa liittyen blogimainostukseen. Kysyin tältä pohjalta, onko hän havainnut näitä tilanteita, joissa blogaaja on "väärinkäyttänyt" sitä, että tietää saavansa rahaa. Masonin vastauksen mukaan näitä on tullut vastaan, mutta aika monet on nopeasti tajuttu ja ne ovat tietysti vaikuttaneet negatiivisesti blogaajan maineeseen. 

Mason näkee blogit ja keskustelupalstat markkinoijien kannalta lähinnä focus groupeina, ei siis varsinaisesti kattavaa kuluttajatietoa ja -mielipiteitä kertovana järjestelmänä. Olen tästä tietysti samaa mieltä. Mason totesi myös ruotsalaisblogaajien ikärakenteen painottuvan hyvin voimakkaasti nuoriin, joka vaikuttaa aiheisiin, joista he kirjoittavat.

Blogien merkityksen arvottaminen

Tilaisuuden lopuksi Sanna Kurkela kertoi Cisionin tarjoamista palveluista (nettikeskutelujen seurannasta olen yleisellä tasolla kirjoitellut jo aiemmin). Jäin pohdiskelemaan sitä, millä perusteella seurattavat blogit loppujen lopuksi valikoituvat ja miten näitä seurantapalveluita tarjoavat firmat blogeja arvottavat. Viime viikolla Tietoviikossa M-Brainilta oli aihettä käsiteltyyn juttuun mielestäni kommentoitu, että he seuraavat lähinnä poliitikkojen ja vastaavien blogeja, ja tavisblogeja lähinnä pyynnöstä (itse lehtijuttu on nyt hukassa, joten en voi tarkistaa asiaa). Mason taasen esitteli blogien keskinäiseen linkkaamiseen perustuvia "kartastoja".

Mutta eiväthän esimerkiksi linkit kerro koko totuutta blogin merkittävyydestä. Omista blogeistani arvioisin yritysten, ja myös yleisen keskustelun, kannalta huomattavasti merkittävämmäksi Kulutusjuhla.comin kuin Marinadin, vaikka Marinadiin on enemmän linkkejä ja päivittäinen kävijämäärä on suurempi. Kulutusjuhla on nimittäin "oikeaa asiaa" ja sinne tullaan paljolti nimenomaan googlettamalla tuotenimiä ja vastaavia asioita.

Tästä olisi kyllä mielenkiintoista kuulla jonkun kommentti, kun omia blogejani katselen hyvin subjektiivisesti. Tosin minussahan olisi ehdottomasti ainesta analysoimaan toisten blogeja!

 

Alexander Mason kertoi mm. siitä, miten Ruotsissa oli H&M:n malliston lanseerauksen yhteydessä seurattu blogikirjoituksia.  

 

Ruotsissa aikakauslehtiyhtiö Allers ostaa 51 prosenttia Blogsoft-yrityksestä, joka tuottaa Blogg.se ja Webblog.se -sivustoja (via Dina Pengar). Allers pyrkii näin saamaan nettikanavan erityisesti naisten tavoittamiseen.

"Förvärvet innebär att Allers förlag tar en ännu tydligare position som mediekanal för kvinnor på internet. Innehållet i bloggar ligger dessutom nära vår kärnverksamhet – publicistisk verksamhet", skriver Aller-chefen Martin Hansson i ett pressmeddelande."

Hieman kateellisena olen katsastellut ruotsalaisia blogisivustoja, kuten Bloggportalen.se ja Bloggar.se. Erilaista tietoa ja toiminnallisuutta löytyy ihan toisella tavalla kuin kotoisella Blogilistallamme. Mutta raha tietysti on se ratkaiseva juttu, joten pitänee odottaa, että joku täälläkin näkee satsaamisen blogiyhteisöön kannattavaksi. Onhan se blogimarkkinointikin tuolla lahden toisella puolella jo toisella tasolla.

Blogitapaamiset -blogiin pistin ilmoituksen, joka tiivistettynä tässä:

Aihe: Blogipöhinää Igglon sponsoroimana, hiukkasen tarjoilua ja parit kiinnostavat puheenvuorot (Igglon myyntijohtaja Björn Hammar, toinen puhuja vielä yllärinä; ja tietysti minä toimin vetäjänä)  

Aika: torstai alk. klo 18.30, puheenvuorot n. klo 19

Paikka: Nosturin ravitsemusliike Nousu 

Kohderyhmä: Blogaajat ja muuten vain blogimieliset ja aiheesta kiinnostuneet 

Ilmoittautumiset ja lisätiedot: mari.koistinen (at) gmail.com, puh. 050-5526 577,

- - - 

Huom: Ns. perinteisempi blogimiitti on perjantaina 20. huhtikuuta alk. klo 17 ravintola Töölönrannassa.  

Mediapäivät siis olivat ja menivät. Haakana vihjaisi Tutkan tekemästä koosteesta, joten minäkin tyydyn vain tässä vaiheessa sulattelemaan tietoantia ja vain ihan pikkuisen pöyhäisen päällimmäiseksi mieleenjäänyttä.

Lähellä, vaikka olisi kaukana

Jaikun taustalla oleva Jyri Engeström heitti mielestäni kiinnostavan ajatuksen siitä, miksi Jaikun tapainen palvelu voi olla käyttäjille tärkeä ja mm. haastaa blogit olemalla yksinkertaisempi, halvempi ja käytännöllisempi. Eli kyse olisi siitä, että haluamme tässä epävarman hajanaisessa maailmassa olla yhteydessä rakkaimpiimme: yhteinen aika kotosalla jne. on vähäistä ja tietysti muutenkin jonkinlaiset "maailman uhkat" koetaan suuremmiksi.

Tämän tyyppisestä lähtökohdasta lähtevä ajattelu on siis erilainen kuin mitä olen tottunut kuulemaan, eli netti nähdään kanavana luoda uusia yhteyksiä ja ympäri maailmaa. Mutta onhan se niin, että ne lähimmät ovat kuitenkin tärkeimpiä: luenhan minäkin suurella kiinnostuksella esimerkiksi veljeni blogia.

Tietysti Jyrin esitys vaikutti niinkin, että rekisteröidyin Jaikuun. Itse asiassa sain kutsunkin sopivasti Marjutilta, joka on pohtinut omaa suhdettaan Jaikuun.  Myös Butt-Uglyssa on käynnissä keskustelua aiheesta.

Jyri mainitsi myös sen, että Jaikussa ihminen ei tunne samanlaista stressiä "sisällöntuottamisessa" kuin blogatessa. Jaikuun pistetään vain pari lausetta kerrallaan, eli niitä ei tarvitse samalla tavalla miettiä kuin blogitekstien tuotantoa. Onhan se ihan totta, että blogin päivittäminen on joskus minustakin enemmän velvollisuus kuin huvi.

Kannattaisiko kehittää netti-identiteetti? 

Toinen mieleen jäänyt kommmentti päivien annista on Aallon Tuijalta. Hän totesi nettijournalismikeskustelussa, että iso juttu on se, miten suhtaudutaan muuhun kuin julkaisijan omalla saitilla vellovaan keskusteluun. Tuija kehotti myös toimittajia miettimään, pitäisikö heidän luoda oma, työnantajasta riippumaton verkkoidentiteetti.

Avartavaa jutustelua 

Lisäksi en voi olla kehumatta Erkkaa ja Jereä. Pojat juttelivat seurassani niin fiksuja (ja välillä muuten vain mukavia), että kateeksi kävi. Myös Tepon kanssa puhuttiin asiaakin, vaikka perjantai-ilta kallistui suurelta osalta hauskanpitoon. Ja kiitos muillekin kohdatuille, oli mukava tavata!

Flickriin pitänee jossain vaiheessa ladata muutama omakin otos päiviltä, mutta nyt ovat kameran kaapeli sekä muistikortinlukija hukassa.

Ansiokkaasti jakelin blogistikäyntikorttiani kohtaamilleni ihmisille, joten ruohonjuuritasolla ehkä hiukkasen paransin blogitietoisuutta. 

Päivien järjestelyt tökkivät sen verran, että siitä pitää lähettää palautetta jossain vaiheessa.

Mutta siis sen verran paljon päivillä oli aiheita ja ohjelmaa, että varmaan vaikutuksia erilaisiin omiin ajatuskulkuihin siellä syntyi varsin mukavasti.  

Blogaaja vai bloggaaja?

Minttu kysyi kommenttisastolla: "haluaisin tietää onko oikein sanoa ‘bloggari’ ja ‘bloggaaminen’ vai ‘blogari’ ja ‘blogaaminen’."

Erkka selvitti syksyllä kielitoimiston kannan:

"Pienen neuvottelun jälkeen he kertoivat suosittelevansa mieluummin bloggaaja- ja bloggaaminen-muotoja. Syynä valintaan oli muotojen parempi sopiminen suomalaiseen suuhun ja ilmeisesti myös kirjoitusasun yleisempi esiintyminen."

Eli katsotaan nyt, vakiintuuko kahden g:n malli. Itse olen siis käyttänyt myös muotoa blogisti, jotenkin se kuulostaa omiin korviin kohtuulliselta sanalta välttää tämän muotoseikan pohdiskelu.

Kuvassa Kari Haakana kuvaa, kun Dan Gillmor antaa nimmarin.  

 

Tämä oli jotenkin hellyttävä löytö Suodatin-blogista ajalta, jolloin itse en kai edes tiennyt sanaa weblog:

"torstai, kesäkuu 27, 2002

Pinserin weblog-seuranta on mainio väline. On kiva huomata, että yhteisö on kasvamassa. Jo nyt blogeja on niin paljon, ettei jokaista voi lukea joka päivä."

Ja tunnetuin seurauksin suomiblogien yhteisö on kasvanut melkoisesti noista ajoista. Pinserin on korvannut Blogilista, ja mitä onkaan viiden vuoden kuluttua? Itse olen ainakin vähentänyt Blogilistan käyttöä ja siirtynyt RSS-lukijoihin (Google Reader apuvälineenä).

Hesarin nettisivuilla on nyt lyhennelmä huomenna painetussa lehdessä ilmestyvästä David Weinbergerin haastattelusta.

 

Kun internet syntyi, tiedotusvälineet kertoivat siitä mielenkiintoisena liiketoiminnan välineenä. Weinbergerin mielestä ne hukkasivat kuitenkin pääasian.

"Ihmiset eivät ole netissä ostaakseen tavaraa näppärämmin vaan siksi, että he voivat puhua omalla äänellään muiden kanssa." - - -

Maailmassa on 70 miljoonaa blogin pitäjää. He voivat käsitellä asioita niin seikkaperäisesti ja pitkästi kuin haluavat.

"Meille on sanottu sukupolvien ajan, että asiat pitää esittää yksinkertaisemmin, mutta nyt me saamme blogien ansiosta kompleksisuuden takaisin", Weinberger sanoo. 

 

Tänään tietoisuuteeni tipahti Venyo.org -palvelu, jonka avulla pitäisi pystyä kehittämään "nettimaineettaan" muiden antamien arvioiden perusteella. Valitettavasti tuote on vielä suuresti beta-vaiheessa. Mutta loin kuitenkin oman tunnukseni, koska ajatus tuntui kannatettavalta.

Palvelussa luvataan palauttaa käyttäjille myös mainostuloja:

"if you accept to receive commercial emails in your Venyo inbox, we split the advertising revenue 50/50. Of course it will be relevant emails based on the tags associated to the ratings received for your contributions."

Onko jollakin lukijoista vinkkejä vastaavista netti-identiteettiä arvioivista palveluista? Tuttuahan toisten käyttäjien arviointi on esim. eBay:stä ja Huuto.Netistä, mutta Venyolla on ilmeisesti suuri tavoite yhdistää eri palveluista tulevat arvioinnit ja luoda näin netti-identiteetille se tietty prosenttiluku.

Päiväkirjailua nimellä ja nimimerkillä

Sari kirjoittaa gradunteonsa pohdinnoissa oman nimen käytöstä nettipäiväkirjailussa:

"Vaikka olen lukenut aineistoani vasta pintapuolisesti, tietyt asiat erottavat - jos nyt vähän yleistetään - 90-lukulaisia näistä uusimmista. Tietynlainen räväkkyys ehkä, ja ainakin se oman nimen käyttö. 90-lukulaiset käyttävät omaa nimeä hyvin avoimesti, itsestään selvästi. Aivan kuin heille ei tulisi mieleenkään peittää sanojaan nimimerkin taakse. Uudet bloggaajat taas nauttivat (halutessaan, eli useimmin) täyden anonymiteetin suomista eduista."

Tajusin itse, että ensimmäisessä nettipäiväkirjassani, jota pidin vuonna 2000, käytin huoletta sekä omaa etunimeäni että toin julki etunimiä omista ystävistäni, vaikka jonkinlaista tekstien rajoittamista silloinkin harrastin. Nyt Marinadina kirjoittaessani en käytä ihmisten nimiä (elleivät he blogaa ja tuo näin julki itseään), vaan lempinimiä.

Päiväkirjamaisessa blogaammisessa onkin varmaan trendinä käyttää nimimerkkiä. Sen sijaan näppituntumalta vaikuttaa, että "asiablogaamisessa" moni käyttää omaa nimeään tai hyvin helposti tunnistettavaa nimimerkkiä.

Itse koen, että kun suomalaisia blogeja on jo niin paljon, niin uuden blogin luotettavuus on silmissäni helpompi saada, mikäli siellä on nimi tai jotenkin muuten julkituotu, kuka tekstin takana on.   

Aasia veturina monissa asioissa 

Jossain välissä olen kyllä tajunnut, että Aasiassa sosiaalisen median ympärillä tapahtuu. Mutta jostain syystä itsekin olen sortunut seuraamaan sivusilmällä lähinnä vain jenkkimeininkiä, ehkä kielenkin ja kulttuurituntemuksen vuoksi. Lisäksi myönnän olevani niin rajoittunut, että suomalaisissakin ympyröissä riittää ihmeteltävää.

Mutta nyt sain muistutuksen siitä, että esimerkiksi Etelä-Koreassa blogaaminen on hyvin suosittua, tyyliin 65 prosentilla 16-44 -vuotiaista on blogi. Ja siellä verkkoidentiteetin olemassaolo on itsestäänselvyys.

Tätä selitetään pitkälti kulttuurieroilla: kun asutaan ahtaasti kaupungissa, niin oma tila ja yksinolo on helpoin ottaa netissä. Kiinassa korostuu tietysti myös sananvapaus.   

Irrallinen huomio käyttäjälähtöisyydestä

Mikä minua tässä "sosiaalinen media" -keskustelussa ilahduttaa, on se, että nyt käyttäjät ja kuluttajat on oikeasti pakkokin ottaa huomioon. Asiakaslähtöisyydestä ja kuluttajuuden kuninkuudesta on puhuttu kauan, mutta nyt se tuntuu jotenkin entistä paremmin iskostuvan myös yritysten toimintaan.

Taloussanoman omat sanat 

Taloussanomat julkaisi nyt Oma sana -sivustonsa, josta hiukkasen sain vihiä aiemmin.

Some Labissa Majavan Jere pohtii, onko sosiaalisen median avainsana nyt tagit, ja ensivilkaisulla TalSan yhteisösivusto ainakin näyttäisi nojailevan voimakkaasti juuri siihen suuntaan: tägipilvi leijailee sivulla näkyvästi.

Näin alkumetreillä en sen kummemmin osaa analysoida palvelun toimivuutta, mutta jään odottamaan fiksumpien media-asiantuntijoiden mielipiteitä aiheesta.

Briteissä valitaan parhaita blogeja

Briteissä on parhaillaan Blog Award -kisailu. Parhaat blogit valitaan seuraavista kategorioista Ask.comin ja Metron yhteistyöllä:

• Weird & Wonderful shortlist
  
• Arts & Entertainment shortlist
• Sport shortlist
• Travel shortlist
• Fashion shortlist
• Politics shortlist
• Technology shortlist
• Youth shortlist

"Peruspäiväkirjalla" ei siis juuri tilaa näissä kategorioissa ole (lähinnä ensimmäinen ja viimeinen, eli oudot ja nuoret). Ilmeisesti myöskään käsityöt eivät briteissä ole yhtä näkyviä kuin Suomessa: täällä olisi vaikea kuvitella vastaavaa äänestystä ilman omaa kategoriaa langoille ja viuhuville puikoille.

Tietysti itse mieluusti näkisin myös media- ja talousblogeja (kaikki nyt eivät ihan politiikan alle mene), koska niitä seuraan enemmän, jos joku taho vastaavan blogipalkitsemisseremonia päättäisi järjestää.  

Ylipäätään Suomessa on vielä suhteellisen vähän sellaisia blogeja, joiden teeman voisi osuvasti kohdentaa yhden otsakkeen alle. Moni kirjoitta ns. asiablogissaankin vähän siitä ja vähän tuolta, mikä nyt sattuu sinä päivänä tuntumaan tärkeältä. Kuten minä tässä blogissani.

Mediapäivät loppuviikosta

Olen ilmoittautunut Mediapäiville, tarkoituksena osallistua erityisesti Markkinoinnin päiville, joten tiedossa on kiinnostavaa kuunneltavaa ja varmasti myös juteltavaa. Tietysti toivon, että tapaisin päivillä vanhoja ja uusia tuttuja, joten tulkaapa nykimään hihasta, mikäli minut havaitsette.   

Tohtorien tuskailua blogissa

Vierailin pitkästä aikaa yliopiston intrassa, ja sieltä huomasin tiedon "Tutkijanura kriisissä!" -blogista. Itsestäni en kuvittele ihan heti tohtoriksi päätyväni (jos koskaan tällä menolla…), mutta näköjään tuolla asiasta kimpaantuneet saavat höyryjä päästää. Minulle jatko-opinnot ovat edelleen harrastus, joten rahoituksen yms. vuoksi ei ole tarvinnut ajatuksia juuri vaivata.   

 

Sedis on tehnyt kiinnostavan luokitteluharjoituksen Blogilistan sadasta luetuimmasta blogista pääsiäisaamuna. Sediksen luokittelun mukaan joukossa 43 käsityöblogia, 22 päiväkirjablogia (fiktiivistä tai todellista), 7 asiablogia, 5 kooste- ja ryhmäblogia, 5 "poikamme ja tyttömme maailmalla", 4 perhe-, äitiys- jne. blogia, 4 ruokablogia, 4 yleis- ja viihdeblogia, 3 poliitikkoblogia, 2 taksiblogia ja 1 sarjakuvablogi.

Eli käsityöt jyräävät luetuimpien listalla. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, käsityöblogeissa pääosassa usein ovat kuvat, ja isokin joukko blogeja on varsin vaivatonta silmäillä nopeasti läpi. Näin harrastajat voivat seurata laajalti toistensa blogeja.

Päiväkirjamaiset blogit ovat tietysti ne tutuimmat, joissa pääsee "tirkistelemään" toisten elämää. Joten tokihan ne kiinnostavat.

Jätin Sedikselle kommentin (Marinadin nimellä) toivoen, että hän tekisi vastaavan luokittelun joskus myöhemmin, kun eletään ns. normaalia arkea. Olisi mielenkiintoista nähdä, näyttääkö Luetuimmat-lista jotenkin toisenlaiselta silloin.  

Lomailun jälkeen paluu nettimaailmaan tuntuu hiukan hämmentävältä. Kaikenlaista kivaa, kiehtovaa ja asiallista löytyy riittämiin, joten tuntuu, ettei itse enää kuitenkaan pysty keksimään mitään sellaista nerokasta lausahdustakaan, jota joku ei jossain jo olisi ajat sitten todennut.

Tänään olen mm. kuunnellut podcasteja ja pyörähdellyt monilla nettisivuilla. Nyt voisi olla paikallaan koota näitä esiin.

- Naurispajan podcasteja on ilo kuunnella: tekemisen meininki ja iloinen rupattelu ja runsaasti myös pohdintaa ekohenkisemmästä kuluttamisesta.  Täältä sain tiedon myös suomalaisten podcastien feedistä.

- "Parempi myöhään kuin ei milloinkaan" -henkinen podcast-hetki vierähti viime vuoden puolella tehdyn Verkkokakkosen vitososan parissa, jossa puhuttiin mukavasti esimerkiksi crowdsourcingista. Mukana oli mm. Niko Nyman, joka tekee yhdessä Sami Salmenkiven kanssa kirjaa. Kirjaan liittyen on kiinnostava blogi, jonka viimeisin teksti jaottelee netin käyttäjiä alkuasukkaisiin ja turisteihin.   

- Matkalla-blogissaan Marjut mietti verkkoidentiteettiä ja sitä, kuinka vielä hämmentyy, kun joku kertoo lukevansa blogiasi. En minäkään ole vielä tottunut siihen, että ensikohtaamisella toinen kertoo tietävänsä blogeistani. Ei siitä nimittäin kovin kauan ole, kun lähipiirissä herätti lähinnä ihmetystä: "Siis mikä? Blogi? Mikä se on?"

-  Erkka oli lähettänyt mailia Sutori.com -sivustosta (kiitos sinne!). Eli yksi lisää näihin kuluttajien nettiyhteisöpalveluihin, joissa yrityksiä voidaan arvioida ja kommentoida. "Each story is accompanied by a "goodwill rating", which contributes to the goodwill meter — an aggregated view of how the Sutori community feels about each company." Sivuston näkemyksen mukaan kyse on siitä, miten yritykset myyvät eikä vain se, mitä ne myyvät.

- Erkan kautta löytyi myös tieto Technoratin David Sifryn State of the blogosphere -raportista, joka on nyt nimeltään State of the live web. Tietoviikko uutisoi tutkimuksen otsikolla "Blogi-innostus hiippuu". Eli ehkä se Gartnerin ennustus tälle vuodelle siitä, että blogaajiksi jäävät touhua rakastavat ja kokeilijat ovat jo kokeilunsa tehneet, voisi pitää paikkansa.

- Ja tämäkin nyt pitää jälkijunaisesti huomioida: Hesari on ottanut muutamissa blogeissaan käyttöön Twinglyn blogihaun. "Se listaa HS.fi:n blogipostauksen perässä kaikki blogit, jotka ovat linkittäneet kyseiseen HS.fi:n blogipostaukseen."

Kulutusyhteiskuntaa Petroskoissa

Nettiympyröihin liittymättä kommentoin vielä Petroskoissa pohtimaani kuluttamista. Ulkomailla on nimittäin mielestäni kiinnostavaa käydä paikallisessa päivittäistavarakaupassa ja tarkastella valikoimaa, hintoja ja brändejä.

Petroskoissa tuotteita on varsin laajalti ja kaikkea perustavaraa kyllä löytyy riittämiin. Mutta ei siellä näy millään lailla esimerkiksi eettisyys tai ekologisuus: reilunkaupan tuotteet tai kierrätysaate saavat vielä odottaa leviämistään. Kansainväliset, isot brändit (vaikkapa makeiset) maksavat enemmän kuin paikalliset, eli ovat tietyllä tavalla enemmän arvostettuja.

Turistina ilahdutti se, etteivät esimerkiksi minulle tutut pikaruokaketjut olleet vielä Petroskoihin löytäneet. Mutta eipä ollut vielä nettikahviloitakaan. Paikallisen pääpostissa internetiin yhdistyviä koneita periaatteessa löytyi, mutta sinä päivänä, kun kävin asiaa kyselemässä, netti ei toiminut.

Koska moni yritys haluaa tietää mitä heistä netissä puhutaan, niin tämä tarjoaa tietysti bisnesmahdollisuuden joukolle ohjelmistofirmoja: kehitellään ohjelmia, jotka haravoivat netistä vaikkapa blogitekstejä tai keskustelupalstojen kirjoituksia, joissa yrityksen nimi on esillä. Vähän vastaavalla idealla, kuin jo kauan on tehty mediaseurantaa.

Seurailen tätä puolta hieman kaksijakoisin mielin. On toki hyvä, että nettikeskusteluihin kiinnitetään huomiota. Mutta netissä puhetta on niin paljon ja monitasoisesti, ettei se kaikki tarjoa mitään järkevää tietoa. Niinpä tietysti järjestelmiä tarjoavat firmatkin seuraavat tiettyjä keskusteluja, blogeja ja sivustoja, mutta ovatko juuri ne palvelua ostavan tahon kannalta oleellisia ja tärkeitä? Ja saataisiinko vastaavaa, ja jopa yrityksen kannalta relevantimpaa, tietoa jo sillä, että joku systemaattisesti käyttäisi viikoittain puolituntisen hakukoneiden ja oleelliseksi koettujen sivustojen parissa? Nettilähteiden arvottaminen on varmasti vaikeaa, mutta Googlellahan on tunnetusti se suuri valta:

Kyse on tietysti siitä, millaista etua seurantajärjestelmän ostamisella tavoitellaan, joten aivan kuin missä tahansa yrityksen hankinnassa pitäisi tietää, mitä ostetaan ja onko siitä saatu hyöty hintansa väärti.

Tieto pitää myös hyödyntää

Lisäksi: hyödynnetäänkö saatavaa tietoa vai jääkö se vain tasolle "ihan kiva tietää". Jos iso firma saa vain isot läjät nettitekstipätkiä sieltä ja täältä, niin niiden analysointia ja hyödyntäminen on se suuri homma. Moni firma saa taatusti edullisesti ja kätevästi asiakaspalautteen ja kehitysideoiden omaista tietoa netistä, ja tietysti monet jo tämän vankasti hyödyntävät.

Perinteisessä mediaseurannassa on Suomen tasolla kenen tahansa helppo päätellä, mikä ero on paikallislehdessä tai Iltasanomissa julkaistulla jutulla. Netissä lähteiden arvottaminen on aivan toisenlaista.

Kuten monta kertaa on todetut, blogit nousevat hakutuloksissa varsin helposti korkealle ja Google on monen esimerkiksi tuotetietoja etsvän ykköspaikka. Eli sinänsä juuri Googlen hakutulokset ovat monen yrityksen kannalta oleellisimmat, ja nehän saa selville kuka tahansa.

Hintansa väärti? 

Jos työskentelisin organisaatiossa, jolle tarjottaisiin tällaista palvelua, niin miettisin tarkkaan, onko se tarpeellinen ja mitä lisäarvoa sillä saa. Monelle suurelle kuluttajakauppaa käyvälle firmalle järjestelmä lienee hyödyllinen apuväline asiakkaiden ajatusten haisteluun, mutta taatusti on suuri joukko yrityksiä, joille järjestelmien tarjoama apu ei ole mitenkään oleellinen.

Eikä tietysti usein riitä sekään tieto, mitä juuri omasta firmasta puhutaan, vaan pitäisisi haalia tietoa myös esimerkiksi kilpailijoista. Tätä nyt pohdiskelin taannoisen Helsingin kaupungin jääpuistosta uutisoidun jatkotilanteen ja siihen liittyneen M-Brainin seurantajärjestelmän käytön jälkeen. Ajatukseni eivät ole mitenkään erityisen jäsennellyt, joten olisi mielenkiintoista kuulla muidenkin n&äkemyksiä. (Tosin nyt suuntaan lomareissulle itärajan tuolle puolen lomailemaan ja blogaaminenkin saa jäädä muutamaksi päiväksi, joten en varmaan kovin tehokkaasti vastaile kommentteihinkaan, heh.)